lauantai 13. elokuuta 2016

Hyvän perjantain raaka-aineet


Perjantaiaamuna herätyskellon ääni ujelsi korviini aivan liian aikaisin. Silmissäni ei ollut unihiekkaa, vaan unibetonia, liikkeeni olivat kuin hidastetusti kuvatusta taide-elokuvasta ja pyöräillessäni töihin tunsin olevani kuin puupökkelö, joka kömpelösti ajelehtii joella.

Vaan aamukankeudesta huolimatta perjantai oli aika loistava.

Ensinnäkin kirmasin työpäivän päätteeksi kahvittelurehveille pohjalaisen punapään kanssa Myllyyn. Paransimme maailman ainakin miljoona kertaa paremmaksi paikaksi, höröttelimme, jahkailimme sapuskavalintoja ja kiertelimme kauppakeskusta. Totuus löytyi moccachinosta, Mari yllättäen urheiluliikkeen nappisosastolta. Minä puolestani kahjoilin vaellusrompeosastolla, mutta onneksi budjettini on sen verran rajallinen, etten joutunut hankkimaan täydellisiä mutta järjettömän hintaisia patikointipopoja. Joka ilmansuuntaan venyvät mustat farkkutyyppiset ihmepöksyt rytkykaupasta päädyin ostamaan työkäyttöön.



Kotona odotti hepuloiva hurtta. Aamuisin murrieri on yhtä pirtsakka kuin nokosia kiskova laiskiainen, mutta iltaa kohti piski herää henkiin ja siksakkaa pallo suussa ympäri pirttiä. Samalla se ärisee, murisee, röhkii, puhisee ja tuhisee. Karvatassu ei juurikaan hauku, mutta kovasti sillä on ihmisväelle kommentoitavaa ja huomioita esitettävänä. 

Piskin lisäksi kotona odotti puhtaus, raikkaus ja siisteys. Mies oli emännän lusmuillessa pistänyt petivehkeet pihalle tuultumaan ja hoitanut viikkosiivouksen kunniallisesti läpi. Onni piilee puhtaissa ja raikkaissa lakanoissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin tarkoin muuhun sisustukseen sopiviksi soinnutetut. Eivät ne edes keskenään sovi yhteen, mutta pirtsakat ja kotoisat ne ovat.

Koska seuraavana aamuna herätyskello ei todellakaan rävähtänyt soimaan kuudelta, jämähdin sohvan pohjalle katsomaan olympialaisia. Pallopoikapiski vaati tosin resuamista ja sekopäisiä leikkejä, mutta ehdimme myös olympiahuumaa aistia. Siis minä ja mies, ei piski sentään urheilua töllöttimesta vahtaa. Karhuja kylläkin, jos on hurtan mielestä tarpeeksi hyvin tehty luontodokumentti telkusta pyörimässä.


Oli taivaallinen tunne kiskaista kuumailmapallokuvioiset pöksyt ja äidin sukkatehtaalta peräisin olevat karkkisukat jalkaan ja sukeltaa puhtaaseen petiin syksyisen sateen ropinaa ja hentoa tuulen huminaa kuunnellen. Iltapalaksi kelpasi hömppädekkari, joka kuljetti mukanaan Gotlantiin rikosta ratkaisemaan (olen melko varma, että olen jo alkukappaleiden perusteella ratkaissut murhaajan henkilöllisyyden). 

Ei elämän tarvitse olla siloteltua kiiltokuvaa tai spektaakkelimaisen upeita koitoksia tulvillaan, vaan loppujen lopuksi hyvän päivän soppaan tarvittavat raaka-ainekset ovat varsin yksinkertaiset ja helposti saatavilla. 

2 kommenttia:

  1. :D Kerroin viime yönä Trio Aivohalvauksen kolmannelle jäsenelle retkestämme XXL:ssä. Hän sai myös halvauksen. Uskomaton reissu kyllä! Zamboo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaakohan kolmonen lähteä meän kanssa enää yhtään mihinkään milloinkaan? ;D

      Poista