maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tunnelmapaloja tunturikunnasta


Jos silmäin eteen avautuu kevättalven auringon loistoa, puhtaan valkoisia hankia ynnä pöllämystyneen näköisiä poroja ja sieraimissa tuntuu pakkanen, on talviloma aika lähellä täydellisyyttä. Lisätään vielä mukaan aimo annos hiljaisuutta, elukoitten jälkiä ja kiireen unohtumista, on juntilla hyvät oltavat. 

Muutaman päivän visiitillä ehdin nauttia yllin kyllin kotiseutuni kauneudesta, vaikken olisi lainkaan pahastunut, jos olisin voinut jatkaa peräpohjalaisessa kylässä pyörimistä edes pikkuriikkisen pitempään. Kolarissa oli hirmuisen kaunista; pakkasherra oli etenkin aamuisin ankaralla tuulella ja nipisteli poskipäitäni, mutta villahuivin kun tiukemmin suun ympärille kietoi, ei vilu päässyt yllättämään. Mitä pidemmälle päivä ehti kuitenkin kulkea, sitä lämpimämmin aurinko innostui porottamaan taivaankannella. 

Yötöntä yötä kohti Kolarissa kuljetaan. Vielä ovat illat pimeät ja yöt mustat, mutta valon määrän on päiväsellä huikaiseva auringon ja lumen kilpaillessa kirkkauden määrässä. Illastakaan ei katulamppuja pahemmin tarvita, varsinkaan täydelliseksi humpsahtaneen kuutamon kajossa ja jossain kaukaisuudessa mollottavien planeettojen tuikkiessa. 







Kävin kokeilemassa, josko hanki jo jaksaisi kantaa lyllertäjän, mutta vielä maaliskuun alkupuolella oli aika upottava tunnelma ja humahdin oikein komeasti nivusiani myöten pehmoiseen lumeen. Eipä hattaraisen lumen keskelle humahtaminen pahemmin haitannut - pitkävartiset talvijalkineet on keksitty ihan syystä. 

Pienen joen pinta sentään oli koko lailla jäässä, joskin luontoäiti oli jättänyt pieniä salakavaloita avantoja varomattoman kipittelijän kauhuksi. Puropahanen tarjosi jäätaidetta parhaimmillaan. 


Ennen kuin aurinko ehtii lämmöllään sulattaa paksut lumikinokset kevään tieltä pois, on tunturikunnassa melkeinpä maisema kauneimmillaan ja liikkujalle ilmat suotuisat. Maaliskuu on loisteliasta aikaa Kolarissa. 

4 kommenttia:

  1. Voi, poroja! <3 Porokuvia ei voi koskaan olla liikaa. (Ihana uus banneri btw.) Tulee kyllä kunnon lumitalvia ikävä aina, kun katselee todistusmateriaalia pohjoisen talvikeleistä. Pitäisi joskus reissata Lappiin nauttimaan talvesta - olen ollut siellä aina vain kesällä, keväällä tai syksyllä. (Pohjoisin paikkakunta, missä olen talvisaikaan käynyt taitaa olla Joensuu. Ei sillä, etteikö sielläkin olisi ollut ihan tuhottomasti lunta ja aika eri meininki kuin Turussa.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Meillä päin porot ovat melkeinpä vähemmän hohdokkaassa työsuhde-edun asemassa, mutta kisuroitten touhuja on mukava puuhata - ihme hiippareita koko sarvipäiden sakki. :D

    Kannattaa ehottomasti tutustua pohjoisen talveen! Toki eri kunnissa talvi näyttäytyy aivan erilaisena, mutta luultavasti kaltaisesi luontoihminen ihastuisi joulukuun salaperäisyyteen, tammikuun revontuliin, helmikuun valkeuteen ja maaliskuun kevätaurinkoon. Maaliskuu on oikeastaan aika ideaali aika reissuun (ainakin Tunturi-Lapin tienoilla), sillä aamusta on vielä mukavasti pakkasta, mutta päivää kohti mentäessä alkaa lauhtua siihen malliin, että ilmanala olla koko lailla täyellinen ulkoiluun. Laduilla kelpaa hiihdellä ja rinteissä on utopistisen kaunista.

    Olen ehkä vähän jäävi, mutta kyllä ainakin Kolarin puolella on aika kivat oltavat. :D

    VastaaPoista
  3. Tuo bannerikuva on kyllä ihan käsittämättömän hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko sokeakin kana jyvän löytää tai sitten people say that I'm over the top. ;)

      Yleensä kisurat ei kovinkaan kuvauksellisia ole, mutta kuvattu yksilö on vähän laiskanpulskea mammaporo, joka luuli minun kuskaavan sille ruokaa. :D

      Poista