torstai 1. joulukuuta 2016

Tärkeimmät joululaulut

Joulun esikuukausi eli marraskuu on vaihtunut jouluhörhöilyn valtakaudeksi - hurraa! On viimein aika kaivaa tonttu-ukot lootistaan, tunkea jouluvalot pirttiin paraatipaikalle, huumaantua vuoden uljaimman juhlan tuoksuista, jotka hivelevät hellästi nenää, ynnä ahnehtia primitiivisen sivistyneesti omia jouluherkkuja.

Joulu koostuu monista tunnelmallisista ja hurmaavista aineksista, joita ilmankin joulu vallan sutjakkaasti kyllä tulla jollottaisi, mutta jotka kummasti saavat jouluun lisää lämpöä ja pehmeyttä. Yksi tärkeimmistä joulujutuista on musiikki; kauniit musiikkiteokset herättävät aina tunteita ja saavat aivot tuottamaan mielihyvähormoneja, mutta erityinen vaikutus sieluun on hyvillä joululauluilla. Tähän havahdun joka vuosi, kun joulu takavasemmalta naaman eteen pääsee loikkaamaan. 

Itse olen aika lailla jouluklassikoiden suurkuluttaja - yksi pahimmista painajaisistani on joutua pieneen ahtaaseen tilaan, jossa soitettaisiin tauotta Mariah Careyn,Whamin ja Justin Bieberin joulu-ulinoita. Onko pahempaa musiikillista väkivaltaa keksitty kuin All I want for Christmas is you? Nii-in. Toisaalta suomi-iskelmäiset tekeleetkin ovat aika etovia: iskelmävibra on aika tehokas joulumielen karkoittamisessa.

Eritoten tykkään Tontusta. Vesa-Matti Loiri tulkitsee pakkasyössä puuhastelevan ja unen tavoittamattoman tontun tarinan upeasti, mutta kyllä J-P Leppäluodon vedossa on jotain maagista. Miehekästä. Mahtavaa. Viime vuonna, kun Raskasta Joulua Turunmaalle rantautui, Ville Tuomi laulaa luikautti Tontun sen verran komeasti että ehkä saatoin vähän vollottaa nolosti keskellä keikkapaikkaa (mutta onneksi kukaan ei varmastikaan pimeässä sitä huomannut). Tykkään Tontusta yhtä paljon kuin pappapiski tykkää kuolaisen tennispallon perässä kipittelemisestä eli sangen paljon. 


Meillä päin jouluhörhöily kulkee geeneissä ja tarkemmin sanottuna naislinjassa. Äitini joulupöllöttelyn seurauksena olen oppinut tykkäämään erityisen paljon Oi jouluyöstä, vaikka epäkristillinen olenkin. Äidin mielestä Mauno Kuusiston versio on paras, mutta Jussi Björlingin O Helga Natt on kerrassaan upea, sopivasti mahtipontinen ynnä luita ja ytimiä tutisuttavan vahva tulkinta. Oi jouluyöstä liikkuu kahdenlaisia suomenkielisiä sanoituksia, mutta molemmat luovat mielestäni hyvän tunnelman - tunnelmallinen teos on myös suosikkini, kun nuottikirjan asettelen pianon päälle ja rupean pimputtelemaan. 


Toisaalta ilman Frank Sinatraa ei joulu pirttiimme saavu. The Christmas Song etenee kaikessa rauhallisuudessaan niin suljuvasti ja pehmeästi, että joulutunnelma syntyy melkein kuin vahingossa ja melkeinpä voi kuvitella ritisevän ja rätisevän takkatulen ja toisaalta valtavat lumihanget nokkansa eteen. 


Lumiukko tunnuslauluineen lienee ilmiö, joka jakaa vahvasti ihmiskunnan kahtia kuin sinihomejuusto konsanaan - joko tykkää tai ei tykkää sitten yhtään. En välttämättä tapita uskollisesti Lumiukkoa töllöttimestä jok'ikinen vuosi , sillä olen ohjelman aikoihin yleensä sivakointipuuhissa (ja taidan osata tapahutmat jo ulkoa), mutta kyllä Walking in the Air on kuultava noin viisisataatuhattakuusikymmentäseitsemän kertaa ja vähän päälle. Walking in the Air toimii myös pianolla soitettuna. Henkeäsalpaavan kaunis tekele se on, ja Lumiukko on herttainen tarina. 


Vanhat suomalaiset klassikot (eritoten Sibeliuksen päästä peräisin olevat sävellykset) sykähdyttävät itsestäänselvästi, joskin eri tilanteissa mieli kaipaa eri musiikkia. Äidilläni oli perinteenä piparitalkoiden yhteydessä pistää eräs tietty tontuttelua joulukasetti soimaan, ja niinpä itsekin paakarihommien yhteydessä tykkään kuunnella Tonttuparaatia Laila Kinnusen, Brita Koivusen ja Vieno Kekkosen esittämänä. Oi sä riemuisa on mahdottoman mukava pimputteluteos, ja Jouluyö, juhlayö rauhoittaa levottomankin mielen. Koska olen paatokseen taipuvainen papattaja, jonka sielu saa ravintoa melankolisesta, vähän suuruudenhullusta ja paikoitellen sopivan mahtipontisesta sekä ennen kaikkea valtavaksi paisuvasta musisoinnista, olen onnellisimmillani oikein tunteellisia ja hitusen surumielisiä joululauluja kuunnellessani. Sylvian joululaulu ynnä muut legendaariset teokset luovat ainutlaatuisen tunnelman. 

Esille nostamani joululaulut ovat varsin peinteisiä, mutta lapsuudesta opitut mallit eivät hevillä pääkopasta minnekään kaikkoa. Se vaan on niin, että suhtaudun joululauluihin aika isolla sydämellä. Mutta joululaulut eivät ole pelkästään lauluja, vaan ne tuovat mukanaan loputtomasti lämmön tunnetta sydämeen, tolkuttomasti tunnelmaa pirttiin pienoiseen ja tietenkin ihan idioottimaisen määrän iloa. 

Huokaus, voisin jatkaa listaa loputtomiin ja höpistä joululauluista melko lailla iäisyyden.

Mitkä joululaulut herättävät teissä eniten tunteita? Vai onko joululauluhypetys yhtä ällöttävää kuin Sipilän mediasota?

4 kommenttia:

  1. Kuuntelimme suomalaisia joululauluja lauantaina porukalla Versaillesissa. Kiehtovia tilanteita nuo, kun yritämme selittää ranskalaisille, mistä joululaulut kertovat. "Tonttu is a song about an elf with insomnia" (sounds cheerful)...

    Lievästä seinäjokelaispainostuksesta johtuen saimme onneksi nauttia myös Hansonin joululevyn antimista, vaikka armas isäntämme suhtautui tähän varsin skeptisesti. Onneksi mun silmillä saa tahtonsa läpi aika helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie arvasin, että Hanson-viittausta on tähän sepustukseen tulossa! Epäilemättä seurueenne jok'ikinen jäsen nautti aivan hirveästi Hansonin joululevyn antimista. :P

      Suomalaisten joululaulujen kääntäminen olis aika kamalaa puuhaa. Mites vaikka Varpunen jouluaamuna? Konsta Jylhän joululaulu ("kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on")? Ja niin edelleen.

      Toisaalta Joulupukissakin saattaisi olla vähän kyseenalaisuuksia. Lista on loputon.

      Poista
    2. Henkilökohtaisesti kokisin että itse kunkin tulisi antaa Hansonin joululevylle mahdollisuus :D

      Poista
    3. Harvinaislaatuisen hämmentävän yllättävä kokeminen. ;) Kyllä miekin Hanssonia mieluummin kuuntelen kuin Bieberin piipitystä tai jotain muuta yökötystä. :D

      Poista