sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Heinäkuun humputtelut

Ei ihan pöllömpi viikko ole, jos nimipäiväaamun alkajaisiksi kouraan tyrkätään rehupuska, tarkemmin sanottuna hehkuvan punainen ruusubegonia. Mies pääsi yllättämään nimipäivähommat autuaasti unohtaneen emännän, joten onnittelut kukkakasan muodossa tulivat niin sanoakseni ihan puskista. Olisin pehvalleni pudonnut silkasta hämmennyksestä, ellen jo tukevasti olisi paikoillani istunut, kun mies kiikutti minulle herttaisen rehupuketin.

Toistaiseksi rehupuska on säilynyt jopa hengissä, vaikka niitän lähipiirissäni mainetta ehkä maailman onnettomimpana kukkainhoitajana. Mummoni oli kyky saada mikä tahansa kasvi viherpeukaloidensa ansiosta ryöpsähtämään valtaviin mittoihin, mutta ilmeisesti viherpeukaloisuus ei ole periytynvä ominaisuus, sillä minulle kasvienhoitoon liittyvää tietämystä ei ole tippunut. Jo pelkästään kukkien kastelu on urakka, johon muistikapasiteettini ei meinaa millään riittää. Elättelen kuitenkin toiveita ja unelmia kasvitietäjäksi rupeamisesta  ja siitä, etten nirhaisi enää yhtään kaktusparkaa.


Keskiviikkona kahvittelimme heinäkuisten nimipäivien kunniaksi ja mussutimme muun muassa marenkikakkua, kuten eilen raitahametta esitellessäni mainitsin. Sukulaiseni muistavat kyllä hanakasti kaikki nimipäivät ja kissanristiäiset, mutta itse olen todella kehno muistamaan muut kuin syntymäpäivät. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että nimipäivä on mainio tekosyy saada ujutettua juhlatunnelmaa keskelle tavallista arkea ja syödä kakkua. Tosin en minä herkutteluun sen kummemmin tekosyitä tarvitse, vaan kyllä puputella saa, jos siltä tuntuu. Sopivasti ja kohtuudella. 

Juhlatunnelmaa voi myös tavoitella viettämällä iltaa kahden upean silmäparin, joista toinen on kirkkaansininen ja toinen salaperäisen vihreä, kanssa. On kuulkaas kauneutta ja älyä ilmassa, kun kaksi pohjalaista eli Hanna ja Mari ynnä yksi lappilainen (mie tietenkin) kokoontuvat yhteen. Triomme kokoontumisajoihin kuului muun muassa jalkapalloa, loisteliasta huumoria, teräviä oivalluksia, roppakaupalla marismeja sekä mahakipua liiallisen höröttämisen vuoksi. Illan tunnit vaihtuivat salakavalasti hämärään ja katuvalojen räpsähtämiseen päälle, mutta hauskaa oli. Kiitokset upeille daameille upeasta seurasta!

Mukavaan viikkoon on hyvän seuran lisäksi mahtunut tietenkin paljon lenkkareiden kulutusta ja lihaskuntohommia, kuten tavanomaista on. Tänään aion pitää juoksusta ansaitun vapaapäivän ja talon miesväen kanssa suunnata luonnonhelmaan rauhoittumaan ja lepäämään. Koska on sunnuntai, aion pitää oikeasti suorittamisesta vapaan päivän ja viettää iltaa neiti Marplen seurassa rikospähkinöitä pureksien. 

4 kommenttia:

  1. Onneks juotiin vaan 1-2, kun vaihettiin baaria niin tiuhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja ristus, että oli loputon määrä muitaki marismeja. : D :D

      Poista
  2. Etenkin loistelias huumori oli hyvin edustettuna! Nein!

    Mutta kiitos <3 tuun pian tillbaks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkäs sille voi, jos laumassa on kolme ihmistä, joilla kaikilla on ihan käsittämättömän hyvä huumorintaju? ;)

      Välkommen, kissanainen! :D

      Poista