maanantai 5. joulukuuta 2016

Mistä on hyvä sunnuntai tehty?



Hitusen hitaasti alkavasta aamusta, jolloin ei tarvitse herätä puoli kuudelta, vaan saa heräämisen jälkeen venyä pehmeässä pedissä vielä ihan vähän aikaa ja vielä ihan vähän ajan jälkeen loikoilla vielä ihan vähän aikaa. 

Aamupakkasesta, joka saa maailman kirkkaaksi, heinänkorret ynnä kanervat huurteisiksi sekä mielen virkeäksi. 

Juoksulenkistä satumaisen kauniissa metsässä, Hetken aikaa saattaa luulla eksyneensä jonkin herttaisen joulutarinan sivuille mukaan, mutta purevahko pakkanen pitää kuitenkin lennokkaan mielikuvituksen kurissa ja välillä vähän hatarasti toimivan todellisuudentajun touhussa mukana. 

Jääkuorrutteesta, joka Aurajoen pintaa hellästi hyväilee, ja joka näyttää vähän epätasaisesti levitetyltä mokkapalakuorrutteelta. Ei toki ihan yhtä kaakaonruskea jääpinta ole kuin klassikkoleivoksissa, vaikkei Aurajoki välttämättä kirkkaudella komeile. 

Kuusitokan valloittamalla Teatterisillalla kuuluvasta suden ulvonnasta, sikojen röhkinnästä ynnä ties mistä mystisistä äänistä (Kirjastosilta puolestaan lienee joulujollotusten ystävien lempipaikka Turussa). 


Yllättävän sakeasta lumisateesta, joka koostuu noin riekon kokoisista lumihiutaleista, jotka töpsähtelevät hellästi kansalaisten varpaita kutittelemaan. Olin melko varmasti kuulevinani lumihiutasten tahdissa hentoista kulkusten helinää, mutten toki täysin varma havainnostani ole. 

Lempeän lämpimistä villapohjasukista, jotka pitävät vilukissan kintut tyytyväisinä, ja hitusen sutivista lenkkareista. Ja piposta, joka estää järjen jäätymisen tai ainakin antaa pääkopan sisällölle mahdollisuuden selviytyä. 

Söpön tonttutytön, jonka punertava letti heiluu päättäväisesti ja jonka suusta lähtee komeasti joululauluja keskellä Turkua, seurasta. Loistokkaiden tarinoiden ja suhteellisen kehnon huumorin määrä on aina vakio. 



Hämärästä ja lämpimästä saunasta, jossa pakkasen syväjäädyttämä ruho elpyy, lihasjumit helppaavat ja mieli saa rauhassa rentoutua ennen uuden viikon höpinöitä ja häslinkejä. Vielä kun naaman jaksaa putsata ja heittää niin kuorinnat kuin naamiot pärstää pelastamaan, on emäntä matkalla nirvanaan. 

Siivotusta pirtistä. Vaikka perusviikkosiivous ei tuntia pidempään kestä, on silti siivousurakan aloittaminenn aina yhtä kammottavan uuvuttava tapahtuma, jota haluaisi sitkuttaa ja vitkuttaa mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Vaan on aika lailla taivaallinen tunne katsoa siistiä tupaa ja rönähtää puhtaiden lakanoiden väliin kirja kädessä. 

Tietenkin joululauluista, joiden mukana siivousrätin kanssa heiluva matami ulisee ja vikisee niin nolottavan kuuloisesti, että koiraparka luikkii makuusoppeen piiloon pahaa maailmaa. Tosin se ryökäle itse ruukaa nukkuessaan vähän hihkua villisti kenties hurjia paimennusunia nähdessään, että tasoissa ollaan. 

Muistelemalla lauantaista Ismo Leikolan stand up- keikkaa ja toteamalla, että koomikon ajatus kolmesta sunnuntaista ei olisi lainkaan hassumpi idea. 

Yhdestä joulutortusta, joka ihan vahingossa muuttuu ehkä useammaksi.

Vahvasta uskosta siihen, että ensi viikostakin taas selviää, vaikka minkälaista hommaa eteen puskisi ja vettä rojahtaisi niskaan kuin ilmaisämpäristä kaadettuna. Onneksi on olemassa sunnuntai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti