lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulu tulla jollottaa

Kun mies selkänsä kääntää, nainen joulukoristeiden parissa häärää.

Maahan laskeutunut lumihiutaleiden armeija yhdistettynä joulukuiseen pimeyteen on saanut jouluhörhön valppaaksi. Vähitellen pieni pirtti on alkanut saada vähän jouluisia juttuja koristeekseen - tosin sen verran pienet neliöt meillä on käytössä, ettei aivan hulvattomaksi jouluhulluuden ihmemaaksi voi lukaaliamme muuttaaa. Muutama pieni tärkeä juttu riittää joulutunnelman virittämiseen, kas kun joulu ei tarvitse materiaaliryöppyä tullakseen. 

Pianon päälle on ilmestynyt pari joululaulukirjaa, joita eräs töppösorminen soittaja käy läpi aika useasti. Samaisen vekottimen päälle on pelmahtanut myös pari harmaahapsista ukkelia, joiden eräänä päivänä huomasin pussailevan. Kun kerta helliä toisiaan kohtaan halusivat olla, mikäpä minä olen heidän rakkaudelleen hallaa tekemään. Siinä saavat parrakkaat hiippalakit toisiaan halailla ja söpöillä.



Kynttilät ja valojohtorypäs ovat ilmestyneet huusholliin jo heti ensimmäisten iltahämärien koittaessa syksyn lopulla. Pehmeä valaistus luo tunnelmaa. Nyt varmasti koko maailmankaikkeus järkyttyi uskomattoman ennenkuulumattoman upeasta oivalluksestani - ihanko totta, että kynttilöiden ja sisustusvalojen loihtima tunnelma on hurmaava. Mutta on se.  

Syvä ja pehmeä punainen kuuluu jouluun yhtä tiiviisti kuin joulutorttu ahnaaseen kitaani - valkoinen joulu tarkoittaa minulle hohtavaan ja muhkeaan hankimöhköön vuorautunutta metsää ja pakkasissa jämähtäneitä jäälyhtyjä - vaan kotiini kaipaan lämmintä ja pehmeää joulua ynnä mausteisia sävyjä. Punaista meillä päin näkyy jouluna verhoissa ja taikina-alustassa, joka viimeksi pääsi esille äidin ollessa kylästelemässä meillä päin. Äiti leipoi joulun ensimmäiset herkkutortut, ja tytär ihmetteli silmät suurina apulaisleipurin roolissa äiteensä ripeitä otteita. Torttutalkoot sujuivat varsin näpsäkästi kahden paakarin puuhastellessa ja joululaulujen rytmittäessä häärääjien hommia. Vaikka keittiön vallanneet hurmaavat tuoksut meinasivat pistää ahnaan tortuttelijan mielen ihan vinksin vonksin, livahti muutama pussi pakastimeen asti, joskin olen huomannut talouden pitkäjalkaisimman ja parrakkaimman jäsenen tyhjentävän torttuvarastoa salakavalasti. Äidin tekemät tortut ovat ehkä maailman paras keksintö, eikä niitä oikein voi vastustaa. 


Joulumusiikkia, pari tonttua, kovasti kynttilöitä ja siveetön satsi joulutorttuja - eipä muuta oikeastaan jouluun tarvitse. Joulun ei tarvitse olla suorittamista, vouhotusta ja lahjahysteriaa, vaan tärkeintä on nauttia muutamasta hyvän joulumielen loihtivista jutuista ilman ressiä. 

2 kommenttia:

  1. Voi ei, noi pussailevat tontut on jotain niin super hellyyttävää ja samaan aikaan jotenkin tosi häiritsevää! :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan kuvaa ei ole edes lavastettu - yhtenä iltana hoksasin yleensä rinnakkain pönöttävien tonttusten toljottavan toisiaan nokat vastakkain. Meillä päin on merkillisiä kotitonttuja :D

      Poista