sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mitä tein maaliskuussa



Niin hujahti vuoden kolmas kuukausi ryminällä päätökseensä. Maaliskuu on yleensä varsin nätti kuukausi ja kiehtova ajankohta luonnon ihmeellisyyksien tutkailuun, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta luontohörhöilyhommiin.

Maaliskuussa luonto alkoi hiljalleen herätä uuteen kevääseen, ja viikonloppuisin hakeuduin mahdollisimman paljon luontoon. Muun muassa pienet retket Kalmasvuorella ja Ruissalossa tekivät eetvarttia hektisen arjen vastapainoksi. Kuten olen paasannut noin 7640 kertaa ennenkin, aina ei tarvitse sännätä merta eemmäs kalaan voidakseen nauttia elämästä ja löytääkseen itsensä, vaan totuus löytyy useimmiten mettästä. Toki kaurapuurostakin jotain viisautta voi tonkia, mutta mettä on ihmiselle paras paikka, ja mieluusti vieläpä sellainen mettä, jonka tuntumassa on tuntureita. 


Tosin kuun loppupuolella löysin itseni lähimettän sijaan Maltalta, mikä ei loppujen lopuksi ollut lainkaan kamala kokemus. Mikäpäs ikääntymistään juhlistaessa, kun puitteet ovat kerrassaan upeat. Tarkempaa reissusepustusta on vielä tulossa. Mieleenpainuva kokemus oli tietenkin myös pikainen Münchenin kartoitus. Pienen kahvipaussin ja lyhkäisen köpöttelyn perusteella tein nopeita johtopäätöksiä ja tuumasin, että kaupunki on varsin viehättävä, siisti, selkeä ja idyllinen paikka.


Parasta antia maaliskuussa oli tietenkin junaan hyppääminen ja suuntaaminen kotikonnuille. Oli hitusen hämmentävää tupsahtaa keskelle talvea vehreän Maltan seikkailun jälkeen, mutta talven lapsena en pistänyt lainkaan pahakseni, vaikka sain mahdollisuuden nauttia lumesta. Kevät on lempeä vuodenaika, mutta nautin talvesta niin pitkään kuin vain se suinkin on mahdollista.

Kuten ehkä on jo saattanut höpinöistä käydä ilmi, en ole mitenkään hirvittävän innokas kaupunkihiiri. Kaupungissa asumisessa on oma hohtonsa ja helppoutensa, mutta parhaiten saan mielen rennoksi kuusten alla tutuissa maisemissa. Vaikka matkailu avartaa ja eri kulttuureihin perehtyminen opettaa, olen sitä mieltä, että luontoon hakeutuminen tekee ihmiselle hyvää - luontohörhöily ei tee yhtään pöllömmäksi tai vähemmän sivistyneeksi kuin kaupungin sykkeessä syhertäminen. Kaupunkirotta ei ole yhtään sen kummoisempi kuin maaseudulla möngertävä lajitoverinsa.


Maaliskuuhun mahtui säätilan pohdinnan ja matkahommien ohella monta kiehtovaa keskustelua tee- tai kahvikupposen äärellä sekä illanviettoa loistavan porukan kesken. Jos seura on upeaa, myös keskustelut tuppaavat olemaan varsin korkealla tasolla. Ystävyydessä yksi parhaimpia asioita on henkevyyden ja hersyvän huumorin yhdistelmä - parhaimmillaan hyvän toverin kanssa voi pohtia maailmankaikkeuden arvoituksia ja leikkiä olevansa syvällinen, mutta seuraavassa hetkessä nauraa räkättää vatsa kippurassa kyseenalaisille neronleimauksille. 

Kaiken kaikkiaan maaliskuusta jäi hyvä fiilis. Huhtikuulle en ole sen kummempia odotuksia lastannut, mutta ainakin laatuaikaa vierailulle saapuvan äidin kanssa olisi tarkoitus viettää. Lisäksi on luvassa syöminkejä, leppoista arkea ja tietenkin kevään odotusta. Antaa ajan näyttää, mitä kaikkea kevätkuu tuo tullessaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti