torstai 21. heinäkuuta 2016

Hiljaa virtaa Raisionjoki



Eräänä heinäkuisena sunnuntaina aurinko möllötti taivaalla niin kauniisti, että olisi ollut silkkaa hölmöyttä jäädä kotosalle nököttämään. Koska suhteellisen voimakkaaksi äitynyt mustikkakuume yhdistettynä lenkkihommiin olivat verottaneet ronskisti voimia, ei mieli tehnyt lähteä aivan koko päivän kestävälle patikkaretkelle, vaan pieni tutkimusretki oli paikallaan. Pyörittelimme miehen kanssa erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyimme kesäkukoistuksen kehtoon eli jokivarteen.

Luulimme lähteneemme Raisionjoen reunamille, mutta paikoitellen meininki oli kuin Amazonin ryteiköistä tai suoraan epätodellisen kauniisti kuvitetusta satukirjasta. Tiheästi kylki kyljessä kasvavat pensaikot, pusikot, puut ja pajut tyrkyttivät oksiaan kulkijoiden naamaan ja ruohonjuuritasolla kuului monenlaista surinaa ja siiveniskua. Kaaliperhoset säntäilivät puskasta toiseen kuin ohjukset ja ampiaiset mönkivät nokat kiinni kukissa. 



Aloitimme reissumme Raisiontien suunnalta ja sukaisimme Rauman valtatien varrella mutkittelevalle joelle päin. Raisionjoesta, joka Turkuun asti liplattelee Raision, Ruskon ja Vahdon läpi, olen kirjoitellut aiemmin huhtikuussa, jolloin kuljimme jokivarren tuntumassa pidemmän lenkin, mutta heinäkuisena, lähes helteisen kuumana päivänä emme hötkyilleet vaan lähinnä patsastelimme ja ihastelimme maisemia. Välillä rento käyskentely on vallan mukavaa puuhaa. 

Melkoinen hyönteisten ja ötököiden paratiisi on Raisionjoen tuntumassa  voi vain kuvitella, kuinka hurja tunnelma on maan tasolla lehti- ja oksakerrosten piilossa. Käärmeitä emme onneksi kohdanneet, mutta pieniä ötököitä piisasi ruhtinaallisesti. 



Kotiloita ja erilaisia koppakuoriaisia lyllersi kasviston kätköissä niin monta pataljoonaa ja ryhmittymää, etten laskuissa pysynyt mukana. Ötökät olivat suorastaan omistautuneet omille puuhilleen eivätkä piitanneet lähelle tunkevasta kuvaajasta. 



Matkan varrella näimme myös ehkä maailman kauneimman neitoperhosen. Se oli varmasti ihan tuore tapaus maailmankaikkeudessa, niin puhtaissa väreissä vahingoittumattomana se viipotteli. Lauhahiipijöitäkin, jotka meinasin tässä kirjoituksessa nimetä uudelleen lauhakiitäjiksi, pusikoissa pyrähteli. 


Mahtavasti nimetty ölliäinen, nelivyöjäärä, oli istahtanut jääräpäisesti päivää paistattelemaan toinen keltamusta örkki seuranaan. 


Jokivarsi tarjoaa hulppeat puitteet niin pienille mönkiville otuksille kuin rehustolle. Jopa pätkäistystä oksasta versoaa uutta elämää. 


Raisionjokea mukailee kinttupolku, joka  huvittavaa sinänsä  on muodostunut aivan valtatien varrelle. Aurinkoisena kesäpäivänä ei liikenteen melu ollut aivan mahdoton, sillä suurin osa varsinaissuomalaisesta ihmiskunnasta lienee purjehtimassa, saaristossa, mökkeilemässä tai Ruissalossa, jos taivaalla on vähänkin outo valoilmiö havaittavissa.

Aavemaiset puunrungot tuovat vähän suojaa ja peittävät vähän näkyvyyttä tielle päin. Vehreitä lehtipuita, pajuja ja pensaita viihtyy joen liepeillä, mutta onpa muutama kuusikin ängennyt joukkoon kovin värikkääseen. 




Muun muassa kirjopillike, noin miljoona ja vähän päälle erilaista putkikasvia, maitohorsmia, hiljalleen nuutuvia apiloita sekä jokseenkin myrkyllisiä, hehkuvan punaisia marjoja tuottavia terttuseljoja on maisema tulvillaan. 



Elukka- ja kasvihavaintojen lisäksi jokivarrella liikuskellessa myös historia on läsnä. Kautta aikain joen uomat ovat mahdollistaneet rehevyydellään ja kulkuväylillään mahdollisuuden elämiseen. Minkälaista väkeä on viihtynyt Raisionjoen tuntumassa? On kutkuttavaa ajatella, että vuosisatain ja -tuhansien ajan samoja reittejä ovat vaeltaneet kovin monet muut räpylät. 



Samaan syssyyn kävimme kurkkaamassa Huhkonkosken vesitilannetta. Vielä ei vesimäärä ollut kovinkaan merkittävästi kevääseen verrattuna mihinkään huvennut, vaikka kuumansorttisia kesäpäiviä on parin kuukauden sisällä ollut enemmän kuin tarpeeksi, vaan korvat humisivat kuohusta, pauhusta ja litinästä. Kosken likellä sijaitsevan Huhkon kartanon suuntaan emme talsineet. Komeasta pytingistä olen höpissyt viime lokakuun puolella.


Varsin mukavaa seutua on Raisionjoen alue. Jokimaiseman tuntumaan pääsee kätevästi Turun suunnalta pyörällä, mutta Raision ja Naantaliin kulkevat bussit nappaavat halukkaat kyydittävät kätevästi mukaansa. Etenkin kesällä monipuolinen kasvisto ja mielenkiintoinen eliökunta ovat todella kiehtovia tutkimuskohteita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti