torstai 25. elokuuta 2016

Pinaatti, ihmevihannes


On tainnut päästä käymään niin, että minä olen hurahtanut pinaattiin. Sehän ei liene kenellekään yllätys, että minulla on taipumus vouhottaa kasviksista ja juureksista - olen blogissani paasannut esimerkiksi lehtikaalin hienoudesta, raitajuuren raikkaudesta ja maa-artisokan pähkinäisestä eleganssista. Yksi tutuimmista rehuista on jäänyt vallan paitsioon, joten korjattakoon erhe nyt.

Pinaatti on ihmeruokaa. Tummanvihreät vihannekset pitävät sisällään monesti rutkasti rautaa eikä pinaatti tee poikkeusta sääntöön (naiset, syökää pinaattia!). Vihannes sisältää roimasti A-vitamiinia, joka vaikuttaa positiivisesti näköön, sekä verisuonien kalkkeutumista estävää K-vitamiinia ynnä hitusen immunijärjestelmän toimivuutta edistävää C-vitamiinia. Proteiiniakin herkussa on ruhtinaallisesti. Ravintoarvoista lisäoppia voi tankata päähän Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Fineli-sivulta, ja tietoa rehusta voi lukaista myös Kotimaiset kasvikset- sivulta.


Pinaatissa on kalsiumia sitovaa oksaalihappoa, joten maitotuotteita suositellaan mussutettavaksi tai hörpittäväksi vihannespitoisen ruoan kera. Nitraattipitoisuutensa vuoksi raaka pinaatti ei sovellu aivan jokapäiväiseksi mussutuksen kohteeksi tahi perheen pienimmille sankareille, mutta kyllä aikuisiksi laskettavat ihmiset voivat esimerkiksi salaatin mukana pöpöttää silloin tällöin siveellisiä määriä kypsentämätöntäkin pinaattia. Järki vaan päähän ja kohtuullisuus lautasen täyttämiseen, niin hyvä tulee.

Pinaatin maku lienee monen mielestä väkevä ja voimakas, mutta mielestäni siinä on juuri sopivasti potkua monenlaisen sapuskan piristämiseen. Jotkut aikaansa seuraavat saattavat surauttaa pinaatin pirtelön sekaan (plääh), mutta itse suosin perinteisempiä menetelmiä. Omin nakkisormin väsätyt pinaattilätyt vievät kielen mennessään, mutta pehmeä pinaattisoppa suo lohtua kesäiltoihin tai vaikkapa syksyn sateisiin iltoihin. Pinaatti on sangen maittava lisä salaattiin ja onpa se myös täydellinen kaveri esimerkiksi kikernepastalle. Myös pannulla muhinut ja hitaasti hautunut ohran ja pinaatin muhennosliitto toimii.oikein syötävän hyvin. Pinaattia voi tunkea myös vaikka pottumuussiin ja leipomuksiin, esimerkiksi suolaisiin muffinsseihin tai piirakkaan. Oikeastaan taitaa olla niin, että pinaatti sopii vähän kaikkeen mahdolliseen pöperöön, ja lopputuloksesta tulee hvyä. 

Monen sorttiseen pöperöön taipuva terveyspommi pinaatti on. Pakastepinaatti lienee koko kansalle enemmän tai vähemmän tuttu, muttei tuoreen vihanneksenkaan käsittelyssä kauan nokka tuhise. Pinaatti on rehu, joka sopii suurin piirtein kaikkeen mahdolliseen pöperöön ja tuo mukavan säväyksen pöperöön kuin pöperöön eli kannattaa tutustua ihmerehuun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti