keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivää vietettiin


Ja niin on Suomi jälleen yhden vuoden vanhempi. 

Itsenäisyyspäivä jos jokin on ajankohta, jolloin vähintään on syytä kiinnittää aatoksensa siihen, että oma kotimaa on aika hyvä paikka elää ja asua. Maassamme vallitsee suhteellisen terve käsitys tasa-arvosta, saamme hanasta puhdasta ja juomakelpoista vettä, eikä yhteiskuntamme ole ainakaan vielä jakaantunut voimakkaasti toisistaan erkaantuneisiin luokkaryhmittymiin. Epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia vailla ei maamme ole, mutta eipä taida olla ongelmatonta asuinpaikkaa päällä maan. Utopiaa ei ole olemassa kuin ruusunpunaisissa ja epärealistisissa unelmakuvissa, mutta kaiken kaikkiaan Suomi on ihan hyvä paikka asua. Suomi tuntuu itselleni mieluisimmalta asuinmaalta, jota en lähtisi vaihtamaan ihan heti.

Sen kummemmin en silti sadan vuoden rajapyykiä lähentelevää Suomi-neitoa lähtenyt juhlimaan; ei itsenäisyys merkitse minulle kauppojen tuputtamia sinivalkoisia kynttilöitä, eikä toisaalta maamme itsenäisyyttä taida pahemmin hetkauttaa, missä tamineissa itsenäisyyttä kotitonttu juhlistaa. Mutta itsenäisyyspäivä on hyvä muistutus itselle kullekin - välillä on ihan hyvä havahtua ja pysähtyä miettimään, että Suomessa moni asia, joita ehkä pidetään itsestäänselvyyksinä, toimii aivan mallikkaasti tai ainakin on siedettävän hyvin. Esimerkiksi teksti-tv:n sivu 235 on mainio keksintö. Ja pienehköön kerrostalokämppään ämpätty sauna. Ja ilman karkkipinoja juureshyllyjä olisi aika ikävä olla.



Vaikka joulukuun kuudes humpsahti tänäkin vuonna lähinnä lenkkikamppeissa ja kotikalsareissa, pitää silti edes vähän juhlavuutta kuudennen päivän kunniaksi kehitellä. Miehellä on kova joulukuusikuume ja kovasti hemmo uhoaa hommaavansa vielä jonkinmoisen karahkan pirttiin, mutta kuusen sijaan tupaamme on tupsahtanut tavattoman kaunis puikkokämmekkä. Orkideaksi usein kutsutta rehu on samanaikaisesti hento ja näyttävä, mutta lisäksi se tuoksuu mukavan miedosti aivan joululta. 

Ikkunaamme on on ripustettu jouluvalot paikalleen, ja keittiössä on muhinut monenlaista tuoksua - taloln emäntä joutui keskelle arkiviikkoa osuneen vapaapäivän innoittamana äkillisen ja salakavalan leipomispuuskan yllättämäksi, joten ei auttanut muu kuin kääriä hihat, kaivaa esiliina kaapista esiin ja ruveta hommiin. Lopputuloksena pöydässä oli tarjolla hemmetin hyviä möhkösämpylöitä ja hitusen omalaatuisen makuista bataattilootaa. Olipahan sentään itsenäisyyspäivän kunniaksi pöydällä edes vähän erilaista pöperöä tarjolla. 

Toki iltaseitsemän lähestyessä televisio napsautettiin päälle taustapöpinäksi. Sivusilmällä huomasin, ettei onneksi maailmalla esiintyviä läpinäkyviä tyrkytysnakuilumekkoja vissiin ihan nolottavia määriä punaisella matolla esiintynyt, mutta kimalletta oli niin paljon, että silmiin vähän otti paljettien ja timanttien runsaus.

Itsenäisyyspäivää vietetään meillä päin vailla sen suurempia juhlahullutteluja. Kummallakaan pirttimme jäsenistä ei varsinaisia perinteitä itsenäisyyspäivän viettoon ole, vaan lähinnä eläminen koostuu olemisesta ja tyytyväisyydestä kotimaahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti