perjantai 9. joulukuuta 2016

Introverttiudesta vähäsen

Rohkenen esittää varsin karkean yleistyksen, että elämme ekstroverttiuteen painottuvassa maailmassa ainakin työkulttuuria tarkastellessa. Työpaikkailmoituksissa unelmoidaan työntekijästä, joka on ulospäinsuuntautunut, dynaaminen ynnä sosiaalisesti taitava tiimipeluri ja vieläpä osaa tehdä nopeita ja rohkeita ratkaisuja. Vuorovaikutustaidot sitä, verkostoituminen tätä. 

Taitaa moni telluslainen olla jo allerginen verteistä puhumiseen, sillä melko monessa ilmansuunnassa tahtoo jonkinlaista kaksinjakoa hissukkamaisen introvertin ja liikaa lörpöttävän ekstrovertin välillä olla jo esitetty, ja onpa myös huomioitu puolivälin krouvissa keikkuva ambivertti. Vaikkei jako vertti-ihmisiin välttämättä täysin yksioikoinen ja kaikkea selittävä ole, on kenties jonkinlaista perää eri persoonallisuuspiirteiden määrittelemisellä. Ainakin vertteilyn avulla voi tutkiskella omia käyttäytymismallejaan ja -kaavojaan, kunhan ei liian vakavasti itseään rupea ottamaan. Muistettakoon kuitenkin, ettei introvertti ole joka hetkessä introvertti, eikä ekstrovertti tankkaa psykologista energiavarastoaan jok'ikinen hetki kanssaihmisistä - ihmisen persoona on aika monimutkainen vyyhti, jota ei pelkästään lokeroimalla voi määritellä. Ihminen toimii eri tilanteissa eri tavalla, joskin tietyt luonteenpiirteet kenties on liimattu ihmisen aivoihin kiinni vahvemmalla liimalla kuin toiset ominaisuudet. 

Jotteivät introvertit määrittyisi pelkästään nössöiksi moukiksi, jotka puhuvat liian suoraan tai peräkamarinpoikia tai vanhapiikahenkisiä vain ovat, on luvassa yhden introvertin näkemys introverttiudesta ja ehkä vähäsen myös ekstroverttiudesta. Jos siis verttijupinat eivät kiinnosta pätkän vertaa, suosittelen ummistamaan silmät ja miettimään vaikka suloisia koiranpentuja, sillä aion törkeästi esittää omat aatokseni verttimaailmasta. 

Teitä on varoitettu - nyt alkaa löpinä!


Introvertit kaipaaavt omaa aikaa, rauhaa ja tilaa saadakseen ajatuksensa kasattua, mutta kyllä introvertitkin kanssaihmisistä tykkäävät. Itse asiaasa tärkeät ihmiset ovat introvertille tärkeitä. Todella tärkeitä. Loputonta tuttavapiiriä ei introvertti ympärilleen haali, vaan muutama läheinen ja luotettava loistotyyppi riittää vallan hyvin tykkäämisen kohteiksi. Miljoonasta ihmisestä tykkääminen kävisi jo aika epämiellyttäväksi ja puuduttavaksi puuhaksi. 

Isojen lössien sijaan introvertti syttyy eritoten kahdenkeskisistä keskusteluista, joskin tutussa ja mukavassa (inhimillisen kokoisessa) porukassa on kiva olla, Juhlat eivät ehkä suosikkipuuhasteluun kuulu - outojen ihmisten keskellä juhlissa pönöttämisen sijaan pönötän mieluummin vaikkapa hirmuisen etovalta löyhkäävää AIV-rehua kuokkien porotokan papanoiden keskellä. En ehkä ikinä halua järjestää isoja juhlia; jo ylioppilasjuhlat aikoinaan hirvittivät, kun pirttiin lappoi jatkuvasti tuttuja ja vähemmän tuttuja, joiden kanssa piti höpistä niitä näitä, ja jotka tiirailivat todistuksiani ja totesivat minun olevan välillä äitini ja seuraavassa hetkessä isäni näköinen. Liiallinen hälinä, jatkuva tietotulva ja virikkeiden virtaus eivät ole miellyttäviä ilmiöitä. 

Tuntemattomien kanssa lörpöttely puhelimessa on yhtä hauskaa kuin ummetus. 

Introvertti ei ole nössykkä vässykkä, vaikkei jatkuvasti pyrkisi saamaan ääntään kuuluville, sillä puheen tuottamisen tarvittavat sanat on hyvä ensin järjestää pääkopassa loogisiksi kokonaisuuksiksi ennen suun aukaisemista (etenkin jos puhutaan isoista, merkittävistä ja syvällisistä jutuista). Keskustelujen idea on johtaa ajatuksia ja mietteitä johonkin suuntaan, ei niinkään ilmatilan täyttämiseen saati pelkästään tyhjän höpönlöpönhötön tuottamiseen. Hiljaisuus ei ole tyhmyyttä.


Toisaalta introvertti ei ole synonyymi huonolle esiintyjälle tai luokattoman huonolle puhujalle. Innostununt introvertti saattaa paapattaa suosikkijutuistaan varsin mielellään tai tuputtaa tohkeissaan huonoa juttua ja huumoria kaveriporukassaan (lähipiirini allekirjoittanee tämän). 

Introverteilla sanotaan olevan tehtävien teossa hyvä keskittymiskyky (joo ei minulla) siinä missä ekstrovertit tekevät aktiivisesti huomioita ympäristöstään. Kärsivällisiksikin introvertteja sanotaan. Toisaalta esimerkiksi monen asian hoitaminen yhtä aikaa mallikkaasti on ressaavaa - introvertti tekee mieluusti asian ja kokonaisuuden kerrallaan, vaan ekstroverttiuteen enemmän taipuvaiset hemmot sietävät ressitilanteita introilijoita helpommin. 

Itsekseen ajan viettäminen on aika mukava juttu - olen omasta mielestäni itselleni aivan hyvää seuraa, vaikka välillä hämmästelen keskustelukumppanini (c'est moi!) omituisia ajatuksia. Introvertin sisäinen maailma on sen verran rikas, ettei joudu tai pääse koskaan olemaan yksinäinen. Introvertti ei tarvitse ylimääräisiä virikkeitä, kuten puhelimen räpläämistä, viihtyäkseen ja aikaa kuluttaakseen. Yksinolo ei ole yksinäisyyttä, vaan yhtä tärkeä toiminta kuin vaikkapa nukkuminen. 

Introvertin pään sisällä ruukaa käydä melkoinen kuhina maailmaa ja omia tuntemuksia pohdiskellessa, mikä on välillä vähän tympäisevää mutta useimmiten todella hauskaa. Monesti koen kantavani tylsän ihmisen stigmaa otsallani todetessani viihtyväni vallan hyvin kotosalla kylillä pörräämisen sijaan, mutta kun tykkään huntsia ja rauhoittua mieluisassa miljöössä. Mitä pahaa siinä on, että tykkää haaveilla, pohdiskella ja ajatella taikka harrastaa vaikkapa lukemista? Vaikka introvertit useasti rentoutuvat rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä, on silti ihan huuhaata väittää, etteikö introvertti viihtyisi ihmisten ilmoilla tai että introvertti olisi mahdottoman tylsä ja kuiva tyyppi, muttei ylettömästi jaksa pitkin maailmaa hyöriä, vaan kotona on hyvä olla. Ja luonnossa! 

Introverttius ei tarkoita automaattisesti sitä, että henkilö olisi syrjään mieluusti vetäytyvä erakko, eivätkä kaikki rikolliset varmastikaan ole introvertteja.


Introverttius ei ole yhtä kuin ujous. Introvertilla vaan ei yksinkertaisesti ole tarvetta tehdä tikusta asiaa ventovieraan tahi tutunkaan ihmisen kanssa, jos ei mitään sanottavaa ole. Ei ole töykeää olla juttelematta niitä näitä vaikkapa hississä tai hiihtoladun varrella, vaan kyse saattaa olla tarpeesta olla edes pienen hetken omien ajatusten parissa (ja rauhassa) - hiihtolenkillä saattaa syy vähäiseen sosiaalisuuden tarpeeseen olla myös se, että räkä poskella ja kauttaaltaan hikisenä ei ole kovinkaan mukavaa jutustella niitä näitä. Esimerkiksi junan kyytiin hypätessäni iloitsen suuresti siitä, että minulla on tietty aika varattuna omille ajatuksilleni tai vaikkapa kirjan lukemiselle. Maailma on nykyään niin paljon täynnä hälyä ja pölinää, että on ruhtinaallista ladata akut rauhallisessa sopukassa tai siirtyä pieneksi toviksi omien aatotsen maailmaan. Ei ole tarvetta aina tuottaa ääntä tai tuoda itseään esille. Kohteliaisuuden tulee silti tietenkin kulkea mukana.  

Introverttia ei tarvitse painostaa olemaan enemmän sosiaalinen, sillä introvertti osaa keksiä aivan hyvin itselleen ajanvietettä. Ehkäpä tylsää puuhaa valtavirran mielestä, mutta tärkeintä on vissiin se, että on tyytyväinen elämäänsä ja elelee lain määrittelemissä puitteissa. 

Itsenäisyys ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat erittäin kivoja asioita. Vaikka ihminen on laumaeläin, ei jokaiseen hömpötykseen ja villitykseen tarvitse lähteä mukaan, ellei niin tietty halua tehdä.  

Introvertti ei ehkä järin nauti ryhmäkeskusteluista - opiskeluaikoinani kammoksuin kursseja, jotka oli määritelty suoritettaviksi ryhmätöitä tekemällä, vaikka mieluummin olisin opiskellut itsenäisesti tai luentoja kuuntelemalla. Hyvät ajatukset voivat syntyä toki ryhmätöissä mutta myös hitaasti muhien tai läheisten kanssa keskustellen. 


Introverttius ei automaattisesti takaa älykkyyttä ja luovuutta, kuten joskus olen kuullut sanottavan, eikä toisaalta jokainen ekstrovertiksi itsensä mieltävä ole sosiaalisesti taitava yksilö - eivät kaikki ekstrovertit ole kuin kukasta kukkaan liihottelevia sosiaalisia perhosia, jotka osaavat jutustella helposti toisten kanssa. Optimistiset ekstrovertit, jotka saavat energiansa ihmisistä ja äänistä, tarttuvat toimeen ja selviytyvät mallikkaasti tilanteesta kuin tilanteesta ja osaavat keskustelun taidon, ovat hienoja tyyppejä. Sekä introverttejä että ekstorvertteja ynnä muita persoonamuotoja mahtuu kuitenkin aivan hyvin tälle planeetalle sekä aikakaudelle, jolla elämme.  

Jos nyt ihan yleistämään rupeaisi, voisi todeta, että introvertti-ihmisillä on paljon hyviä piirteitä mutta yhtä lailla myös vähän pöljempiä ominaisuuksia. Sama pätee myös ekstrovertteihin, sillä maailmassa ei ole olemassa ideaalipersoonan kaavaa, johon kaikkien täytyisi ahtautua. Toki ihminen voi opetella taitoja, mutta miksi introverttius esitetään haitallisena piirteenä, josta tulisi opetella pois?  

Monenlaisia verttejä tässä maailmassa tarvitaan, kuten myös yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä, avarakatseisuutta ja ennen kaikkea niinkin eksoottista toimintaa kuin käytöstapoja. Sopu sijaa antaa. Introverttius ei todellakaan anna lupaa tylylle käytökselle ja epäkohteliaan suorapuheiselle möläyttelylle (tällaisia piirteitä on vissiin joku liittänyt joskus introilijoihin), muttei taipumus hiljaisuuteen, keskittyminen ja kuuntelukyky yhteiskuntakelvottomaksi ja työntekoon sopimattomaksi tee. Toisaalta on syytä muistaa, ettei intro-, ekstro- tai ambiverttius määritä ihmistä, sillä ihminen on aika monimutkainen vyyhti, joka ei tietenkään täysin ole lokeroitavissa vain muutamaan persoonamääritelmään. Sitä paitsi ihminen voi omaksua erilaisia rooleja eri tilanteissa. Mutta toisaalta ihmismielen lonkeroita on mielenkiintoista pohtia ymmärtääkseen niin itseään kuin kanssaihmisiä. 

Sehän tässä maailmassa olisi aika tärkeää. Ymmärtäminen. 

Monesta lähteestä voi introverttiutta tutkailla, mutta Linus Jonkmanin kirjasta Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous on lukemisen arvoinen.  Ylen Akuutti- sivultakin saa hitusen tietoa verttijutuista. 

Lopuksi on vielä todettava, että olen introvertti ja erittäin ylpeä siitä. 

(Ai että miten kuvat liittyvät aiheeseen? Eivät mitenkään, mutta teksti on kirjoitettu joulukuussa.)

2 kommenttia:

  1. Iso peukku tälle kirjoitukselle, hyvin ja tyhjentävästi analysoitu.
    Nimim. toinen introvertti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Introvertteihin liitetään aika paljon omituisia oletuksia, jotka halusin nostaa esille. Ei introvertti ole yhtä kuin tyly ihmisvihaaja, jolla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, vaan joka lähtöön on maailmassa kulkijoita.

      Vaikka välillä kuittia pakkaa tulemaan muun muassa oman tilan kaipuusta, on introverttina oikeastaan aika mukava elellä. :)

      Poista