torstai 2. helmikuuta 2017

Naantalissa



Tammikuu on oikein mukava kuukausi. Erityisen mukava vuoden aloittava kuu on silloin, kun se päättää olla oikeasti talvinen. Tänä vuonna on kyllä meinannut olla aika ailahtelevaista meininkiä säätilojen saralla, mutta niinä päivinä, kun talvi on lopettanut tyhjän värkkäämisen ja keskittynyt olemaan vuoden yksi hienoimmista koitoksista, ulkoilukelit ovat olleet verrattoman hulppeat.

En pistäisi lainkaan pahakseni, vaikka lunta tupruttaisi Turunmaalle ainakin kymmenkertaisesti lisää, vaan tällä hetkellä lumi on melkein kokonaan häippäissyt omille teilleen ja jättänyt jälkeensä vain tympeän mustan jään ynnä äklöttävän loskatöhnön. Sen verran on kuitenkin pohjoisesta puhuri puhaltanut, että mustan jään lisäksi meren rantamilla on ollut havaittavissa kulkemisen kestävää jäätä. Ja jos kerran sattuu niin hyvä tuuri käymään, että meren pinnalla pystyy löntystelemään, on tietenkin itsensä ihmeellistä jäätä ihmettelemään vietävä. 


Vielä muutama viikko sitten kelpasi talvi-ihmisen Varsinais-Suomessa elellä, ja päivänä eräänä teki kahden hörhön mieli suunnata meren rannalle katselemaan, kuinka aurinko leikitteli koukeroisten jäähahmojen muodoilla ja loihti rantamaan vaikka minkälaisia värejä.

Läksimme Naantalin suuntaan tutkimaan, olisivatko rantakallioihin iskeytyvät laineet jo kohmettuneet kylmän voimasta. Kiikuimme Kuparivuorelle ja katselimme Ukko-Pekan kävelysillalta, kuinka muutama urhea pilkkijä kokeili onneaan ja jokunen hurtta kilosteli aurinon valossa. Ei olisi parempaa talvi-ilmaa voinut ulkosalla liikkuville tulla; tuuli tuiversi, aurinko armahti.


  

Reissumme aikana valo-olosuhteet ja maailmankaikkeuden värit tuntuivat vaihtelevan nopeammin kuin ehdin aukkoa säädellä - välillä taivaalla loimusivat mahdottoman kirkkaat ja lämpöiset värit, mutta seuraavassa hetkessä sinisen sävyt valtasivat näkökentän. Auringon ruvetessa hiljoksiin iltapäivälevolle Naantaliin laskeutui pehmeän kultainen valo. 



Teimme hienoja löytöjä, kuten huurteisia karahkoja, uskomattoman koukeroisia ornamentteja jään pinnalla ja ihan pottujauholta näyttävän lumen alle jääneitä onkaloja. Aarteita voi Kuparivuorella löytää, jos sattuu olemaan yksinkertaisista asioista iloitseva yksinkertainen ihminen.

Emme olleet ainoat jäällä kulkemisesta innostuneet olennot, vaan satama-alueella kävi melkoinen kuhina, kun karkeasti arvioituna ehkä koko Naantalin väestö oli pakkautunut jäälle. Moni seurue kierteli pikkusaarten ympäri joko suksilla tai ilman - siitä tietää, että on talvi, kun Varsinais-Suomessa pystyy tepastelemaan jäällä ilman välitöntä pulahtamista jorpakkoon.



Lumi natiskoon ja nitisköön köpöttelijöiden kenkien alla, mutta kunhan jää on tarpeeksi tukeva, uskaltautuu arkajalkakin merelle tallustelemaan ja pällistelemään talven kauneutta. Toki piti nyt vähän katsoa, mihin kohtaa jalkansa sihtaa, mutta aika turvalliselta jää vaikutti Naantalin suunnalla. 

Naantali on todella viehättävä pikkukaupunki vuodenajasta riippumatta; suurimmat ihmisjoukot taitavat notkua kaupungin liepeillä eritoten kesäaikaan, mutta talvinen Naantali on arvoituksellinen, rauhallinen, idyllinen ja nätti sopukka. Vanhan kaupungin herttaiset puutalot, meren aaltoja uhmaavat jylhät kallioseinämät ja tietenkin avautuva merimaisema tekevät Naantalista mielenkiintoisen visiteeraamispaikan. Omiin arkitutkimuksiini perustuen väitän, että aika usein Naantalissa paistaa aurinko tai ainakin se on pikkuriikkisen päättänyt kurkistaa pilviverhojen takaa jokaisella kerralla, kun pikkukaupungissa olen käynyt. Armonlaakson aurinko ei siis liene pelkkä myytti.  

2 kommenttia:

  1. Nyt on taas niin ihania kuvia! Etenkin toi ensimmäinen. Ja kaikki sen jälkeen. Naantalissa tuntuu olevan aina kaunista. En tiedä, miksen ole vielä muuttanut sinne. (Ehkä koska sieltä on pidempi matka yliopistolle, mutta nääääh - miten usein ylipäätään käyn yliopistolla.) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! :) Naantali on aika jännä paikka. Jostain mystisestä syystä siellä tuntuu paistavan aina aurinko, ja muutenkin kylä tuntuu olevan aika viehättävä asuinpaikka. (Tosin asumisen kannalta Naantali on hirveän kaukana Turusta olematta kuitenkaan ihan mettäkylä. :D )

      Poista