sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Yksi viikko elämästä

Välillä on viikkoja, jolloin asiat tuppaavat kasaantumaan ja pelkästään perusarki täyttyy ties minkälaisista askareista ja aikatauluista. Vaikkei nyt mitään maailmaa mullistavaa olisi hoidettavana, sekunnit hujahtavat tunneiksi, tunnit päiviksi ja päivät viikoksi ihan älytöntä kyytiä ihan vaan arkisia juttuja selvitellen. Kulunut viikko on edennyt juurikin sellaisissa merkeissä. On ollut muun muassa hyviä reenihetkiä, pitkiä puheluja ja valmistelua loppukuusta häämöttäviä matkoja varten - ensin on vuorossa työreissua ja pääsiäisen vietän kotikonnuilla. Elämäni valo, terrieripappa, on ollut hoidossani, joten käsivarteni ovat saaneet erityisen paljon harjoitusta vinkulelujen nakkomisessa ja paijaushommissa.

Hurtta on oikein mukava otus. Se on välillä ihan sydäntä särkevän lutuinen lelukoira, joka tuhisee sohvalla viltin alla tyytyväisenä, mutta esimerkiksi ihmisen siirtyessä jääkaapille siitä kehkeytyy varsinainen villipeto, joka viekkaasti vaanii viilipurkin tyhjennystä. Se on myös oikein ovela katujen varsille pudotettuja räkänästyykejä napatessaan - se harhauttaa taluttajansa esittämällä nostavansa karvaista koipeaan, mutta kahmaisee kitaansa paperikasan, ellei hihnassa roikkuva henkilö ole tarkkana, mitä on tapahtumassa. Tämänhän halusitte tietää? 



Koska arkipäivät eivät ole antaneet hitaammin kulkevalle ihmisyksilölle armoa, vaan ne ovat varsin vinhasti viuhahtaneet eteenpäin, viikonlopun olen halunnut pyhittää rentoutumiselle. Lauantaina en oikeastaan muuta tehnyt kuin lenkkeilin hurtan kanssa, mussutin sohvalla kaverin seurassa pizzaa (koska kerran viikossa ihmiskeho vaatii jotain hyvää) vieressä unissaan hihkuvaa hurttapappaa kuunnellen ja tapitin Yle Areenasta monta jaksoa putkeen Erämaan lumoa. Kyseinen sarja on loistava valinta hetkenä, jolloin haluaa muistuttaa itseään siitä, kuinka kauniiseen maahan on saanut syntyä. 


Vielä alkuviikosta aurinko taisi näyttäytyä Turun suunnalla ja jäätyneen Aurajoen päällä vaelsi vissiin koko Varsinais-Suomi, mutta Turun talvi on ottanut vähän takapakkia ja jäinen liukkaus ynnä epämääräinen räntämähmäsade ovat ottaneet kaupungin haltuunsa. Ei ole enää jäällä väentungosta havaittavissa. Vettä on tihuutellut, valkoinen lumi on värjäytynyt ruskehtavaksi ja aurinko on pysytellyt hyvän tovin kestäneen valtakautensa jälkeen visusti pilvipeiton takana. 

Sellainen on luonto kun kevättä kohti mennään; pakkaset muuttuvat leudoksi ilmanalaksi ja vesitihkuksi, lumi vetäytyy kuoreensa ja aurinko pitää vapaapäiviä jaksaakseen porottaa kesällä. Tihkuttelu tai tujumpikaan sade ei toki luonnossa liikkumista haittaa, vaan raikas sade on mielestäni mukava juttu, mutta näin maaliskuussa voisi olla kuitenkin talvi. Kevättä kohti kuitenkin mennään, joten on aika valmistautua uuden vuodenajan fiilistelyyn ja varautua sääolojen muutoksiin.

Pitäisiköhän minun olla huolissani, kun suurin piirtein jokaisessa postauksessani aiheesta riippumatta eksyn kuvaamaan Turun vallitsevia sääoloja? Sivuutettakoon taipumukseni epämääräisiin luontohavaintoihin ja siirryttäköön takaisin arkisten asioiden jännittävään maailmaan.



Viikonloppu jatkuu onneksi vielä yhden päivän ajan. Sunnuntaiaamuun kuuluu olennaisesti suuri sammiollinen vihreää teetä sekä hikoiluhommia liikunnan merkeissä, mutta myöhemmin tänään olisi tarkoitus trehvata vimpelittären kanssa ja pälpättää taas vaihteeksi elämäkerrat läpi. On jo ehtinyt mari-ikävää kertyä - kyllä jokaisen elämässä pitäisi olla yksi Mari jakamassa auliisti aforismejaan elämästä. 

Rento sunnuntai hyvässä seurassa on just hyvä juttu, sillä ensi viikosta povaan mukavalla tavalla kiireistä. Ensi viikon päätteeksi on toivon mukaan luonnonhelmaan käyvä tieni. 

Miten teillä, arvoisat lukijat, maaliskuu sujuu? 

2 kommenttia:

  1. Sääolosuhteista puhuminen on asiaa! :D Mä jostain syystä tykkään siitä, että pitkästä aikaa sataa vettä. Ilman on ollut niiiin kuiva, että vesisade tuntuu tervetulleelta, samoin ihana pehmeä sumu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, kevättä huokuvassa sumussa on jotain kiehtovaa! Ehkäpä tässä olisi nyt asenteen muutoksen paikka, ja talvikaipuusta kitisemisen sijaan pitäisi ottaa kevättihku hyvillä mielin vastaan. :D

      Poista