sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Uudelle vuosikymmenelle


Niin on kevät kenties kolkutteleva ainakin Turun kamaralla ovea ja änkeämässä kylään - lumi on kaikonnut ja hyvä tovi sitten, ja maisema muuttunut rusehtavan harmaaksi aivan kuin enteillen lähitulevaisuudessa häämöttävää kesän väriloistoa. Vaikka talvesta koko pienen sydämeni kyllyydestä tykkään, otan kevään avosylin vastaan - kuten blogini nimestä voisi päätellä, vuodenaikojen kiertokulku on kiehtovaa seurattavaa.  

Harmillisen vähän olen ehtinyt kevätseurantaa luonnossa harjoittaa, sillä monenlaista tekemistä on päiviin viime aikoina uponnut. Viikon aloitin tyhjentämällä kaverini lättyvarastoa, puolivälin tuntumassa käväisin työreissulla pääkaupungissa ja loppuviikosta aloin hermoilla päivämäärää, joka kalenteriin päin vilkaistessani näytti minulle keskisormea ja lällätteli aika ilkeästi. Syntymäpäivä ei kuulu välttämättä suosikkeihini, sillä en tykkää olla juhlittavana enkä varsinkaan hihku riemusta, kun kakkosella alkava ikälukema vaihtuu kolmoseksi. Kuvittelen itsepintaisesti olevani enintään kahdenkymmenenkuuden ikäinen, mutta karu totuus on hyväksyttävä ja uusi vuosikymmen otettava vastaan. Aikuisuuden aikakausi. Nielaus. 




Kauniita onnen toivotuksia, huikeita onnittelulauluja, osuvia kortteja ja sykähdyttäviä lahjoja on herkälle naiselle väki tuonut. Koska olen aikamoinen piilonössö herkistelyhömppä, liikutusta on ollut aika paljon ilmassa ja silmäkulmiin on meinannut livahtaa pikkuisen kyynelten kaltaisia tippasia. Lähipiirini koostuu aika lailla uskomattomista ihmisistä - suuret kiitokset teille loisto-olennoille näin bloginkin välityksellä. Nykyään mediassa kohkataan, kuinka pitäisi olla kiitollinen asioista, jotka elämässä on hyvin. Haluamatta kuulostaa ihan kamalan lällyltä, olen todella kiitollinen tärkeistä tyypeistä, jotka ovat elämäni suola, sokeri, pippuri ja juustokakku plus suklaalevy. 

Siedettäväksi on siis vähemmän houkutteleva syntymäpäivä muuttunut hyvässä seurassa monenlaista herkkua mässytellen. Vaikka Kärppien taival on päättynyt tänä vuonna aivan liian aikaisin, ehkä selviän lukuisten kakkupalasten voimalla elämässäni eteen päin. Oman joukkueen putoaminen on ihan ohuesti harmittava juttu, mutta onneksi rapakon takana on vielä mielenkiintoisia vaiheita edessä, eikä MM-kisoihinkaan ei enää pitkä matka ole. Olen ennenkin maininnut, että maailmankaikkeudella on mielestäni aivan liian hoppu kiirehtiä päivästä toiseen ja vuodesta seuraavaan ja olen edelleen samaa mieltä, sillä eihän kiekkohörhö meinaa ehtiä nauttia lätkähuumasta maailman painellesssa älytöntä kyytiä kesäisempää lajivalikoimaa kohti. 

Maaliskuu on ollut täynnä jos vaikka minkälaista menoa ja puuhaa, eikä kulunut viikko ole tehnyt poikkeusta. Seuraava seitsemän päivän rypäskin tullee vilahtamaan suit sait sukkelaan eteen päin, joten nyt on juntin aika pistää kirjallinen sanan säilänsä säppiin ja ryhdyttävä valmistautumaan niin tulevan päivän kuin alkavan viikonkin koitoksiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti