lauantai 15. lokakuuta 2016

Kiekkohuumaa ja kavereita

Jos seitsemän päivän aikana ehtii käydä katsomassa kiekkomatsia, lenkkeillä monet lenkit koiraherran kanssa, kuunnella hävyttömän hyvää musiikkia ja vieläpä nähdä maailman näteintä Hannaa ja viehkeintä Maria, täytyy yhden ihmisen maailmankaikkeudessa aika mallikkaasti asiat olla. Pitkästä aikaa on ollut viikko, jolloin töissä eivät liekit ole lähennelleet takalistoa, vaan olen jopa ehtinyt ainakin useimpina päivinä syödä lounaan ilman työpuhelimen räpeltämistä tai säntäämistä paikasta toiseen. Kun työpäivät eivät nipsaise suurinta osaa valveillaoloajasta, ehtii keskittyä olennaiseen eli elämiseen ja kaikkeen mahdolliseen mukavaan. 

En ole koskaan ollut varsinaisesti mikään uraohjus, jonka elämä pyörisi pelkästään työnteon ympärillä, vaan haluan nauttia kodin rauhasta, perhe-elämästä ja ystävien seurasta. Sekä luonnollisesti lenkkeilystä ynnä urheilusta. 

Urheilu on ollut aika olennaisessa osassa huushollimme väen toilailuja. Maailmankaikkeuden palapelin palaset ovat jälleen loksahtaneet paikoilleen niin että on jyrissyt, sillä NHL-kausi on viimein alkanut. Sen kummemmin ei kai liene tarpeellista hehkuttaa nuorten pelaajien (niin suomalaisten kuin muidenkin) edesottamuksia, sillä media on hoitanut leiviskänsä vallan aivan ansiokkaasti mahtipontisten otsikoiden keksimisessä - puhuipa eräs Laine luistintensa terästä tai vaikkapa korvavaikkunsa koostumuksesta, huutavat iltalehtisanomien otsikot, kuinka jäätäviä vastauksia nuori kaveri jakelee. Joka tapauksessa elämällä on suurempi merkitys, kun mustan läpyskän perässä laukkovat hemmot palaavat kaukaloon ja talvi lähestyy. 



Torstaina kävimme todistamassa Palloseuran ja Kalevan Pallon kohtaamista. Tuomarilinja tuntui kovasti herättävän paikallisväestön parissa porua, mutta oikeista tai vääristä vihellyksistä tai viheltämättä jättämisistä huolimatta KalPa voitti ansaitusti - vierasjoukkue hallitsi suurimmaksi osaksi ottelun tapahtumia siinä missä mustavalkoiset eivät saaneet ronkittua tehoja itsestään kuin vasta kolmannessa erässä. Yleisö mylvi sankareidensa kiriessä kolmen maalin karkumatkalle päässyttä KalPaa kiinni, mutta paukut eivät kuitenkaan tasoitukseen riittäneet, vaan keltapaidat nappasivat röyhkeän voiton Varsinais-Suomen kehdossa. Ihan hyvä niin, sillä kaksi kertaa hunajata- toistelua riitti. 

Ei nyt välttämättä maailman jännittävin jääkiekkospektaakkeli kyseessä ollut, mutta tunnelma on aina huumaava, kun paikan päälle kiekon liikuttelua pääsee seuraamaan. Vaikkei Kärppämuija tällä kertaa omiaan ollut kannattamassa, oli pariskunta Hörhölän pitkäjalkaisempi osapuoli sangen tyytyväinen lopputulokseen, sillä hän on KalPan kannattaja (ei ole miehellä helppoa; tyyppi kannattaa KalPaa, on aikoinaan pistänyt Kärpättären kanssa hynttyyt yhteen ja asuu Turussa). 

Urhea karvareuhkahurtta ei sen sijaan jääkiekosta pahemmin piittaa, mutta tennispalloista ja hienojen urheilusaavutusten innostamista ihmisistä se tykkää. Se myös nauttii syksyn raikkaasta ilmasta ja käsineistä, joita se mieluusti yrittää varomattomalta lenkkeilyttäjältä napata hepulikohtauksen yllättäessä. 


Turkuun on tullut yhtäkkiä todella kylmä. Vielä pari viikkoa sitten jo pelkkä varpaan näyttäminen ulkosalla tiesi välitöntä paahtumista, mutta nyt on vissiin luontoäiti päättänyt, että ydintalven aika on koittava. Tuulee niin että selkäydin on jäässä, välillä sataa eriskummallista vedenkaltaista töhnöä, ja lehdet ovat hiljoksiin lähteneet omille teilleen. Pyöräillessä vastatuuli on hetkittäin tuntunut sen verran tujulta kokemukselta, että reidet ovat saaneet lisätöitä. Tai sitten renkaisiin voisi pumpata lisää ilmaa. Tai allekirjoittanut voisi kyykätä lisää. 

Mummon kutomat sormikkaat ovat pelastaneet möykkysormet varmalta jäätymiseltä, joskin kohta vissiin pitää alkaa kaivaa jo vahvemmat tumput kaapista esiin. Näin totesin, kun perjantaina iltasella kotia vaapuin - olin ollut Hannan kanssa kylillä kiertelemässä ja kaakaota hörppimässä. Koska olen äärimmäisen somelahjakas ihminen, otin luonnollisesti kahvitteluhetkestämme varsin viehättävän ja esteettisen kuvan. Sommittelussa meni todella kauan, kuten huomannette, mutta onnistuin vangitsemaan mitä upeimman ja houkuttelevimman tunnelman. 

Tänään on sosiaalista kanssakäymistä luvassa lisää, kun vuorossa kolmen valopään kokoontumisajot, kun lappilainen lyöttäytyy kahden pohjalaisen seuraan. Kiekkohuuman lisäksi kavereiden kanssa ajan viettäminen on aika hyvä tapa jatkaa viikonlopppua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti