torstai 28. heinäkuuta 2016

Raisionlahti ja Uikkupolku heinäkuussa




Maailmassa on yksi hieno sopukka, jossa voi bongata lintuja ja hyönteisiä, tehdä mielenkiintoisia kasvihavaintoja ynnä kuunnella villaan verhoutuneiden ruohonpopsijoiden määkimistä, ja se löytyy likellä Raision keskustaa. Raisionlahti on varsin mielenkiintoinen paikka, joka ihmiskäden voimakkaasta vaikutuksesta huolimatta on täynnä kiehtovia luontoilmiöitä.

Raisionlahti on aikojen saatossa voimakkaasti rehevöitynyt, mutta vuodesta 1984 lähtien alue on laskettu luonnonsuojelualueeksi. Suojelluiksi alueiksi on määritelty pohjukan vesialue ynnä aikojen saatossa melkoisen ryteikköisiksi muovautuneet rantaniittyruovikot.




Raisionlahdesta olen kirjoitellut edellisen kerran viime vuoden kesäkuussa, jolloin käväisimme lampaita töllistelemässä ja maiseman vehreyttä pöllistelemässä. Vuoden aikana on maisema muuttunut tai ainakin kesäkuun ja heinäkuun väliset erot ovat huomattavia: heinäkuinen miljöö on todella rehevä ja valtavat ruovikot kutittelevat paikoitellen melkeinpä puiden latvoja. Jokainen sentin murto-osa on kasvien, pensaiden tai ruovikkorehujen valtaama. 

Raisionlahtea pääsee kiertämään näppärästi Uikkupolkua pitkin. Kutakuinkin kolmen kilometrin mittainen lenkkipolku mutkittelee aivan vesistön ympäri. Matkan varrella on hauskoja opaskylttejä, joiden sisältöön voi tutustua myös atk:n välityksellä Raisionjoen Uikkupolku- sivulta. Samalta sivustolta löytyy kattavasti linkkejä kasvistoon, hyönteisiin ja linnustoon liittyen.



Lahden pohjukka on valtakunnallisesti merkittävä lintujorpakko ja kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. Keväisin ja syksyisin, kun siivekkäät ovat muuttopuuhissa, voi polun varrella pönöttävästä lintutornista tähyillä muun muassa sorsien loiskintaa sekä nähdä joutsenten, tavien, kahlaajien ja haapanoiden lentelyä. Jopa kuningaskalastaja ja koskikara on nähty Raisionlahdella, mutta kovinkaan yleisiä liitelijöitä ne eivät ole. Sarvipöllöjen aavemaista huhuilua on kuultu, ja rantaniityn suojissa on havaittu taivaanvuohia. 

Muita lintulajeja, joita Raisionlahdella on viihtynyt, ovat muun muassa töyhtöhyyppä, kapustarinta, uuttukyyhky, kerttuset ja hömö- ja talitiaiset. Upea viiksitimali, joka näyttää suhteellisen yrmyltä tapaukselta, voi lymyillä myös ruovikossa. Ruovikon kätköissä saattaa havaita harvinaisen pensassirkkalinnun. Monenlaisia lintuja saattaa siis lahdelmalle laskeutua tai niityillä tepastella, joten silmät kannattaa pitää auki. Me saimme todistaa reissullamme lähinnä terhakkaan terrierin takapuolen heilutusta, innosta väriseviä viiksikarvoja ja ruoskahännän väpätystä. 


Pohjukassa uiskentelee muun muassa haukia, kuoreita ja lahnoja. Kalastus on sallittua puuhaa elokuusta maaliskuuhun, mutta lintujen pesimärauhan ja alueen suojelun takaamiseksi huhtikuusta heinäkuun loppuun ei saa liikuskella tai veneillä Uikkupolun ulkopuolelle jäävillä alueilla saati kalastaa. Huomiotavaa on, että kalastusaikana on lupa onkia ja pilkkiä, mutta esimerkiksi viehekalastukseen vaaditaan kalastonhoitomaksu. Ennen kuin kaloja rupeaa narraamaan, on siis hyvä tarkistaa lupa-asiat kuntoon. Lisätietoa Raisionlahden kalastussäännöistä löytyy Raision kaupungin sivuilla.



Raisionlahden kasviosasto tuntuu loputtomalta; alueella kasvaa esimerkiksi pysty- ja jalokiurunkannus, karvahorsma, lännenmaarianheinä, kurjenmiekka, sikoangervo, ketoneilikka ja hiirenhäntä.  Muutama pajulaji, kuten halava ja kujapaju, viihtyy rehevällä seudulla. Uikkupolkua reunustavat upeat ja runsaat pensaat, kuten paatsama- ja pähkinäpensaat, ja myös komeita katajia ynnä jykeviä saarnipuita kasvaa Raisionlahden tietämillä. Kotoisia vattupensaitakin piilee kukkaloiston keskellä. Sinikaislaa on ujuttautunut ruokokasviston uumeniin. Sienistä kiinnostuneelle ympäristössä on paljon tapitettavaa, sillä esimerkiksi runsaasti rouskuja ja hävyttömän paljon haperoita saattaa hyvänä vuonna löytyä.



Lempeäkin on ilmassa: harvassa paikassa yhtä lämpimästi toisiaan halailevia koivuja hoksaa. 


Perhosia lentelee monen monituista sorttia. Muun muassa valtavan kaunis amiraaliperhonen, nätti nokkosperhonen ja hurmaava neitoperhonen ynnä vilkkaasti viipotteleva kaaliperhonen suhailevat ympäriinsä ohjusten tavoin. Varsin viehättävä sitruunaperhonen vipelsi poukaman laidalla ja ovelasti maastoutui vehreyden keskelle. Lepoasennossa sitruunaperhosen siivet ovat hennon vihreät, mutta lennellessään läpsyttimet hehkuvat keltaa.


Tutustuimme pensaita tonkiessamme varsin eriskummalliseen kolmikkoon; nelivyöjäärä, kimalainen ja leppäkerttu olivat sulassa sovussa samoilla apajilla. Jos hyönteismaailmassa yhteistyö ja rauhanomainen rinnakkaiselo sujuvat, miksi ihmiskunta ei moiseen pysty?



Taidan muuttaa blogini nimen kohta Leppäkerttujen vuodenajaksi tai oman nimeni Leppä-Kertuksi, mutta minkäs teet, kun leppäkertut ovat vallanneet vissiin koko planeetan ja ovat nättejä?


Lintutornin juurella oli piskuinen mutta suhteellisen söpö sisiliskon poikanen päivää paistattelemassa.


Hyönteisten ja miniliskojen lisäksi isompiakin tassuttelijoita on Raisionlahdella vuosien ja vuosikymmenten aikana nähty. Mäyrän tiedetään asuneen alueella, mutta lisäksi piisami saattaa pulikoida vedessä ja minkki kipittää suojaisan poukaman tuntumassa. Myös monenlaisia sammakoita lompsii alueella, ja lukemattomasti erilaisia hyönteisiä, kaloja ja ties minkälaisia pikkumönkijöitä.

Lampaat mussuttavat antaumuksellisesti niityillä toukokuusta aina lokakuulle asti. Aivan mukava kesätyö villanutuilla on –– miettikää nyt, ne hoitavat perinnemaisemaa syömällä. Voisiko minäkin työllistyä jäätelön syömisessä? Lampaiden sekaan hyvin maastoutuva vilttikasa yritti kovasti toteuttaa paimenkoiran vaistojaan ja meni vissiin identiteettinsä suhteen vähän sekaisin mourutessaan jokseenkin koomisen kuuloisesti. 




Turun suunnalta Raisionlahdelle pääsee varsin näpsäkästi pyörällä veivaamalla, mutta Naantaliin kulkevat bussit noukkaavat halukkaat matkustajat kyytiinsä, joskin pysäkiltä on varsinaiseen kohteeseen muutama sata metri käveltävää. Omalla autolla kulkevat voivat jättää kaaransa aivan poukaman likelle koukkaamalla lintutornin parkkipaikalle Nesteentieltä ennen venesatamaa. Olipa menopeli mikä tahansa, Uikkupolkua pitkin pääsee tutustumaan erittäin hyvin monipuoliseen varsinaissuomalaiseen luontoon.  

Lähteenä kasvien ja eläimistön tutustumiseksi olen käyttänyt Raision kaupungin nettisivuja sekä monipuolisia Raisionjoen sivustoa (esimerkiksi Uikkupolun pikkukohteita on todella mielenkiintoista luettavaa). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti