lauantai 1. lokakuuta 2016

Lauantaisia ajatuksia

Viime aikoina olen hoksannut, että  

- Ylellä esitetty BBC:n toteuttama Sota ja rauha on melkein yhtä hyvä kuin Tolstoin klassikkoteos, vaikka henkilöt näyttävät erilaisilta ja elehtivät eri tavoin kuin kirjassan ja juonen suhteen keskitytään aika paljon draamaan. Paul Dano sosiaalisesti kömpelönä mutta hyväsydämisenä Pierre Bezuhovina on loistava. 
Kuva Ylen sivuilta

- jos miehellä on synttärit, olen oikeutettu mässyttämään yli kylkieni herkkuhommia.

- Maraboun maitosuklaa on yleenäs aivan liian äitelää omaan makuuni, mutta firman tumma suklaa on syötävää. Eritoten maittavaa tumma suklaa on patikkaeväänä; kun lohkaisee erämaajärven rannalla kunnon satsin hyvää suklaata, tietää olevansa elossa. 

- Perjantai- ohjelmassa on ihan hyviä huomioita, mutta rileittaamaan on ehkä kamalin sana, jonka olen ikinä joutunut kuulemaan. Se on jopa etovampi ilmiö kuin dinnereistä tai breggiestä puhuminen.

- varma tapa tapa aiheuttaa itselleen migreenikohtaus on yrittää ymmärtää, miksi interneetti ei toimi ja miksi lahoamassa oleva karvalakkiluuri toimii kömpelösti.

- Depeche Mode on ihan tolkuttoman hyvä. Luukutan tällä hetkellä vuorotellen kappaleita It's No Good ja Enjoy the Silence. Välillä tosin lauleskelen kämppisteni riemuksi omia hittilaulujani (joiden hienoutta ei kukaan ymmärrä).


- kolme kuukautta jouluun on. Oivalluksestani innostuneena lauleskelin eräänä iltana kotitöiden lomassa armaani suureksi riemuksi, kuinka viime jouluna sydämein hälle annoin, mutta seuraavana päivänä se tyrkättiin mulle takaisin ja niin edelleen. Yleisö tykkäsi julmetusti ja taputti käsiään villiintyneesti. Tai sitten ei.

- viikonloppu ilman suunnitelmia tuntuu erittäin hyvältä ratkaisulta. Viime aikoina on joka päivä ollut menoja ja tuloja, joten pelkkä oleminen ja rauhoittuminen ovat paikallaan.

- aamutee maistuu paljon kaikkein parhaimmalta mieheltä saamastani Tanssi-mukista. Taika-kipot kelpaavat myös vallan mainiosti, mutta olen kehittänyt kiintymyssuhteen lahjakupposeeni. 

- hyötyliikuntaa arvostetaan aivan liian vähän. Miksi ihmeessä kunnon liikkumiseksi pitäisi määritellä vain ja ainoastaan veren maku suussa suoritettu maitohappohulluus? Kaikella liikunnalla on aikansa ja paikkansa - välillä on hyvä höllätä hikipantaa ja käydä vaikkapa kävellen kaupassa tai bussimatkan sijaan kävellä kylille.

- en usko nyhtökauran olemassaoloon. Olen vakuuttunut siitä, että kyseinen tuote on samanlainen illuusio kuin joulupukki; kaikki haluavat uskoa sen olevan oikeasti olemassa, mutta tarjolla on vain valepukkeja (tai korvikkeita, kuten kaken maailman turhakemifuja [miksi moinen on keksitty]) aidon ja alkuperäisen sijaan.

Elämäni taitaa olla täysin jännittävän glamoröösin vaahtokarkkihattaran uloittumattomissa, mutta hyvä niin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti