torstai 5. tammikuuta 2017

Tavoitteita uudelle vuodelle


Uuden vuoden ensimmäiset päivät eivät sinällään ole mitenkään eriskummallisin tapahtumin humpsahtaneet eteen päin - arkisia askareita on lähinnä eloni tiellä ollut hoidettavana - mutta tammikuun ensimmäisissä päivissä ruukaa piileskellä jonkinlaista salaperäistä toiveikkuutta, jota ei muina vuodenaikoina tavoita. The end is the beginning is the end, totesi jo loistokkaiden kurpitsain kokoonpano kultaisella yhdeksänkymmentäluvulla, joten vuoden loppupuoliskon jälkeen uusi alku tuntuu väkisinkin raikkaalta ja jännittävältä. Mitä uutta vuosi voisi tuoda tullessaan? Jopa aikuisen ihmisen mielen täyttää ainakin pieni toivonkipinä entistä ehommasta kahdentoista kuukauden kokoelmasta. 

En usko uuden vuoden kunniaksi tehtäviin lupauksiin, vaan haluan tehdä valintani ja päätökseni sisäisen motivaation innoittamana enkä niinkään tukeutua ulkoa päin tulevien velvotteiden voimaan; jos jotain lupauksia itselleni teen, eivät ne ole vuodenaikaan tai tiettyyn päivämäärään sidonnaisia. Voin julistaa itseni karkkilakkoon tai tehotreenikuurille vuoden ympäri riippumatta kalenterissa näkyvästä päivämäärästä. 

En siis aio sen kummemmin keinotekoisesti lupailla mitään tai käskeä itseäni toimimaan tietyllä tavalla vain vuodenvaihteen vuoksi, mutta erilaisia suunnitelmia voi toki laatia. Tässäpä muutama poiminta asioista, joita olen kaavaillut ja haaveillut tekeväni vuonna 2017 (tai toisaalta minä vuonna tahansa). Puhun mieluummin tavoitteista kuin lupauksista, jotka helposti saattaisivat jäädä ontoksi sanahelinäksi. 




Ensinnäkin järkevä unirytmi olisi saatava kuntoon. Olen hyvä järjestämään itselleni jos vaikka minkälaista tekemistä eritoten nukkumisajan kolkutellessa pirtin ovea tai heräämään pöljän aikaisin suorittamaan ties mitä kaikkea nukkumaanmenon hetkellä tärkeältä tuntuvaa. Koska arkielämä tahtoo olla pitkälti ajanhallintaan perustuva suoritusten sarja, nipsaisen liian helposti unesta osasia saadakseni lisäaikaa muuhun toimintaan, mikä on ihan typerää touhua. Toisaalta uneni laadussa olisi aimo annos parannettavaa - etenkin hermostuneena taipumukseni on heräillä vähän väliä yön aikana, ja muutoinkin säpsähdän helposti hereille kaupungin äänten vuoksi. Miksi, oi miksi en osaa nukkua?

Työ- ja vapaa-aika olisi hyvä saada parempaan tasapainoon. Jos hoppua pukkaa, työmietteet seuraavat helposti vapaa-ajalle tai sitten erehdyn tarkistamaan työsähköpostini, vaikka olisin jo rientänyt kotomaalle rauhoittumaan. Työkuvioiden selkeyttäminen on tavoitteeni.


Olen luullut olevani rutiinien orja. Olen ajatellut, etten selviäisi arjesta ilman turvallisia ja määriteltyjä toimenpiteitä, mutta loppujen lopuksi kaipaan vapautta. Unelmissani liuhottelen vapaana kuin uljas lintu, jota ei sido typerät ulkoa päin määritellyt aikataulut ja määräajat tai surffailen elämäni aalloilla vapaasti kuin Atlannin vesissä viihtyvä lautailija. Vaan yksi rutiini on elämääni mahduttava: teksti-tv ja sivu 235. Päivästä tulee takuuvarmasti kökkö, ellen ehdi tarkistaa rauhassa NHL-tuloksia heti aamulla herättyäni. Koska muistini ei ole välttämättä paras mahdollinen, unohdan tulokset useimmiten noin kaksi minuuttia tarkastuksen jälkeen, mutta ilman tulostirkistelyä ei yksinkertaisesti aamu lähde käyntiin. Voin selviytyä päivästä ilman kofeiinia, joskin hyvin hitain liikkein, mutta elämä menee plörinäksi ilman tilastojen tutkailua. Rakastan vapaa-aamuja, jolloin keskustelen suomalaisten maalisaldoista ja  yllätyksistä mösjöön kanssa (arvostan miehessäni pitkiä jalkoja ja lämmintä suhdetta teksti-tv:n maailmaan). Sivu 235 on seurannut minua muksusta asti, ja tätä suhdetta aion vaalia huolella tänäkin vuonna.

En suunnittele karkkilakkoa, kuntospurttia tai houkuttele hyvinviontikärpästä puraisemaan palasta ihostani (sen teki jo haudutuskattila ja siitä seurannut palovamma), vaan toimin koko lailla samalla tavalla kuin tähänkin asti. Nostelen puntteja, käyn lenkillä ja harjoitan mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa niin paljon kuin vaan kalenteriin saan mahdutettua hyvän olon takaamiseksi. Jos juoksut tai kotijumpat jäävät kuitenkin joinain päivinä välistä pitkien työpäivien tai vaikkapa kaverin kanssa trehvaamisen vuoksi, ei maailmani romahda. On itse asiassa vain hyväksi pitää välillä lomapäiviä liikunnasta - näin olen todennut, kun lentsukierre on verottanut jokaviikkoista liikunta-annostani ja olen viettänyt tavanomaista enemmän aikaa koiran kanssa happihypellessä tai jopa sohvan pohjalla. Ei ole huono juttu antaa ruhon välillä levätä liikunnasta ja elämästä, ja toisaalta aika lailla jokapäiväinen hyötyliikunta pitää niin kehon kuin ajatusmaailman ainakin joissain määrin kartalla ja oikeassa suunnassa. 


Edelliseen liittyen olen vakuuttunut siitä, että laiskuus on välillä hyvästä. Siippani on joskus ystävällisesti huomauttanut, että olen aika onneton rentoutuja. Jos röhnötän hetken sohvalla vaikkapa Poirot'n parissa, minulla on samanaikaisesti jokin elämää suurempi rojekti meneillään (yleensä ruoanlaittohommat ynnä muut kotiaskareet). Kaipa välillä voi silti hyvällä omallatunnolla hetkisen verran vain olla sen kummemmin söheltämättä ja puuhastelematta. Planeetta kiertää kyllä akselinsa ympäri, vaikken joka päivä tekisi jotain itseni määrittelemää järkevää ja tärkeää puuhaa, vaan välillä voi ottaa lunkisti. Ehkäpä pääkoppani pinttyneet ajatusradat kaipaavat tehokasta tuuletusta - onko loppujen lopuksi laiskuudesta lainkaan kyse, jos joskus sallii itselleen kiireiden keskelle pienen siestatuokion? Välillä on ihan hyvä juttu höllätä kaasujalkaa ja katsella matkan varrella hienoja maisemia. 

Ruhon venytteleminen tekisi sekä keholle että myös mielelle hyvää, mutta valitettavan usein raajojen sitkutteleminen tuppaa jäämään välistä. On mukamas aina parempaa tekemistä tai sitten saan lattialle seurakseni nelitassuisen reuhkan, joka hönkii suhteellisen kammottavan hajuista löyhkähenkeään päin naamaani. Lattialla röhnöttävä ihminen on yhtä kuin leikkiin ja vinkulelujen viskomiseen valmistautunut kaveri. Jo edes muutaman minuutin venytyshetki riittäisi palauttamaan ruhoni hitusen notkeampaan kuntoon - joskus ennen muinoin venyttelin säntillisesti ja olin sangen ylpeä notkeudestani, vaan nyt moinen ihmeellinen ajatus on vain hatara muisto paremmista ajoista.

Listalle voisi myös laskea pianon pimputteluharjoitukset sekä hingun kuunnella mahdollisimman paljon musiikkia. Loistava musiikki tarjoaa rentoutumista ja pienen eskapistisen hetken arjen keskelle. Musiikki on minulle todella tärkeä ilmiö, joten miksi en sitä tyrkkäisi elämääni lisää? 

Sellaiset ovat suunnitelmani alkavalle vuodelle. Kovin ovat arkisia ja yksinkertaisia aatteeni, mutta toisaalta tavoitteen poimiminen ideamaailmasta käytäntöön voi toisinaan olla haastava toimenpide. 

Onko teillä suunnitelmia tai tavoitteita tulevalle vuodelle? 

4 kommenttia:

  1. Oikein mukava lista! Itse olen pättänyt pitää suunnitelmat mahdollisimman avoinna, enkä antanut oikeastaan mitään uudenvuodenlupauksiakaan. Postasinkin aiheesta vähän pidemmän avautumisen vuodenvaihteen aikaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Vaikka uusi vuosi nytkähtää käyntiin, ei silti lupauksia, päätöksiä tai suunnitelmia tarvitse sen kummemmin lastata - kylläpä elämä soljuu eteen päin väkisinkin ilman odotuksia. Eipä vuoden kiertokulkua hetkauta, julistaako yksi maaplaneettalainen itsensä karkkilakkoon tai unikouluun. Haa, käyn lukemassa avautumisesi! :D

      Poista
    2. Joo, nimenomaan! Ja päätöksiä ja lupauksia voi tarpeen mukaan tehdä ihan koska tahansa, - ei sitä varten tosiaan tarvitse odottaa vuoden, kuukauden, viikon, vuodenajan tai kuunvaiheen vaihtumista. :DD

      Poista
    3. Justiinsa näin! :D Parempi elämiseen keskittyminen kuin pakkopullana väännettävät ontot lupaukset.

      Poista