perjantai 30. joulukuuta 2016

Uudessakaupungissa


Ennen Turussa asumiseni ajanlaskun alkua Uusikaupunki tuntui kovin kaukaiselta mutta varsin kiehtovalta paikalta. Historianörttinä Ukin moninaiset vaiheet kutkuttivat mieltäni ja muodostin monenlaiset mielikuvat kaupungista, joka satoja vuosia takaperin oli ollut yksi merkittävimmistä pitäjistä piskuisessa maassamme. Uusikaupunki oli tuolla jossain, vaan en osannut kovinkaan käytännön tasolla ajatella, millainen kaupunki todellisuudessa mahtaisi olla. Ajatuksenjuoksuni oli jämähtänyt historiankirjoista lukemieni kertomusten tasolle.
 
Vaan sitten kuvioihin tuli yksi sankari ja historiankirjoista tuttu kaupunki heräsi utuisista aatoksistani eloon asti - siispä aloin kehitellä sekalaisten päiväunien sijaan suhdetta ihka oikeaan kylään. Ei Uusikaupunki ihan mielikuvieni mukaiseksi ole osoittautunut, joskaan en nyt tiedä, voisiko olla ylipäätään mahdollista 2010-luvulla päästä aivan kaupungin perustamisvaiheisiin ja 1600-luvun tunnelmaan. Vähän sama juttu kuin vaikkapa Austenin maailmaan uppoutumisessa; ei taida eteläisen Englannin viheriöillä liikuskellessa pahemmin törmätä Elizabeth Bennetiin ja herra Darcyyn, vaikka kuinka niin toivoisi.
 
 
 
Museoviraston määritelmien mukaisesti Uudenkaupungin keskustan puutalomiljöö on yksi maamme parhaiten säilyneistä empire-tyyliä edustavista alueista. Vaikka tulipalot ovat vuosisatain ajan yrittäneet kaikin voimin tehdä tuhojaan, on vielä kuutisensataa tönöä jykevästi pystyssä. Ruutukaavaan säntillisesti pystyyn pistetyt vanhat viehättävät puutalot huokuvat jouluista tunnelmaa, mutta kesäisinkin Uusikaupunki on varsin mukava paikka. Taitaa jokainen suomalainen pitäjä melkeinpä markkinoida itseään ainutlaatuisena kesäkohteena, mutta merellinen pikkukaupunki on vehreänä vuodenaikana todella nätti.

Hämmentävän kauniiden puutalojen ja merimaiseman lisäksi sanoisin yhtään liioittelematta, että Uudessakaupungissa on vähintään tuhat erilaista museota. Ihan oikeasti. Vähän jokaisen korttelin kulmassa tai ainakin kaupunkiin littyvissä esitteissä ruukaa olla monenlaisia merkintöjä. Historiasta kiinnostuneen sielu saa siis paljon ravintoa.  
 
 
Idylliset piparkakkutalot ja jylhät historialliset kirkot lumoavat, mutta ruutukaavoitetulta alueelta ei tarvitse astua kuin hitusen syrjään, kun jo pääsee ihastelemaan punaisia tuulimyllyjä Myllymäellä. Uudenkaupungin keskustaa reunustaa meri, jonka liplatuksen voi melkein kuulla, jos oikein valjastaa mielikuvituksensa lentopuuhiin. Meren aallot yltävät keskustan varpaita kutittelevalle Kaupunginlahdelle, jota paikallisväestö (tai ainakin parrakkaampi puoliskoni) kutsuu ehkä hitusen rumemmalla nimityksellä, asti.
 
Ehkäpä joskus ammoisina aikoina Ahti on atraimineen pulikoinut ydinkeskustasta kilometrisen sisällä lepäävien Käätyjärven ja Ruokolanjärven tuntumassa muiden vedenolentojen seurassa.   Nykyään järviä reunustavat kinttupolut, ja jotkut innokkaat kalastelijat saattavat napata onkivavat ja muut kalastushärvelit olalleen ja painua eväolentoja kiusaamaan. Muutaman kilometrin päässä keskustasta pääsee tutkailemaan lintuja Hiunjärvelle, jota kiertää luontopolku.  

 
 
Paljon on Uudessakaupungissa tutkittavaa. Vaikka kaupungissa tulee piipahdettua aina silloin tällöin. meinaa jokaisella käyntikerralla nurkan takaa pompsahtaa uusia hoksauksia. Kovinkaan laajalla alueella en ole ehtinyt kuitenkaan liikkua, mutta sentään pääkohdat minulla on selvillä: meri on likempänä kuin osaisi arvatakaan, ja keskustan herttaiset puutalot ovat kuin taidokkaasti väsättyjä ja nättejä piparkakkutaloja. Uudessakaupungissa on historiaa, idyllisyyttä ja vähän jopa romantiikkaa, joten ihan kiva kaupunki se on. 

2 kommenttia:

  1. Uusikaupunki on kyllä jotenkin tosi kiva. Olen käynyt siellä ihan vaan seikkailemassa pari kertaa ja ihastunut tyystin. Se on juuri sellainen paikka, jossa voisin joskus haluta asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hassumpi paikka! On vähä kaikkea mukavaa yhteen kaupunkiin saatu mahdutettua. :)

      Poista