sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ruissalossa

Lienee sanomattakin selvää, että Ruissalo on varsin kaunis ja monipuolinen saari.

Olen ehta maakrapu, joka suuren vesistön ääressä hämmentyy. Meret ja järvet ovat kaltaiselleni yksinkertaiselle ihmiselle vaikeita ymmärtää; miten ihminen voi pärjätä niin jylhälle luonnonvoimalle kuin voimakas ja hallitsematon meri? Toisaalta meressä on jotain kiehtovaa; voimakkaiden aaltojen tanssahtelua katsellessa sielu lepää, ja aaltojen liplatus livahtaa sävelillään suoraan sydämeen. Meri on kuitenkin arvaamaton voima, jolle en uskaltaisi kovin ruveta ruttuilemaan. 



Ruissalo on paikka, jossa aina välillä on päästävä käymään. Vaikkei saari ole millään muotoa loppumattoman suuri kokoluokaltaan, on se todella monipuolinen luontokohde. On kinttupolkuja, kasvitieteellistä puutarhaa, aavistus merestä ja jopa joinakin hetkinä hiljaisuutta. Ruissalosta mielenkiintoisen tekevät myös huvilat; Pikku-Pukin promenadilla mielikuvitus laukkaa vikkelästi pohtimaan, kuinka parisen sataa vuotta sitten ylevät herrasmiehet neitoineen käyskentelivät puistoissa. Luonnon kauneus kuitenkin on Ruissalon viehättävyyden salaisuus, ja meren tuntumassa ajatukset selkenevät. 


Ruissalossa liikkuessaan tavoittaa pienen osan merestä ja saariston kauneudesta, mutta turvallisen etäisyyden päästä. En yhtään ihmettele, miksi etenkin aurinkoisina päivinä saarella on tungosta koko Varsinais-Suomen väestön ängetessä ihmettelemään rantakallioita ja tuijottamaan merta.

Parhaimmillaan Ruissalo on ihan jokaisena vuodenaikana. Kevään tullen luonnon heräämisen ja kotiin palaavien lintujen tarkkaileminen on saarella antoisaa. Kesäisin rehevät ja värikkäät rehut yrittävät taklata varomattoman kulkijan ja saarta vartioivat jalopuut majesteetillisesti. Syksyisin sienten tuoksut ja ruskan sävyt valtaavat aistit, mutta talvella reiden loitontajalihakset pääsevät töihin jäätyneen merepinnan maanitellessa tutkimusretkelle. 



Koska maaliskuun alkupuoliskolla jäätilanne vaikutti vielä aivan asialliselta ja ihmisiä meren päällä tipsutteli, minä ja mukaan läksinyt kaveri rohkenimme siirtyä rannan tuntumasta jäälle saakka.  Ei liene mikään yllätys, että eräs nimeltä mainitsematon bloggaaja oli jokseenkin tohkeissaan, kun jäälle kävi tie.

Onneksi maaliskuussa sulaa jää jää jää ja huhtikuu jo lämmittää, kuten lapsuusaikojeni suosikkilaulussa todetaan, jotta maltan hehkuttaa blogissani jotain muutakin kuin jäällä tipsuttelua. Mutta kun minkä ihminen sille voi, että jäätynyt meri on aina yhtä kiehtova juttu. 


En ole koskaan yöpynyt Ruissalossa. Olisikin mielenkiintoista jonain kesäisenä tai syksyisenä iltana nukahtaa vaikkapa kuusen tai tammen alle kuunnellen lintujen laulantaa ja kenties herätä siihen, että ketturepolainen tulee visiitille. Kuinka upeaa olisikaan kuulla pöllöjen huhuilua ja tiirailla peurojen ylevää kuljentaa! Päiväsaikaan saarella vieraillessa kohtaamiset faunan kanssa jäävät väkisinkin vähäisiksi. Onneksi jäällä talsiessamme mukana oli terrieri, joka näytti mallia, kuinka jäällä oikeaoppisesti ja sangen sulavasti liidellään. 


Ruissaloon pääsee varsin kätevästi hyppäämällä vaikkapa pyörän selkään tai sitten luottamalla Föliin. Bussi numero kahdeksan kulkee koko saaren halki, joten pysäkkejä matkan varrella piisaa mukavasti ja saarelle hinkuva voi valita mielensä mukaan, mitä saaren osasta haluaa kulloinkin lähteä valloittamaan. Maaliskuisena sunnuntaina, kun ei ollut kiireenpoikasta vaivaamassa mieltä, kurvasimme aivan viimeiselle pysäkille Saaronniemeen saakka. 

Jäällä viilettämisen (tai ehkä pikemminkin vaivalloiselta lönköttämiseltä näyttävän toiminnan) ohella kiertelimme Saaronniemen kinttupolkuja ja nautimme päivästä. Kevättä tuntui olevan ilmassa; aurinko loi keväälle ominaisen hehkun maailmaan ja sai taivaan värisävyt vaihtelemaan pehmeästä sinestä pastellipunaan. Ei voinut muuta todeta kuin että kaunis on kevättä kohti kulkeva Ruissalo. 

2 kommenttia:

  1. Ruissaloa ei voi kyllä liikaa ylistää! <3 Käväisin siellä viimeksi edellisiltana kuuntelemassa pöllöjä. Räntäsateessa haahuillessa meinasi usko loppua, mutta kyllä yksi lehtopöllö kuultiin, tosin kohtalaisen tuulen vuoksi heikosti. :D Parasta olivat kuitenkin metsäkauriit, joita tuli vastaan metsässä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pöllöjä! Ite olen nössösti ollut aina sen verran aikaisin liikkeellä, ettei pöllöistä kuulu inaustakaan, mutta suunnitelmiin kuuluu sinun matkiminen ja pöllöreissu Ruissaloon. Onhan kyseinen saari Turun parasta antia. :) Mulla on jonkinmoinen pakkomielle pöllöihin (erityisesti tunturi- ja lapinpöllöihin), mutta kyllä ylväiden metsäkauriiden bongaaminen saa hyvälle tuulelle. :)

      Poista