maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ilta-auringossa



Luonnossa lontsottelu on parasta vuorokauden ajasta riippumatta, mutta eritoten mielekästä hemuliksi rupeaminen on joko anivarhain aamusella tai iltasella, kun aurinko alkaa hellittää otettaan ja aloittelee torkkumispuuhat. Maisema on kauneimmillaan pehmeässä, kullanpunertavassa iltahämyssä tai utuisessa aamuvalossa. Aurinko ei vielä sokaise eikä silmiä tarvitse siristellä sikkura-asentoon, vaan voi keskittyä ihan vaan maiseman ihailuun. 

Tänä kesänä olen jo aamuretkestä Pomponrahkaan kertonut, vaan eräänä iltana maailma hehkuessa kultaa ja auringon vielä lennätellessä herkkiä hentoisia säteitään taivaalta maan kamaralle lähdimme happihyppelylle. Ei meillä mitään päämäärää sen kummemmin ollut (harvoin kahdella taivaanrannanmaalarilla on), vaan happea kaipasivat aivomme ja kauneutta silmämme kaiken jalkapallohuuman keskellä. EM-kisat olivat näet vielä käynnissä ja ratkaisupelien aikoihin elimme jalkapallon muotoisessa kuplassa.

Haahuilimme vähän siellä täällä melkein kuin päättömät kanat. Möngersimme pusikoissa, suhasimme puskissa leppäkerttujen perässä, pällistelimme kukkaloistoa ja hengitimme syvään ilmaa, joka hiljoksiin jäähtyvän lämpötilalukeman ansiosta oli suhteellisen raikas. Minä myös vähän saatoin kärtytä, sillä päivä oli ollut liian paahteinen, hikinen, tukala ja kertakaikkisen kuuma eikä elimistöäni ole oikein rakennettu hellekeleille. Onneksi Turussa on kasviston muodossa paljon sielunravintoa, joka rauhoittaa jopa helteen johdosta kiivailuun taipuvaisen emännän  mielen.



Maailmankaikkeus oli täynnä monenlaisia vihreän sävyjä; oli raikasta lehtivihreää, omenanvihreää, metsänvihreää... Lista tuntui loputtomalta.

Värien rikkautta ja kasvien runsautta katsellessa en voi olla ihmettelemättä, miksi ihmiset ovat niin höpsöjä, että kulkevat nokkansa kiinni älypuhelimissaan ja etsivät pokemon-hahmoja ympäristöstä, vaikka oikeassa maailmassa on loputtomasti oikeita asioita ihmeteltäviksi. Jo lähimetsät ovat tutkimisen ja koluamisen kannalta aarreaittoja, siispä mieluummin ainakin minä elän ja nautin todellisuudesta kuin unohdun virtuaalimaailmaan. Kyllä evoluutio vie ihmistä tai ihminen evoluutiota mielenkiintoiseen suuntaan.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti