keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kuinka juntti selviytyy kesästä?

Vähitellen kuuma ilmanala alkaa turruttaa sekä mielen että ruhon, mutta vielä olisi noin kuukausi jäljellä kesää ennen kuin syksyn raikkaat tuulahdukset ja hurmaava väriloisto ottavat telluksen haltuunsa. Hellehiiret nauttikoon kesästä yllin kyllin  niin minäkin aion omalla juntihtavalla tavallani. Konstit on monet, totesi siis pöhkö juntti, kun kesähelteillä sulaa meinasi.

Ensinnäkin jäätelö on osoittautunut lähes kolmenkymmenen vuoden ajan tekemäni sinnikkään tutkimustyön perusteella kenties parhaimmaksi keinoksi selviytyä helteestä ja auringon voimakkaista säteistä. Mitä raikkaampi maku, sitä onnellisempi on viileiden vuodenaikojen ystävä, joten suklaajäätelö, joka ei makunystyröitäni hivele muutoinkaan, ynnä muut raskaat ja imelät jätskit saavat jäädä suosiolla pakastealtaisiin notkumaan. Sorbettipuoli tai mehujääkavalkadi on monesti lähinnä vaan surkea vitsi tai jäätelön irvikuva, mutta aion tehdä perusteellista työtä hyvän sorbetin löytämiseksi.

Toisekseen hyvien kirjojen lukeminen huijaa sopivasti hellekurjimukseen joutunutta ja imaisee mukanaan toiseen ulottuvuuteen, jossa ei tarvitse murehtia hikikarpaloiden valumista ohimoita pitkin tai naaman helakkaa punakkuutta. Olen tämän kesän aikana kahlannut omat tutut turvalliset Potterini läpi noin viidettä miljoonatta kertaa (Kuoleman varjelukset odottaa lukemista) ja varustautunut viimeiseen kesäkuukauteen neljällä uudella dekkarilla. Olen todennut, etteivät esimerkiksi naisille suunnatut muoti- tai kuntohömppälehdet suo minulle leppoisaa ajanvietettä, vaan pikemminkin lisäävät ressiä; olen täydellisen kyllästynyt onttoihin ja höpsöihin naistenlehtiin, jotka syytävät vuodesta toiseen puisevaa propagandaa oikeanlaisesta elämästä, tyylistä ja elämäntyylistä, joten hemmottelen itseäni mieluummin hyvän kirjan seurassa. Tämän kesän mottoni voisi olla vähemmän somea ja suorittamista, enemmän lukemista. Ensin vain täytyy opetella loihtimaan vuorokauteen lisää tunteja, jotta lukemiseen voisi sijoittaa vieläkin enemmän aikaa. 


(Taustalla lymyilevä kirsu kuuluu karvareuhkalle, jonka mielestä kirja on tyhmä kapistus, sillä lukeva ihminen ei visko palloa.)

Hikisen selviytymistaiston unohtaa hetkeksi myös kuuntelemalla pirskahtelevan iloista kesämusiikkia ja hoilottelemalla sydämensä kyllyydestä itse mukana. Nihkeän nahkeana päivänä, jolloin vähemmän helteestä tykkäävän ihmisen aivotoiminta on sulava nopeammin kuin jäätelöannos naaman edessä, oloaan voi helpottaa myös sallimalla itselleen tuokion töllöttimen tai muun liikkuvaa kuvaa tuottavan härvelin äärellä. Varsinkin tänä kesänä sohvaperunan ura on suotavaa vakuttavan urheilutarjonnan ansiosta (kesä on uusintojen ohella monipuolisen urheilutölläilyn kulta-aikaa). Armeliaisuus itseään kohtaan on aina hyväksi. Etenkin jos pakastimesta sattuu löytymään jätskiä tai jotain muuta vapaavalintaisesti hyvää (ei todellakaan mitään mukamas terveellistä pahvia, vaan ihan ehtaa herkkutavaraa) ja telkkarista tulee mukavan pöhkö elokuva tai melkein mitä tahansa urheilua.


Kesällä vaaditaan sisukkuutta, sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa. Toki helteessä heiluminen sujuu vähemmän hikisissä merkeissä, kunhan muistaa varustautua oikein  tiedättehän, niskaan kannattaa nakata mahdollisimman väljät, kepeät ja helpot rytkyt ja läpä lää - mutta ilman rohkeutta ei pakahduttavassa paahteessa pärjää. Ilmavuus on vaatteissa hyvä juttu, mutta oikein kovilla helteillä suosittelen vaatevalinnaksi vahvaa uskoa tulevaan eli syksyn saapumiseen ja pakastearkkua.

Kaikkein tärkein juttu kesästä selviytymiseksi on suolakurkku. Ihan vaan sen vuoksi, että suolakurkku maistuu hyvältä. On siinä tietty suolaa, joka sitoo nestettä kehoon, mutta ihan sama. Se on hyvää.


Mitkä ovat teidän teesinne kesästä selviytymiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti