sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kolme hyvää asiaa

Sanniksen blogista löytyi kiva postausidea: hän poimi kolme hyvää asiaa elämästä. Tästä innostuneena päätin törkeästi pölliä idean ja niin ikään listata mukavia asioita leppoisan sunnuntain kunniaksi. 


Kolme hyvää asiaa päivässäni

Hyvä ja hikinen aamutreeni. Olen ehdottomasti aamuliikkuja - ihailen ihmisiä, jotka pystyvät työpäivän päätteeksi hiippailemaan salille, mutta itse olen vähän kuin animaagi ja muutun illan tullen lahnaksi. Kun hiki virtaa aamutuimaan, saa koko päiväksi mukavasti energiaa, ja vaikkei illlasta jaksaisikaan lähteä painelemaan lenkille, on jo liikuntaosio suoritettu. Ja toisaalta onhan se ny kiva juttu, että heti aamusta on hehkeimmillään, kun couperosa ja hikikarpalot ottavat naamasta vallan. 

Toinen miellyttävä seikka päivässäni on tietysti olympialaiset. Pitäähän nyt oman liikunnan vastapainoksi myös huolehtia sohvan ikävästä ihmisen luo ja lämmittää sitä! Kohta onkin aika seurata Norjan mitalitilaston karttumista hiihdossa ja katsoa Kimmo Timosta Suomen ja Ruotsin välistä kiekkotaistoa. Koska pirtissäni ei ole telkkaria, olen kutsunut itseni kaverin luokse kylään - onneksi siis on olemassa telkkarillisia penkkiurheiluihmisiä ja myös Yle Puhe, jotta miesten kiekkomatsit eivät jää kokematta.

Voidaanko tämän päivän hyväksi puoleksi laskea eilinen reissu mäyräkoirapentujen luokse? Kävin paijaamassa noin kuukauden ikäisiksi ehtineitä mäykkypulleroita - voi luoja, kuinka sydämeni oli pakahtua pulleiden pentumassujen vallatessa näkökenttäni sekä pienten möllyköiden vinkuessa, tapittaessa ruskeilla silmillään ja köpötellessä pikkuruisilla töppötassuillaan syliini. On aika absurdi tilanne, kun pulleroisten nakkipentujen muodostama armada hyökkää yhtä aikaa vaatimaan massurapsutuksia. 



Kolme hyvää asiaa minussa

Ai saako tässä kohtaa oikein luvan kanssa kehua itseään? No täältä pesee!

Olen ensinnäkin varsin huumorintajuinen ja sulostutan ympäristöäni kekseliäillä ja sangen lennokkailla letkautuksillani.

Liikunta on minulle henkireikä ja tärkein harrastus, ja olenkin hätkähdyttävän taitava ja erittäin sulavaliikkeinen. Tanssiessani muistutan talviunilta herännyttä karhua, ja koordinaatiokykyni on yhtä hyvällä tasolla kuin hietikkoon päätyneellä ahvenella.

Muistini kyky elää irrallista, täysin tahdostani riippumatonta elämää kehossani, on riemastuttavan harvinaislaatuinen ilmiö. Muistan esimerkiksi ihka ensimmäisen koulureppuni (siinä oli hieno norsu), Nylon Beatin sanoituksia ja mummolani puhelinnumeron, jota ei ole ollut olemassa kahteenkymmeneen vuoteen. Sen sijaan en yleensä muista, mikä päivä on menossa.


Kolme hyvää asiaa elämässäni

Asun valtiossa, jossa minulla on vapaus päättää omista asioistani, eikä minun tarvitse pelätä esimerkiksi ulkona liikkumista tai itsekseni asumista. Minulla on mahdollisuus valita vapaasti valita koulutukseni, asuinsijani ja lempikarkkini lähikaupan karkkiosastolta.  
 
Minun ei tarvitse matkustaa Intiaan hakemaan mielenrauhaa, vaan saavutan sen tarpomalla lähivaaroissa kotiseudullani. (Tosin samalla summalla, jonka VR:lle joutuu reissun yhteydessä pulittamaan, pääsisi varmasti Goalle, mutta se on eri juttu se.) 

Aika moni on varmasti sitä mieltä, että oma äiti on paras äiti, ja minullakin on maailman ihanin äiti. Ylistän äitiäni noin joka toisessa postauksessani, mutta hän on minulle todella tärkeä ihminen. Hän kannustaa, neuvoo ja kuuntelee, ja lisäksi hänellä on taito tehdä pehmeimmät villasukat ja vähän omituinen huumorintaju.



Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Tälle vuodelle on luvassa kivoja reissuja. Enimmäkseen suuntaan tietenkin kotikonnuilleni, mutta mahdollisesti kotimaan rajojen ulkopuolellakin tulee piipahdettua. Kotimaan matkailu on arvokasta - miksi paeta jatkuvasti mahdollisimman kauas, jos kotimaassakin on henkeäsalpaavan kauniita maisemia?

Olen innostunut pienen luovuustulpasta seuranneen tauon jälkeen kokkailuhommista ja ruvennut rohkeasti kehittelemään erilaisia viritelmiä. Jotkut kokeiluistani ovat vähän turhan outoja, mutta aina pitää testata voidakseen hehkua onnistumisen gloriassa. Keittiössä ego on i-s-o. 

Olen oivaltanut, että realismi on hyvä ilmiö, mutta negatiivisuus on pöljää. Tässä on vielä roimasti työstämistä, mutta eteenpäin on suunta.


Kolme hyvää asiaa blogissani

Blogini kautta olen tutustunut kivoihin ihmisiin ja oivaltanut uusia ajatuksia - vuorovaikutus ja samanhenkisten ihmisten kanssa jutustelu ovat blogin pitämisen plussapuolia. 

Blogissani voin vuodattaa luontoon liittyviä ajatuksiani, hehkuttaa kolarilaisia maisemia ja höpistä taianomaisen kauniista metsiköistä, joissa varmasti asuu menninkäisiä. 

Blogi on eräänlainen päiväkirja, johon voi rustata sattumuksia. Muistini omaperäisyyteen viitaten moni tapahtuma saattaisi mennä hukkaan tärkeämmän tiedon, kuten ysärimusiikkitietämyksen, viedessä muistikapasiteetista tilaa. 


Mitä hyvää teidän sunnuntaihinne kuuluu? 

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Mun sunnuntaihin kuuluu hyvää ruokaa - tultiin just kotiin ihan överiherkulliselta brunssilta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottamaan sinun postausta aiheesta! Oi, brunssi on aina varsin hyvä idea, sillä hyvä sapuska on ihan olennainen osa letkeää sunnuntaita. :D

      Poista
  2. Hahaa.. hykertelin noille sun kolmelle hyvälle asialle itsestäsi. Mulla on muisti ihan samanlainen. Jotakin jonnin joutavia pikku tarkkoja asioita muistissa on ja hyvin löytyy, mutta oota kun pitäisi miettiä niitä asioita mitä on vuosi sitten esimerkiksi opiskellut niin öööö.... ööö... Aivojumppaa pitää varmaan alkaa myös harrastamaan niin ehkä muistaisin vielä paremmin pikku riikkisiä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta - tässä on vertaistukea ilmassa. :D Mikä ihme siinä on, että aivokapasiteetista riittää kyllä tilaa kaikenlaiselle mahdollisimman turhalle sälälle, mutta ei vahingossakaan tärkeitä asioita uppoa kalloon. Tosiaan muistijumppaa tässä pitäisi itse kunkin harrastaa, että pysyisi maailmassa mukana. :)

      Poista