keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ecco Elaine- maiharit

Olen ohittanut pisteen, jolta ei ole enää paluuta. Olen avannut oven, jota ei saa enää koskaan suljettua. Olen ylittänyt heiveröisen riippusillan, joka on murentunut saman tien selkäni takana. Olen ostanut Eccon maiharit. Elaine-nimiset. Juuri ne, joista haaveilin talvihankintoja suunnitellessani.

Ennen muinoin yhdistin tanskalaisen Eccon jalkineet lähinnä vanhemman väen suosimiksi popoiksi, joita omiin jalkoihini en ensimmäisenä ole kuvitellut kiskaisevani, vaan joko minä olen tanttautumassa tai sitten Ecco on alkanut tehdä tyylikkäitä klopottimia. Tosin samapa sille, minkä merkin tai valmistajan jalkineet käyttöön päätyvät, kunhan laatu ja mukavuus ovat kohdillaan; tärkeintä on se, että kengät osoittautuvat niin mukaviksi, että haluan käyttää niitä usein, ja niin on käynyt Elaine- parin kohdalla. Hyvän tuntuisiksi ja hintansa väärtiksi ovat töppöset osoittautuneet. Tosin en hetkeäkään epäillyt yhteiselomme toimivuutta jo nostalgisista syistä; isälläni oli aikoinaan eräs Ski-Doon kelkkamalli, joka sattui olemaan nimeltään Elaine. Se oli silmiinpistävän kirkkaan oranssi, ja minäkin sain sillä pörryytellä pitkin peltoja ja vaaroja. Mitäpä muuta siis Elaine- nimiset maiharit voivat mieleeni tuoda kuin iloa ja onnea?



Elaine- kengät ovat materiaaliltaan paksua öljyttyä nupukkia (tai lähes rasvanahkan oloista). Eccon Hydromax- käsittelyn ansiosta kengät hylkivät vettä ja nahka pysyy notkeana kastumisen ja kuivumisen leikistä huolimatta. Ainakin oman ronskin käyttöni perusteella kengät sietävät todellakin kosteutta ja Varsinais-Suomenkin kammottavan rämpsyisiä oloja, eikä vettä hylkivyys ole pelkkää markkinointihuttua – en usko kenkien kestävän vettä tuntikausia rapatolskuissa nyhjätessä, mutta ainakin kevyessä vesisateessa ja sohjossa mönkiessäni jalkani ovat pysyneet kuivina parikin tuntia. Se on jo paljon se kaiken maailman huuhaa-tex- höpötysten aikakaudella.

Pohjamateriaali on polyuretaania, joka minulle on vähän outo tuttavuus. Onkohan materiaali kestävää? Mukavan kimmoisilta ja kepeiltä pohjat vaikuttavat – olo on sangen kevytkenkäinen. Pito-ominaisuuksiltaan kengät ovat ainakin olleet yllättävän hyvät märillä kallioilla ja vähän jäisellä tiellä liikuskellessani, joskin vasta oikein liukkailla keleillä pohjien pitävyys pääsee kunnon testiin. Pohjat ovat varsin hyvin kuvioidut, vaan huono puoli on se, että kivenmurikat tahtovat tarttua helposti kuvioiden väliin.


Eccon lesti on usein sen verran matala, että varpaillani ei ole inhimillisiä olosuhteita, mutta Elaine- malli on mukavan tilava. Arvoin kahden koon välillä; 37 oli aika täydellinen ja napakka, mutta päädyin kuitenkin ottamaan poposet koossa 38, jotta saisin villasukan kylmempinä päivinä mahdutettua, sillä sisävuorta itsessään kengissä ei ole. Pohjallisen ja paksumman sukan kanssa isompi koko on siis oikein hyvä. Sitä paitsi nauhoituksen avulla maiharit saa nyöritettyä nilkkojen kohdalta hyvin istuviksi. En voi sietää vähänkään puristavia tai liian napakasti jalkaani istuvia kenkiä, vaan kaipaan sopivasti käyntivaraa ja ostan mieluummin pikkuriikkisen reilut kengät ikävästi piukottavien jalkineiden sijaan. Etenkin talviaikaan kengissä saa olla reippaasti varpailla elintilaa, jotta veri pääsee kiertämään. Liian ahtaat kengät ovat aivan liian kylmät ja äärimmäisen epämukavat.

Yhden erittäin kammottavan sivuvaikutuksen olen kengissäni huomannut: päässäni alkaa välittömästi soida

Jos  minne lie, polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö
niin muistan ain'
sinut armas Elaine. 


Se ei liene normaalia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti