keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Melkein terveellinen mustikkapiiras

On yleinen ajatus, että ylimalkaisia yleistyksiä olisi syytä välttää ollakseen korrekti kansalainen, mutta mustikkapiirakan kohdalla on tehtävä poikkeus ja heittää ilmoille oletus, että marjaherkku lienee aika lailla jokaisen ruokaa mussuttavan ihmisolennon mieleen. Eritoten hiivapullataikinaan tehty piirakka on kaikessa klassisuudessaan ehdoton herkku, joka vie kielen ja samalla sielunkin mennessään. Joskus kuitenkin sattuu olemaan sen verran kiireinen aikataulu, ettei taikinan nostatus tahi kaulimella piiraaksi mätkiminen välttämättä houkuttele. Siksipä on hyvä pistää reseptikirjaan ylös peruspiiraan ohje, joka pelastaa leipurin vaikkapa yllätysvieraiden pelmahtaessa ovikelloa rimputtamaan. Minulle peruspiiras, arjen pelastaja, on yhtä kuin melkein terveellinen mustikkapiiras. Ohje on todennäköisesti leipurihelmen eli äitini reseptivarastosta napattu mutta kevyesti mukailtu. Äitini on vielä vanhan kansan ihminen ja tykkää käyttää ehtaa tavaraa leipoessaan, minä puolestani survaisen piiraaseen lähes summanmutikassa vähän sitä sun tätä ja mitä ikinä kaapista sattuu käden ulottuville osumaan.

Melkein terveellisestä herkusta kyse on siksi, että sokerin ja rasvan määrä on, kröhöm, suhteellisen pieni ja toki kuitupitoisuutta saa muokattua näppärästi tunkemalla taikinaan haluamansa jauhosekoituksen. Olen ehta sokerihiiri ja tykkään makeasta, mutta älyttömän sokerin läträämisen sijaan arvostan makuja – leivonnaisiin saa hulppeasti potkua esimerkiksi kanelin, kardemumman, inkiväärin, sahramin ja tietysti vaniljan kanssa saikatessa. Pohjaa voisi luonnehtia murotaikinaksi, johon mähmäinen täyte suo lempeän lisän, varsinkin jos muistaa tunkea täytteeseen vaniljaa, ei vanilliinia, jotta aromia irtoaa makunystyröille. 


Pohja:

1 dl juoksevaa margariinia tai öljyä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 dl spelttihiutaleita
2 dl kaurajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

2 dl turkkilaista jogurttia
1 prk (200 g) kermaviiliä
1 -2 kananmunaa
sokeria maun mukaan (itse laitoin pari kolme ruokalusikallista)
ihan julmetusti vaniljasokeria (eli 2 tl)
pieni tujaus sitruunamehua
4-5 dl mustikoita


Taikinapohjan väsäämisessä ei kauan nokka tuhise, vaan piiras on valmis ennen kuin leipuri ehtii tajuta edes aloittaneensa leipomispuuhat. Kippoon lorautetaan rasvaa, rikotaan kananmuna ja lisätään sokeri. Ainekset hulmautetaan huolellisesti sekaisin ja mukaan lisätään kuivat aineet, joiden joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri on sekoitettu. Kun taikina on tasainen, mukavan kiinteä ja hyvin sekoitettu, taputellaan se kylmällä vedellä kostutetuin sormin öljyttyyn pyöreään piirasvuokaan. 

Täytteen valmistus on naurettavan helppoa: ainekset nakataan kulhoon ja sekoitetaan huolellisesti sekaisin. Täytteen ei välttämättä tarvitse olla kivikovaa liisteriä, jolla saisi betoniseinänkin murskaksi, sillä se hyytyy uunissa kiinteäksi mähmäksi. Mustikat lisätään taikinapohjan päälle piirasvuokaan ja täyte valutetaan koko komeuden kuorrutteeksi. 

Täytteen kokoonpanoa muuttamalla saa piiraasta loihdittua monenlaista hyvää. Esimerkiksi rahka ja tuorejuusto sopivat piiraaseen, ja mustikan sijaan voi tunkea puolukkaa, muita marjoja tai mielivaltaisesti hedelmiä. Pohjasta saa näpsäkästi suolaisen jättämällä sokerin pois ja lisäämällä puoli teelusikkaa suolaa (ja toki täytteisiin voi keksiä omat viritelmänsä). Leipominen ei ole kovinkaan vakavaa puuhaa eikä ainesten kanssa värkkääminen todellakaan ole niin justiinsa, joten omat makunystyrät käyttöön ja rohkeasti testailemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti