perjantai 10. helmikuuta 2017

Turun seudun sykähdyttävimmät luontokohteet

Uskokaa tai älkää, mutta Suomen Turussa on omituisuuksien lisäksi paljon hyviä asioita. Sitkeästi päättäjiä riivanneesta (tai riivaavasta) Turun taudista huolimatta kaupungissa on paljon kauniita, vanhoja rakennuksia, jotka ovat tarkastelleet vuosisatojen ajan kaupungin kehittymistä. Etenkin kesäaikaan Aurajoki kokoaa paikallisväestön ja myös matkalaiset nauttimaan auringon lämmittävistä säteistä ja rohkeimmat lähtevät seikkailemaan Airistolle tai aavalle merelle asti. Maakravuista moni on tykästynyt Ruissaloon ja kauniiseen Katariinanlaaksoon, mutta onpa kaupunkipahasessa muitakin kiinnostavia tutkimusretken kohteita. Vaikkei Turusta ensimmäisenä välttämättä ensimmäisenä mieleen pamahda luonnonläheisyys, pääsee keskustasta aika näppärästi pienten metsäplänttien syleilyyn. 

Seikkailumielisen mösjöön peesissä roikkumalla olen tutustunut moneen kiehtovaan paikkaan, joista olen blogiin jokusen tarinan sepustanut. Muutama erityisen kiinnostava kohde Turussa tai Turun lähikunnissa on jäänyt vuosien tutkintatyön perusteella mieleen, joten seuraavaksi esitän täysin subjektiivisen ja siten puolueellisen raapustuksen luontokohteista, jotka ovat jättäneet erityisen vahvan leiman jonnekin aivojeni sopukoihin. En luettele paikkoja paremmuusjärjestyksessä, sillä jokainen kohde on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja merkittävä. Niputan tähän myös suosikkipaikkani lähikunnista (eritoten Liedon ja Kaarinan puolelta), sillä Turun luontokohteiden määrä ei ole ehtymätön.


Pomponrahka ja Kärsämäen pirunpesä

Niputan nämä kaksi sangen mielenkiintoista kohdetta samaan kohtaan, sillä ne sijaitsevat linnuntietä pitkin erittäin lähellä toisiaan. Pomponrahka on yksi minulle tärkeimmistä paikoista Turunmaalla; se on pieni mutta varsin nätti suoalue, jossa riittää ihmeteltävää niin kesällä kuin syksyllä tai oikeastaan vuodenajasta riippumatta. Pomponrahkan ylittävillä pitkospuilla mönkiessään saattaa nähdä noin miljoona erilaista hämähäkkiä ja muita ölliäisiä sekä tuntea nokassaan tupasvillan ihastuttavan tuoksun. Pomponrahka on myös paikka, jossa voi napata suuhunsa aidon hillan. Pirunpesä puolestaan on kertakaikkisesti hämmentävä järjettömän isojen kivilohkareiden näyttämö, jota pitää käydä tapittamassa säännöllisin väliajoin. Jokaisella tarkistuskerralla valtavat kivilohkareet tuntuvat melkein erkaantuvan toisistaan ja pyllähtävän retkeilijän niskaan.




Muikunvuori

Kaarinan puolella kohoaa jykevä kallionyppylä, jonka jyrkät reunamat sopisivat Klonkun kiipeilyseiniksi. Persjalkaisen ja hitusen nössöilyyn taipuvaisen arkailijan mielestä korkeutta Muikunvuorella on aivan riittävästi, vaikkei ihan Kilimanjarosta olekaan kyse - vähän päälle kuusikymmentä metriä on kuitenkin kivimuodostelmalle korkeutta kertynyt. Historia näkyy alueella monessa muodossa; muinaisesta asutuksesta kertovat arkeofyytit ja lähimetsikköön unohtuneet kuppikivet, ja ammoisina aikoina alkunsa saanut kalmistokin on löydetty aivan Muikunvuoren vierestä. Kallion laelle kiikuttuaan voi tuijottaa Aurajokilaakson vehreyttä tai melkein nenänpäätä kutittelevia kuusten havusia, mutta näkyvytttä riittää jopa Turun keskustaan asti. Vuoden 2015 marraskuussa olen kirjoittanut paikasta enemmän.


Ruskon eriskummallinen kivi

Aivan omakotitalojen puristuksessa Ruskon maalaisidyllin liepeillä on pieni metsikkö, joka kätkee mielenkiintoisen aarteen; keskellä metsää pönöttää melkoisen muhkeaksi kasvaa venahtanut kiviklöntti, joka kovasti yrittää kipata itseään vasten kasvavan honkkelimännyn kumoon. Eriskummallisen parivaljakon valtataistelua on kiehtovaa seurata - miksi ihmeessä mäntypoloinen on päättänyt aloittaa kasvuprosessinsa aivan kivilohkaretta vasten? Lisää mietteitäni löytyy täältä.


Kullavuori

Kullavuori on rohki hyvä paikka käydä eksymässä. Näin totesin, kun kämppisteni kanssa kävin eräänä kauniina lokakuisena päivänä ihastumassa jykevään kallioon, salaperäisiin metsiköihin ja herttaiseen maalaismaisemaan niin kovasti, että hukkaan meinasin joutua. Emme aivan noudattaneet reittiopastuksia, minkä seurauksena menimme välillä vähän omia polkujamme, mutta toisaalta löysimme uusia kulmia, joihin tykästyimme ikihyviksi. Kallioista reittiä pitkin pääsee tutustumaan varsinaissuomalaiseen maastoon parhaimmillaan, ja näköalatornista avautuvat maisemat kauas peltojen taa. Sepustukseni kultaisesta Kullavuoresta löytyy täältä



Nautelankoski

Liedon puolella sijaitsevan Nautelankosken kuohuntaa kuunnellessa arkihuolet katoavat mielestä sen siliän tien. Kesäaikaan joen reunustat ovat niin rehevät, että melkein pitäisi viidakkoveitsi varata mukaansa eteen päin rämpiäkseen. Runsas kasvisto, villisti vipattavat perhossiivet yhdistettynä rauhoittavaan kosken kuohuntaan tekevät sielulle hyvää, mutta löytyypä myös joen varrelta uskomattoman vankkoja, valtavia ja mieheni sanoin "mutanttimaisia" kuusia, jotka varmasti maamme mittakaavassa eivät pienimmästä päästä ole. Nautelankoski on paikka, josta ei voi puhua ilman superlatiiveja ja ylisanoja, kuten sepustukseni viime vuoden puolelta osoittaa. Nautelankoski on yksi upeimmista ilmiöistä lähiseuduilla. 



Vaarniemi

Vaarniemellä asuu ihan takuuvarmasti maahisia ja menninkäisiä mättäiden ja onkaloiden uumenissa. Lintutornista avautuvat hienot näkymät merella saakka siinä missä kinttupolkujen varrelta pääsee näppärästi luikahtamaan kohti kallioista ja jäkäläistä maastoa. Laavulla voi sytyttää nuotion ja ryystää vaikkapa nokipannukahvit tai ainakin hörppiä termarista mukavasti muhinutta teetä. Vaarniemi on täydellinen päiväretken kohde, joka sopii monentasoiselle retkeilijälle vauvasta vaariin. Vaarniemi tuntuu olevan aika suosittu reippailukohde, mutta esimerkiksi varhain aamusella voi olla melkein rauhassa liikkeellä.



Vanhalinnan linnavuori Liedon puolella

Liedon Vanhalinnan linnavuorelle kavuttuaan voi nähdä muuttolintujen lentelyä tai ainakin virittää aistinsa kuulemaan ja katsomaan historiaa. Ammoisina aikoina kukkula oli meren ympäröimä, vaan myöhemmin linnavuori on toiminut hallintohommien ja puolustuksen pääpaikkana - kovinkaan helposti näet ei mäkinyppylää valloiteta. Nykyään vanha linnavuori on historiaa kuhiseva muinaissaareke idyllisen peltomaiseman keskellä, ja kiehtovan linnavuoresta myös älytön määrä erilaisia rehuja, jotka viihtyvät erinomaisesti mäkipahasen tietämillä. Vuonna 2015 linnavuoresta riitti turistavaa rutkasti, mutta minkäpäs runosuonen sykkimiselle mahtaa, kun vaikuttavan ja monipuolisen paikan pääsee valloittamaan.


Kaarinan puolella pyöriessään kannattaa käydä esimerkiksi Kuusiston linnanraunioilla, jos kaipaa elämäänsä vähän kauhuelokuvamaista, aavemaista tunnelmaa. Maakravut, jotka eivät aivan aavalle ulapalle tohdi lähteä seikkailemaan, saattavat tykästyä Seilin kauneuteen. Jos reviiriä laajentaa hitusen Turkua, Kaarinaa ja Lietoa pidemmälle, on luonnollisesti Kurjenrahkan kansallispuisto erilaisine reitteineen aina yhtä hulppean hieno elämys. Pienen maistiaisen alueesta saa kulkemalla Pukkipalon reitillä, mutta Vaskijärven suunnalla pääsee rauhoittumaan upean erämaajärven äärellä vain vesilintujen pulikointipuuhia kuullen. Pikkuisen enemmän haastetta kuntopuolella tarjoaa Pirunkirkon patikka, joka on ehdottomasti minun suosikkini. 

Kyllähän monia muitakin kiinnostavia paikkoja Turunmaalla on, mutta edellämainitut ovat syystä tahi toisesta jättäneet erityisen syvän jäljen sydämeeni. Millaisia tykkäyspaikkojja teillä on? 

4 kommenttia:

  1. Mainio kooste! Kivasti näitä "vaihtoehtoisia" kohteita Ruissalon, Katariinanlaakson, Luolavuoren ja muitten suosituimpien rinnalle. :) Aika upea toi eka kuva Pomponrahkalta - jotenkin ihanan viidakkomainen tunnelma. :D Mä en kyllä osaa yhtään sanoa, mikä/mitkä olisi(vat) oma(t) suosikkikohteeni. Mutta jos käyntimäärien perusteella mietin, niin Kuusisto taitaa vetää pisimmän korren. Nautelankoskella tulee kanssa käytyä hurjan usein. Mutta Pomponrahkassa pitäis kai käydä useammin, kun meiltä on sinne vain noin kilsan kävely. Olen Seilissäkin useammin kuin siellä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusisto on aivan mahtava! Pomponrahka on yksi minun suosikeista, sillä se on yllättävän monipuolinen paikka - suoalueen lisäksi pääsee ihmettelemään juurikin melkoista ryteikköä ainakin kesäaikaan. Vuodenaikojen kiertely tuo oman lisänsä alueen hienouteen. :) Kyllähän Ruissalot ynnä muut on hienoja paikkoja, mutta mieluummin hakeudun vähän rauhallisempiin ja hiljaisuutta suoviin sopukoihin.

      Poista