sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Alppien juurella


Viime päivinä olen herännyt lintujen lurituksiin ja silmät aukaistuani nähnyt ensimmäiseksi Alppien muodostaman vuoriketjun. Olen hiihtänyt nivuseni tohjoiksi, lumikenkäillyt puuterilumi pöllyten ja talsinut pitkin pikkuisen kylän raittia niin monen kilometrin verran, että reiteni tuntuvat betonipöniköiltä. 

Olen kulkenut ikivanhojen mäntyjen suojissa, paistatellut päivää vuoren huipulla, kärähtänyt vahingossa auringon paahteessa ja hengittänyt syvään puhdasta ja raikasta ilmaa. Olen pöllämystyneenä tapittanut järisyttävän kaunista maailmaa. 



Olen kuunnellut korppien raakkumista, ihaillut nättejä rakennuksia, ihmetellyt itävaltalaisia vessanpyttyjä (miksi niissä on kakkahylly?), nostalgisoinut Spar- kaupan olemassaoloa ja onnistunut upeita maisemia ihastellessani kääntämään pääni melkein kierroksen ympäri.

Olen mussuttanut vähän liian paljon pullamaista leipää, mussuttanut hävyttömän satsin juustoa fonduen muodossa ja ahminut kaksin käsin apfelstrudelia


Olen menettänyt ajantajuni ja unohtanut katsoa kelloa. Muutama päivä lomailua on pistänyt pollan sen verran sekaisin, etten ole aivan varma, mikä päivä juuri nyt on. 

Pieni reissu Alppien juurilla oli ihan mahtava. Tarkempaa reissukuvausta on luvassa myöhemmin, mutta juuri nyt on aika nauttia kodon rauhasta - reissussa on kiva käydä, vaan onnistuneen matkanteon jälkeen on enemmän kuin mukavaa palata kotiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti