sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Loppiaisviikko

Juuri kun ehdin ulista Turun lumettomuutta, päätti luonto viimeinkin armahtaa synkässä mustuudessa kulkevan varsinaissuomalaisen väestön ja tiputtaa taivaalta pehmoisen valkoisen kerroksen maan pinnalle. Kuinka olenkaan kaivannut lunta! Askellus on ainakin kolminkertaisesti lennokkaampi, kun todennäköisyys kallon halkomiselle on pienempi jääkentän peittyessä lumen alle. Jopa ankeat ja harmaat betonikolhoosit näyttävät piirun verran herttaisemmilta valkoisen ihmeaineen ansiosta. Koska nähtävästi en talvella osaa muusta turista kuin lumesta, pitäisi vissiin muuttaa blogini nimi muotoon "Kahdeksan lumiaikaa", mutta kun talvi on ihana vuodenaika ja Turussakin on taas lunta. Höperö ihminen on onnellinen, 

Vuoden ensimmäisellä viikolla on pakkasta on pidellyt, ja minä olen keskittynyt pitämään juttujeni tason mahdollisimman surkealla tasolla ja toisaalta kättäni pöljähköltä näyttävässä kulmassa; palovamman vuoksi repaleista ihoa kiristää ja ärsyttää vähemmän, jos käsivarsi on pikkaisen koholla. Siispä kävelen katuja pitkin käsi kohotettuna aivan kuin uhoaisin jokaiselle vastaantulijalle. Koiran kanssa köpötellessä sentään pystyy vähän fuskaamaan ja näyttelemään, että pitäisi vain pölön näköisesti hihnasta kiinni, mutta ilman koira kuuraparran seuraa näytän ihan vaan typerältä (siis tavallistakin typerämmältä). Se ei sinällään uusi juttu auringon alla taida olla.


Vanhan vuoden lopussa teulomani käsivarteni paranemisessa tuli vähän takapakkia, joten jouduin käymään sittenkin ihan lääkärin pakeilla räpylääni näyttämässä ja samaan syssyyn valittelin täyteläisen tuntoisia poskionteloita - palovamma ja poskiontelotulehdus on varsin hienosti sointuva yhdistelmä. Jo parisen kuukautta olen nauttinut rokkiuskottavuutta räkäisellä äänelläni, mutta verinen käsivarsi on vienyt viehkeyteni uusiin ulottuvuuksiin. Olisin silti ihan kernaasti valmis ottamaan smurffilta kuulostavan ominaisääneni ja vammattoman käsivarteni takaisin, joten toivottavasti lääkärin määräämästä antibioottikuurista on hyötyä. En edes muista, koska viimeksi olisin joutunut antibiootteja nappailemaan, sillä minä ja lääkärissä käyminen emme oikein mahdu samaan lauseeseen.

Käsituskastelun lisäksi käväisin yhtenä päivänä Marin kanssa ryystämässä sielujen lämmikkeeksi teetä ja kiertelemässä keskustan kauppoja. Löysin vaikka minkälaisia jännittäviä juttuja, kuten sidetarvikkeita, rasvalappuja ja sen sellaista. Testasin tosin erittäin kivaa villakangastakkia, joka seuralaiseni mukaan sopi "viralliseen tyyliini", mutten raaskinut ruveta törsäämään. Höpöstelyyn varaamani hiluset uppoavat tänä vuonna nähtävästi kömpelyydestä koituvien vammojen paikkailuun.



Loppiaista ja viikonloppua vietimme lumisessa Uudessakaupungissa. Sekä minä että mösjöö ilmoittauduimme oikein innokkaasti lumitöihin, joskin demokraattisessa hengissä totesimme kummallekin riittävän sopivasti kolaamista ja lapioimista. - lumitöitä voittanutta kotiaskaretta ei liene olemassa (ainakaan minun universumissani). Onnistuin samalla reissulla tekemään aika hyvää unelmatorttua, joskaan todistusaineistoa kuvien muodossa en ehtinyt napata. Itse asiassa koko reissun ajan kamera pysyi visusti laukussa, sillä keskityin olennaiseen eli hetkeen ja myös syömiseen, kuten tapani monesti ruukaa olla. Jääkiekkoakin tuli seurattua lauantaina. Kolme nuorta suomalaiskiekkoilijaa eli Ristolainen, Armia ja Laine tehtailivat isossa liigassa pisteitä, mutta yksi herroista kolautti päänsä kammottavan näköisesti jäähän - toivottavasti Laine tokenee pelikuntoon eikä suurempia vahinkoja tullut. 

Yksi ylimääräinen vapaapäivä, joka ajoittui vieläpä viikonlopun alkajaisiksi, tuntui lohdulliselta. Eikö ensi viikollakin voisi olla loppiainen, jotta ehtisi tehdä mukavia juttuja? Hiiteen kinky kiky-sopimusten työajan pidennykset ynnä muut älyttömyydet - ihmisiä tulisi kannustaa viettämään aikaa muuallakin kuin työpaikoillaan. Onneksi on vielä mukavasti jäljellä sununtaita, jonka voi viettää vapaudesssa ja lumisessa maastossa ennen kuin uusi viikko jälleen käynnistyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti