sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kysymyksiin vastauksia

Sattuipa käymään niin mukavasti, että Viikarivartista tulla tupsahti minulle virtuaalista postia. Sain kunnian osallistua Liebster Award -kiertokirjeeseen ja vastata kymmeneen kysymykseen, jotka ensivilkaisulta vaikuttivat varsin helpoilta mutta pienen pohdinnan jälkeen meinasi epätoivo iskeä. Meinasivat nakkisormet eksyä vuorollaan ymmyrkäisyydestä ammolleen jääyttä suuta kohti, kun jäin pähkäilemään vastauksiani. Niin että kiitos, Varpuslintu, oi kiitos.

Niin, ne vastaukset. Niiden aika on nyt. Kuvitukset ovat kierrätyskamaa viime toukokuun retkiltä.



1. Miten aloitit bloggaamisen?

Olin huntsinut blogin kirjoittamista vuositolkulla osaamatta sen kummemmin määritellä, mistä aihealueesta saisin räävittyä tarpeeksi tekstiaihioita aikaiseksi. Eräänä iltana tuli pakottava tarve ruveta kirjoittamaan. Ryntäsin Bloggeriin, loin tunnukset ja räpelsin eri toimintojen parissa illan. Lopputuloksena oli ihka ensimmäinen postaus. Siitäpä sillisalaattihöpisijän sekalaisen tajunnanvirran taltiointi lähti, ja touhua on kestänyt jo niinkin kauan kuin parisen vuotta. 

Blogin aloittaminen oli pitkän harkinnan tulos mutta toisaalta myös äkillinen päähänpisto - rakastan kirjoittamista ja kaipasin väylää sekalaisten ajatusteni suoltamiseen. Olen blogissani lätissyt vaikka jos mistä, mutta kaipa jonkinlaiseksi punaiseksi langaksi on muodostunut epämääräinen luontohörhöily yhdistettynä tavallisen arjen ylistykseen, sillä mielestäni kiiltokuvamaisen ja hattaralta tuoksuvan utopiayhteiskunnan keskelle mahtuu vähän arkisempikin katsantatapa. Välillä punainen lanka tuppaa tosin värjäytymään oranssiksi tai sinertäväksi, kun eksyn sivuraiteille.


2. Miksi pidät blogia?

Kas siinäpä hyvä kysymys. Etenkin viime aikoina, kun aika on ollut todella kortilla, olen pohtinut, mihin suuntaan blogiani tahdon viedä ja onko edes aikaa kirjoitella yhtään mitään. Mutta kuitenkin vimma kirjoittaa pistää väkisinkin viettämään aikaa blogin äärellä. 

Haluan blogillani muistuttaa ihmiskuntaa siitä, ettei elämän tarvitse olla instagram-filttereiden läpi käsiteltyä, valmiiksi pureskeltua huttukuplaa, vaan arki on kaikessa arkisuudessaan oikeasti aika kivaa. Haluan korostaa, että tavallisuus ja yksinkertaisuus ovat oikein mukavia juttuja. Ennen kaikkea haluan jorinoillani ilmaista, että luonto ei ole mikään irrallinen ja omituinen ilmiö, jota tulisi vältellä tai suhtautua pelokkaasti, vaan se on jokaisen tavoiteltavissa. Ihminen on osa luontoa, ei luonnon valtias. Siinäpä mahtipontisilta kuulostavat aatteeni, joskin itsessään kirjoittaminen on homman ydin. 



3. Kenelle kirjoitat blogipostauksesi?

Tylsänä ihmisenä ensimmäinen ajatukseni oli se, että kirjoitan ennen kaikkea itselleni; blogi on minulle tapa ilmaista itseäni ja onhan tämä myös näppärä keino tallentaa monet hetket ja mietteet eräänlaiseen päiväkirjamuotoon.

Voisin kuvitella, että säkenöivän älykkäitä neronleimauksiani ja huikean jännittäviä kertomuksiani lukevat ihmiskunnan jäsenet edustavat ihan äärimmäisen fiksua porukkaa.

4. Miten postauksesi syntyvät?

Täysin epäjärjestelmällisesti ja fiilispohjalta tai hitaasti kypsytellen. Jotkut lätinät tupsahtavat mieleen tunnissa, joskus yhden sepustuksen kyhäämiseen hujahtaa tiimalasista tonneittain hiekkaa ja kirjoituksen aihio pitää vielä jättää marinoitumaan ja muhimaan toviksi ennen julkaisua. Minulla on tapana sunnuntaisin kerrata viikon tapahtumia ja ajatuksia, jotka mielessäni ovat sinkoilleet, mutta muutoin tykkään kirjoitella luontoretkistä, sapuskasta tai vaikkapa jääkiekosta. Varsinkin luontokertomusten sepustukseen uppoaa ruhtinaallisesti aikaa, sillä haluan ensin selvittää kirjojen tai intterneetin avulla faktat, kirjoittaa postauksen rungon kuntoon ja käsitellä ynnä valita kuvat. Ei ihan tunnissa moisesta savotasta selviä. 


5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Kommentteja on aina kiva lukea ja toki on myös mukava huomata, että höpinöitäni eksyy lukemaan äitini lisäksi muitakin ihmisiä. Olen blogini avulla tutustunut mahtaviin tyyppeihin, joita en välttämättä olisi onnistunut muuten löytämään elämääni, mikä on bloggaamisen ehdoton etu. Toki itselleni on tärkeää, että blogin avulla saan muistot talteen kirjallisessa muodossa. 

6. Entä pahinta? 

Lukijoiden kertyminen on yhtä aikaa mahtavaa ja pelottavaa - olen tarkka yksityisyydestäni, enkä halua repostella kaikkein merkitykselllisimpiä juttuja julkisesti. En esimerkiksi ikinä voisi kuvitella julkaisevani itsestäni kuvia vain bikineihin pukeutuneena (ihan oikeasti, miksi kenenkään ylipäätään tarvitsee heilutella puolipaljasta ahteriaan julkisesti), ruotivani parisuhdeasioita tai kirjoittavani läheisistäni heidän nimillään saati julkaisevani heidän kuviaan. Kanssaihmisiä tulee kunnioittaa, siispä jätän monet tyypit ja tilanteet blogistani pois, sillä sekä omasta että kanssaihmisten yksityisyydestä huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Yksityisyyden vaaliminen pitäisi olla osa ihan jokaisen bloggaajan elämää - liian henkilökohtaisten juttujen käsittely on lähinnä kiusallista.


7. Miten haluaisit kehittää blogiasi jatkossa?

Toivoisin kovasti, että aikaa olisi enemmän käytettävissä. Viime aikoina on harmittanut, etten ehdi blogini pariin kuin parina hassuna päivänä viikossa (jos sitäkään), vaan toisaalta en halua julkaista tekstejä, joita en ole rustannut ajatuksella. Maailmassa joutuu jo ihan kylliksi tietotulvan uhriksi muutenkin. Toki eipä juttunu välttämättä mitään suurta filosofista antia maailmaan tarjoa, joten padalla taitaapi olla musta kylki. 

Olen kirjoittanut blogia parisen vuotta, ja tässäkin ajassa elämä on ehtinyt tuoda lärvini eteen vaikka minkälaista ilmiötä. Siispä en uskalla sanoa juuta tahi jaata sen suhteen, millaiseksi blogini muovautuu tulevaisuudessa. Elämä sen lopulta määrittänee.


8. Minkälaisia blogeja luet itse mieluiten?

Leikittelen ajatuksella, että joskus minulla on elämässäni enemmän aikaa lukea hyviä blogeja. mutta toisaalta laatu korvaa määrän - tykkään lukea tietenkin vain hyviä blogeja. Kivat kuvasommitelmat eivät riitä, elleivät tekstit herätä ajatuksia. Aiheita voi blogiin sisältyä monta, mutta erityisesti luonnonläheisyys, arkiaiheet ja elukoihin liittyvät huomiot kiinnostavat. Joskus nuorempana rättiblogit esitetyt kauniit asiat kiehtoivat, mutta nykyään ei kertakäyttökulttuuri kiinnosta, vaan mieluummin käytän aikanai järkevän sisällön lukemiseen. Mieluummin löydän tylsästi sanottuna kauneutta arjesta kuin jatkuvasti uudistuvasta vaatekaapista. Ehkäpä blogien luennassa kuvastuu ihmisen henkilökohtainen evoluutio; nuorempana pinnallisuus pyrkii pintaan mutta kolmenkympin tietämillä uskaltaa myöntää olevansa villasukat jalassa mönkivä kalsaritonttujuntti, joka haaveilee omasta tuvasta ja tykkää arjesta ilman filttereitä.

Tosin tällä viikolla olen onnistunut kuluttamaan vapaa-aikani lähinnä corgiherra Topin elämää seuraamalla (missään nimessä ei kenenkään kannata tunkea hakupalvelimelle yhdistelmää Topi the Corgi). Siipalla alkaa olla jo melko suurella todennäköisyydellä koiravideoallergia, mikä on toki ymmärrettävää - kyllä minäkin ehkä pyörittelisin aika isosti silmiäni, jos mies hihkuisi yhtä pöhkösti esimerkiksi jääkiekkoa vahdatessaan. Paitsi että minähän se lähinnä taidan meidän huushollissamme viritellä äänijänteet äärimmilleen lätkän parissa. Voi kehveli. 


9. Jos blogistasi tulisi tosi suosittu, pärjäisitkö hyvin julkisuuden kanssa?

Hah, en! Jos lukijamääräni räjähtäisivät käsiin, todennäköisesti muuttaisin ehkä Murmanskiin. 


10. Minkä biisin valitsisit blogisi tunnusmusiikiksi, jos sellainen pitäisi valita?

Apua, koska olen aikamoinen musiikkihörhö, en millään osaisi valita vain yhtä kipaletta - maailmassa on niin paljon mahdottoman hyvää ja kaunista musiikkia. Haluaisin kovasti, että blogiani kuvastaisi jokin huikaisevan mahtava teos, kuten Apocalyptican Faraway tai Farewell, joka on todennäköisesti kaunein asia maailmassa. Ehkäpä omituisuuteeni huomioiden blogini teemaksi voisi nostaa Royal Republicin People Say That I'm Over the Top- kipaleen? Eikun Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukaus ja Viimeinen päivä taivaan! Ehkä sittenkin kallistun ikisuosikkini Musen puoleen. 

Tarkemmin ajateltuna taitaa totuus löytyä armaan veljeni sanoista. Hänen mukaansa Radioheadin Creep kuvaa minua.  

(Jos joku haluaa tehdä listan perusteella persoonallisuusanalyysin, helpotan urakkaa ja totean, että olen aivan yhtä kahjo kuin musiikkivalintojeni perusteella voi arvella.)

Minä puolestani pistän kiertopalkinnon eteen päin kuudelle ansioituneelle bloggaajalle, joiden tekstien ja kuvien parissa viihtyy - vastatkaa kysymyksiin, jos niin mielitte! Tekisi mieli kyllä pistää Varpuslinnulle kysymykset bumerangina takaisin, sillä hänen bloginsa on todella kiva pläjäys.

Väylän tyttären pitäisi lopettaa bloggaaminen saman tien, sillä neitonen ottaa aivan liian hienoja kuvia tuntureista ja maailman hienoimmista maisemista. Kauniita ajatuksia, mahtavia oivalluksia ja rentoa meininkiä löytää lappilaisneidon blogista. Ehdottomasti yksi koukuttavimmista blogeista, jonka tiedän. 

Seita- blogissa on ihan huikeita kuvia - kyllä Suomen luonto on hämmentävän kaunis ilmiö. 

Santsikupin Riikka on kerrassaan hurmaava leidi, jolla on sana hallussa ja loistava musiikkimaku - kehotan tutustumaan eritoten Riikan ysärijysärimaailmaan.  

Mielekästä miellekarttaa lukiessaan oppii noin miljoona uutta asiaa viidessä minuutissa. Varoitan, blogi saattaa koukuttaa aika pahasti. 

Ja sitten ovat tietenkin sielunsiskoni Mari ja Hanna eli punapäistä punapäisin pallopöhkö ja vaaleaverinen pitkäkoipi! 

Lisäksi ehdottaisin, että te muutkin blogilliset ihmiset nappaatte kysymykset kyytiinne ja kerrotte taustoistanne. Esitän teille kymmenen kysymystä: 

1. Mikä bloggaamisessa kiehtoo?
2. Mistä blogisi nimi on peräisin?
3. Minkälaisia aiheita et missään nimessä käsittele blogissasi?
4. Mikä on hyvän blogin salaisuus?
5. Mitä tekisit, jos et kirjoittaisi blogia?
6. Suhtaudutko bloggaamiseen harrastuksena vai onko siitä tullut sinulle ammatti?
7. Mikä on blogisi tarkoitus?
8. Mikä on haastavinta bloggaamisessa?
9. Mitä blogissasi tapahtuu kolmen vuoden päästä?
10. Mikä on lempijoukkueesi SM-liigassa (vaadin vastauksen!)?

Sanainen arkkuni on ehtynyt, joten annan puheenvuoron kirjoitusvuoron teille. 

8 kommenttia:

  1. Haha, kiitos! Tätä oli oikein hauska lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska oli kysymyksiin vastata, vaikka välillä meinasi aivosto olla tukossa - et välttämättä ihan maailman helpoimpia kysymyksiä tyrkännyt. :D

      Poista
  2. Niin että miten pyörittelisit silmiäsi :D

    Äksdee oravahymiö.

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti. Yksityisyydestä olen melko lailla samoilla linjoilla ja omien mielipiteiden kirjoittaminen joskus jännittää. Ikinä kun ei tiedä kuka sen lukee ja ymmärtää väärin yms.

    Mutta hei, kiitos paljon kehuista. Valitettavasti en ole ainakaan vielä bloggaamista lopettamassa - johonkinhan ne kuvat on survottava tai muuten ei ole mitään mieltä valokuvaamisessa jos ne vain omiin kansioihin jää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityisyys on asia, josta ei kenenkään ikinä pitäisi luopua. Somen luoma illuusio pakkojakamisesta on lähinnä puuduttavaa - saattaapa jokin oikein mukava asia menettää merkityksensä, jos keskittyy nauttimisen sijaan miettimään, mistä kuvakulmasta tallentaisi hetken parhaiten tai kuinka sanojen voimalla saisi vangittua tilanteen. On hyvä pitää tärkeimmät asiat ihan itellään. :) Mielipiteiden esittäminen on kieltämättä kinkkistä puuhaa. Jokaisella tahtoo olla oma näkemyksensä asioista, joten väärinkäsitysten uhka leijuu aina ilmassa.

      Voi harmi. Kertakaikkisen hirvittävän kamala, että ihmiskunta joutuu ihailemaan upeita kuvia upeista maisemista. :D (Toisin sanoen jatka samhaan malhiin, kiitti!)

      Poista
  4. Kiitos kovasti palkinnosta! On ollut niin kiirettä muuttopuuhien ja siivoilujen kanssa, että en ole vielä ehtinyt tarttua kysymyksiin (viimeiseen minulla ei kyllä mitenkään ole vastausta! ;)). Noita kysymyksiä haluaa pohtia rauhassa, koska ne ovat niin mielenkiintoisia ja syvällisiäkin; oli kiintoisaa lukea sinun aatoksiasi bloggaamisesta, ne kun ovat tavallaan niin henkilökohtaisiakin, ja bloggaaminen voi tarkoittaa niin erilaisia asioita eri ihmisille. Kerran yhdessä blogikyselyssä kysyttiin, kuinka paljon aikaa kirjoittaja käyttää yhteen postaukseen keskimäärin, ja todella suuri osa vastaajista oli valinnut vastaukseksi tunnin tai alle! Se oli minulle aivan käsittämätöntä, koska omiin blogijuttuihin saa uppoamaan niin paljon aikaa, ja yleensä nykyäänkin aina kauemmin, kuin mitä oli ensin ajatellut. Niinpä samaistun moniin sinun ajatuksiisi bloggaamisesta, ja odotan innolla pääseväni pohtimaan aihetta yhtä ajatuksia herättävästi kuin sinä! :)

    VastaaPoista
  5. Mie puolestani pahoittelen, että vastaan vasta nyt kommenttiisi! Pieni blogitauko on välillä paikallaan, mutta kolikon kääntöpuolena somen ulkopuolella hääräämisessä on se, että kommentteihin ei ennätä vastata. Mutta höpinät sikseen ja itse asiaan.

    Sulla on tällä hetkellä kutkuttavan jännittävät hetket menossa - odotan innolla, kuinka projektisi etenee. :) Tsemppiä ja onnea uuteen vaiheeseen!

    Kyselyt ja niiden vastaukset ovat lähes tulkoon aina mielenkiintoisia (ellei aiheeksi valikoidu jotain tosi typerää, kuten käärmeintoilu tai lempibetoniporsaiden esittely [hyvin tavanomaisia kyselyaiheita]), ja kuten mainitsit, blogiin liittyvät jutut kertovat kirjoittajastaan hyvinkin paljon. Miksi ylipäätään joku haluaa perustaa blogin? Mikä blogeissa kiehtoo?

    Olisi kyllä hienoa osata kyhätä blogiteksti alle tunnissa - kuinka paljon aikaa säästyisikään! - mutta olen jo ajat sitten hyväksynyt, että useimmat sepustukset vaativat vähän sulattelua ennen kuin "julkaise"-nappulaa tohtii painaa. Mieluummin itsekin luen tekstejä, joista huomaa, että vaivaa on nähty, kuin hätäisiä höpötyksiä tai täysin vailla punaista lankaa soljuvia tajunnanvirtauksia. Bloggauspuuhailu on aihe, jota voisi pohtia loputtomiin. :)

    VastaaPoista