torstai 12. marraskuuta 2015

Jarkko Niemisen jäähyväisottelun tunnelmia

On se kumma, että jääkiekkoon varsin lämpimin aatoksin suhtautuva nainen käy ensimmäisen kerran Hartwall Arenalla vasta sitten, kun hurjan kokoisessa pytingissä järjestetään tennismatsi. Jokereilla on kultaisen 90-luvun legendojensa ansiosta erityispaikka sydämessäni heti Kärppien valtaaman lohkon alapuolella, mutten ole koskaan tiimin edesottamuksia käynyt paikan päällä katsomassa. En ole Leijoniakaan koskaan Hartwall Arenalla onnistunut käymään katsomassa, mikä on jääkiekon ystävälle suhteellisen häpeällistä.

Mieheni on laimeasti ilmaistuna erittäin intohimoinen tenniksen ystävä, joten Jarkko Niemisen jäähyväisottelusta ja Roger Federerin saapumisesta Suomen kamaralle kuultuaan oli päivänselvä juttu, että paikan päälle olisi miehen mentävä tennissankareiden touhuja katsomaan. Itse en ole aivan yhtä syvälle tenniksen koukeroihin matkannut, mutta miehen myötä olen oivaltanut lajin hienouden ja jalouden. Lätkä pysyy ykkösenä, mutta tennis on kertakaikkisen kunnioitettava, monipuolinen ja vaativa laji. Lähdin siis miehen mukaan varsin innokkain ja odottavin tunnelmin. 


Jarkko Nieminen vaikuttaa todella sympaattiselta tyypiltä. Oli hienoa huomata, kuinka vilpittömästi yleisö hurrasi maamme kautta aikojen parhaimmalle tennispelaajalle ja jopa seisten osoitti hänelle kunniaa.  Käsittämättömän pitkän uran ammattilaisena luonut maskulainen on taistelija, joka ansaitsi hienon päätöksen hienolle tielleen tennispelaajana. 


Ilta alkoi puoli tuntia aiottua myöhemmin (harmillisesti, sillä meidän aikataulumme meinasivat heittää ihan häränpyllyä ja Turkuun menevästä bussista myöhästyminen oli enemmän kuin likellä). Alkuun oli keksitty jos vaikka minkälaista höpöhommaa Apulannan keikasta ties mihin horinoihin, mutta nelinpeli, jossa Jarkko Niemisen ja Teemu Selänteen vastustajiksi asettuivat Federer ja Peter "Foppa" Forsberg, oli yllättävän viihdyttävää katseltavaa. Tasoltaan massiiviset jääkiekkojötikät eivät toki tennishuippuja lähimainkaan tavoitelleet, mutta eipä nyt ATP- tason turnausottelusta kyse ollutkaan. Eivät tyypit pössömmin pelanneet, oikeastaan jopa yllätyin positiivisesti. Vaikken alun perin ilahtunut turhalta tuntuvasta lisäohjelmanumerosta, nostan kernaasti hattua jääkiekkokonkareille, jotka uskaltautuivat tulilinjalle. Tennis ei ole helppo laji


Siinä he ovat - Nieminen, Selänne, Federer ja Forsberg. Ansioituneita heppuja kaikki tyynni.


Katso, kun Foppa loikkaa.




Tällä kertaa Suomi-Ruotsi- maaottelun vei onneksi Teemu Selänne. Olisin vajonnut rypemään itsesäälin synkkiin syövereihin, jos Forsbergin kentällä ollessa tappion katkeraa kalkkia olisin Ruotsille joutunut nielemään.



Ennen nelinpeliosiota ja varsinaista ottelua edeltäneellä väliajalla nuoret toivot pääsivät esittelemään taitojaan. On hienoa, etteivät tapahtuman järjestäneet tahot olleet haalineet pelkästään mahdottoman typerää ohjelmaa aikataulua täyttämään, vaan tennisjunnut saivat mahdollisuuden kipaista kentälle. Valaistus oli mielestäni todella kaunis – kuvaamisen kannalta tauoilla oli haastavaa yrittää kuvata junnujen touhuja, mutta hyvin nätiksi ja tunnelmalliseksi areena valojen avulla saatiin loihdittua. 



Patrik Kaukovallan tyylinäyte: 16-vuotias nuori lupaus pääsi kaksinpelin tiimellyksessä testaamaan taitojaan tennislegendaa vastaan. Hieno ele Niemiseltä antaa nuorelle pelaajalle mahdollisuus väläytellä taitojaan, joskaan kuulemma ei näytösotteluissa nuorten pelaajien esiinmarssi ei ole mikään harvinainen ilmiö.   


Itse ottelu Niemisen ja Federerin välillä oli viihteellistä seurattavaa. Kumpikaan pelaaja ei onneksi lyönyt hommaa ihan lekkeriksi, vaan sopivasti melkein tosissaan tyypit palloa mailoillaan mosauttelivat. Hienoja yksittäisiä suorituksia ja hetkittäisiä pilkahduksia huipputasosta herrat välillä väläyttelivät, joskaan kummallakaan ei varmasti aivan sata lasissa ollut. Näytösottelussa ei pisteitä jaella, mutta herrasmiehet hoitivat ammattilaisina työnsä kunniallisesti ja antoivat yleisölle aiheutta käsien vimmaiseen taputukseen.  


Välillä herrat muistivat pelaavansa näytösottelussa ja intoutuivat kikkailemaan viihdettä ja vauhdikkaita tilanteita janonneen yleisön riemuksi.



Matsia seuratessamme innostuin astumaan täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja räpsimään tuhottoman määrän kuvia. Valitettavasti oma piskuinen objektiivini ei oikein riittänyt kaukaa napsimiin kuviin, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan sain tallennettua muistoksi hienosta tapahtumasta. Täytyy myöntää, etten ole koskaan urheilutapahtumissa ennen kameralla hirmuisesti heilunut, sillä etenkin jääkiekkoa seuratessani haluan keskittyä itse urheilutapahtuman jännittäviin käänteisiin – olen sen verran putkiaivo, etten pysty keskittymään kovin moneen asiaan kerrallaan. Nyt kun urheilukuvausta testasin, tuntui puuha sen verran hauskalta, että tekisi mieli hankkia kameraani kunnon järeä objektiivi taltioidakseni oivallisesti urheiluhetket.



Vaikka näytösottelusta oli kyse, Federerin peliä ei voinut muuta kuin ihailla. Tyyppi liihottelee ja liikkuu käsittämättömän sulavasti kentän laidalta toiselle. 34-vuotiaalla Federerillä on ilmiömäinen pallosilmä ja kyky tehdä juuri oikeat vaaditut asiat kentällä, ja herra saa tenniksen pelaamisen näyttämään vieläpä kovin vaivattomalta, huolettomalta ja helpolta. Vaikken itse välttämättä mielly Federerin liian hillittyyn ja hallittuun olemukseen, on hän kiistatta yksi maailmankaikkeuden parhaimmista tennispelaajista. Vielä kun Federeristä saisi aitoa tunnetta, persoonaa ja potkua esiin, saattaisin ruveta häntä vuolaasti kehumaan ehdottomasti maailman parhaimmaksi urheilijaksi.

Eipä Niemistäkään pidä vähätellä. Nieminen on melkein kuin urhea sotaratsu, joka todellakin pistää itsensä likoon. Yleisö mylvi ja kannusti välillä villisti Niemisen kipitellessä kenttää pitkin. Hallissa oli varsin lämmin, upea tunnelma.


On kerrassaan mahtavaa, että jääkiekkohullujen luvatussa valtakunnassa tohdittiin järjestää upea tennistapahtuma legendaarisimman suomalaispelaajan uran päättymisen kunniaksi. En ole koskaan osallistunut urheilutapahtumaan, jossa olisi ollut yhtä lämmin ja tunteikas tunnelma – Jarkko Nieminen sai ansaitsemansa tyylikkäät jäähyväiset. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti