keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Viikon puolivälissä

Toistaiseksi lokakuun toinen viikko on edennyt sangen mukavissa merkeissä. Olen


kivunnut kukkulalle ihastelemaan auringonlaskua ja halaamaan partatyyppiä

syönyt aamupuuroa tujun omenahillosilmän kera ja mussuttanut ihan ite pyörittelemiäni kaalikääryleitä äiteen tekemän puolukkasurvoksen kuorruttamina  

oivaltanut, että voisin elää turkkilaisen ja kreikkalaisen jogurtin kanssa onnellisessa kiintymyssuhteessa vaikka koko loppuelämäni

tuntenut syvää kiitollisuutta maailmankaikkeutta kohtaan, sillä Kärpät on takuuvarmasti noususuhdanteessa ja NHL alkaa ihan just (kuinka olenkaan kaivannut mustaa läpyskää!)

kuulemma päätymässä KalPan peliin, sillä viime vuonna mies joutui Kärppiä katsomaan

naureskellut terrierin mangustimaiselle pönötykselle ja hämmentyneelle ulinalle, kun iltalenkin yhteydessä piskin tielle on yhtäkkiä loikannut töpöhäntäinen pitkäkorva

kyykännyt niin, että reisien sijaan kuljetan nykyään mukanani kahta puupökkelöä


pistänyt törkeästi rokkikanavan töissä raikaamaan, kun kukaan ei ole huomannut, ja jammaillut Royal Republicin Babyn tahdissa (Cheese nacho baby!)

aikonut aloittaa uuden trendivillityksen yhdistämällä kauluspaidan, bleiserin ja pehmeät, ehkä hitusen käytössä kulahtaneet villasukat

aloittanut kaappien siivouksen mutta jämähtänyt vahingossa toljaamaan Maajussien morsmaikkuhaeskelua

hämmentyneenä pohtinut, miksi maailmassa on ihmisiä, joilla on varaa ostaa noin neljänsadan euron hintainen leivänpaahdin, vaikka kelpo vekottimen saa noin kymmenen kertaa halvemmalla

todennut olevani autuaallisen onneton tekemään isoja päätöksiä, kuten valitsemaan viidentuhannen erilaisen ruisleivän tai tsiljoonan suklaalevyn joukosta parhaimmat mahdolliset jutut




huntsinut, miksi joku haluaa vapaaehtoisesti joutua hurjistuneen ja lootia vimmaisesti penkovan väkijoukon tallomaksi hullujen päiville 

ihmetellyt, miksei ihminen voi olla kehittelemättä tavoitteita ja suorituspaineita itselleen niin työmaalla kuin vapaa-ajallakin, vaikka kiireisen arjen vastapainoksi tekisi hyvää joskus vain olla ja nauttia hetkestä

edelliseen viitaten saattanut viimein ymmärtää,, mitä aiemmin ontoilta lässytyssanoilta kuulostanut tartu hetkeen ehkä tarkoittaa

edelliseen viitaten olen yrittänyt kovasti olla vouhottamatta, vaan elää tässä ja nyt 

alkanut valmistautua kunnon kielikylpyyn, sillä tulevan viikonlopun vietän kahden pohojalaasen kaunottaren (punapään ja blondin) häkellyttävässä seurassa siinä missä sitä seuraava viikonloppu vierähtää kuunnellen, kuinka yksi tyyppi juo kahavinsa kanssa maitua 


Hyvin on siis pyyhkinyt, vaikka viikonloppu eli vapauden hurmaava utopia on vasta edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti