torstai 5. marraskuuta 2015

Kokemuksia perkolaattorista

Ei ole parempaa kahvia kuin perkolaattorissa pihissyt musta kulta. Olen todellisuudessa teenjuoja, mutta kahvihampaani säännöllinen kolotus on kehittynyt vähitellen altistuessani sumppisissin eli armaan mieheni vaikutukselle. On hetkiä, jolloin elimistö suorastaan huutaa kahvia sisuksiinsa, ja sitä kehotusta on noudatettava: kupillinen aromikasta sumppia piristää ja virkistää sekä mieltä että kehoa oikein mukavasti. Meidän keittiössämme on sumpinkeittoon valjastettu perinteinen perkolaattori vanhan suodatinkeittimen päätettyä aktiiviuransa yks yllättäen muutama kuukausi takaperin. Perkolaattorin hankinta on ollut haaveenani pitkään, joten kahvinkeitinsysteemin hankinnan tullessa ajankohtaiseksi päätin sangen despoottisin ottein hankkia keittiötämme sulostuttamaan kahvinkeittimistä toiseksi jaloimman (ykkössijan vie tietenkin nokipannukahvivekotin, mutta kerrostalossa voisi olla vähän hankalaa tulistella nuotion äärellä, joten tyytyminen oli kakkosvaihtoehtoon). Perkolaattorin iloista pulputusta kuunnellessani tuntuu melkein kuin lipuisin ajassa taaksepäin ja istuisin mummon, sukuni matriarkan, kanssa kahvipöydässä elämänmenosta jutustellen tai vanhoja mustavalkoisia kuvia ihmetellen. Mummelini keittämä kahvi yhdistettynä pehmoiseen pullaan ja wanhain aikain muisteloihin oli lapsuudessa varsin arkipäiväinen ilmiö, joskin aikuisiällä muistot yhteisistä kaffehetkistämme ovat nostalgisoituneet mummoni hävittyä jonnekin pilvien taa. Mummoikävän iskiessä perkolaattorin leppoisa hurina vie minut takaisin mummolaan kahvipöydän äärelle.

Viimeistään tässä kohtaa Tornionjokilaakson ulottumattomissa eläneet hieraisevat epäuskoisina silmiään ja ihmettelevät, mistä ihmeen perkolaattorista pölisen. Onko se joku peräpohjalaiselle murrealueelle ominainen ruma ja tyhmä kirosana?

Turku ei perkolaattoria, joka tunnetaan myös nimellä pulputuspannu, hirmuisen hyvin tunne, mutta meillä pohjoisessa päin se on monen keittiön peruspilari. Perkolaattorissa vesisäiliö on rakennettu alimmaksi ja pannukarkea kahvi annostellaan vesisäiliön päällypuolella olevaan siivilään, joten suodatinpaperin kanssa ei tarvitse saikata - miehen mukaan perkolaattorin käyttö on laskettavissa melkein säästötoimenpiteeksi, kun kahvinpurut voi nakata suoraan siivilään ilman papereita. Sähkövastuksen lämmittämä vesi kiertää pannun yläosaan saakka nousuputkea pitkin valuen kahvijauheen päälle ja suodattuen lopulta takaisin vesisäiliöön. Vesi jatkaa suhaamistaan niin kauan, että kiehumispiste on saavutettu. Meidän perkolaattorimme on sähköinen, joten virta katkeaa automaattisesti kahvin ollessa valmis. 


Muutaman kuukauden tehokäytön perusteella perkolaattori on ollut mainio hankinta ja hintansa väärti (pulitin pannusta muistaakseni viitisenkymppiä). Kahvi on ainakin suodatinkahviin verrattuna aromikkaampaa, joten aluksi makuun on syytä totutella. En ole kokenut, että perkolaattoriin pitäisi annostella kahvijauhetta mitenkään erityisen paljon tai vähän suodatinkeittimeen verrattuna, vaan lähinnä tasaiset, tarkat mitat, jotka ovat sopusuhtaiset kuppimäärän kanssa, passaavat. Pannujauhatus on sopivan karkeaa, joten sitä suosimme suodatinkahvin sijaan, jottei jauhetta pääse lorahtamaan veden sekaan. Perkolaattori sopii pieneen keittiöömme varsin mainiosti, sillä kötöstys ei juurikaan tilaa vaadi. Mielestäni perkolaattorin käyttö on helppoa, joskaan en kovin monta pannullista ole saanut keittää - mies on ominut kahvinkeiton täysin omaksi etuoikeudekseen (minä en kuulemma ole tarpeeksi tarkka kahvijauheen mittailussa). Siksipä on ihan kohtuullista, että omien arvelujeni sijaan annan miehelleni puheenvuoron liittyen perkolaattorin kanssa elelyyn.

Miehen mielestä perkolaattorissa keitetyn kahvin maku on varsin pehmeää, ei ikävän pistävää. Aluksi maku tuntui suodatinkahviin verrattuna oudolta, joten uuteen makuelämykseen täytyi vähän totutella. Nopeasti makunystyrät ovat kuitenkin omaksuneet perkolaattorissa muhineen sumpin. Ensimmäisillä käyttökerroilla perkolaattorin iloinen pulputus oli hauskaa ja siihen tuli liittäneeksi romantisoituja mielikuvia, mutta päivittäinen käyttö on tehnyt hassusta äänestä jo arkisen osan elämää, eikä sitä osaa noteerata sen kummemmin. Omat hankaluutensa miehen mukaan perkolaattorissa on. Härveli on kuulemma melkoinen "palapeli, jossa on paljon kokoamista", sillä perkolaattorissa esimerkiksi siivilä ja nousuputki ovat irtonaisia. Puhdistuksessa on kuulemma omat haasteensa – tarkkana täytyy olla, ettei kahvista jää rantuja siivilään. Perkolaattorin kanssa elely saattaa hutiloiden kahvia keittelevällä olla vähän sottaista puuhaa; esimerkiksi kahvia siivilään mitatessa saattaa tulla sotkeneeksi kahvijauheella koko keittiön, sillä puruja pääsee sujahtamaan siivilästä vähän sinne tänne. Mies myös mainitsee, että kahvia saattaa jäädä helposti pannun pohjalle toisin kuin suodatinkeittimessä, jossa kannuosa on aina läpinäkyvä. (Tosin eipä liene mikään hirmuisen suuri ponnistus nostaa kansi ja härpäkkeet veks ja tarkistaa, onko kahvia vielä pannussa jäljellä.)

Ehdoton hienous perkolaattorin omistamisessa on kuulemma se, että on oma hohtonsa käydä kaupasta ostamassa perkolaattoriin passelia kahvia. Enimmäkseen hyllyt tursuavat suodatinkahvipaketteja, vaan pannukahville on varattu oma pieni erityisosastonsa, jossa mieheni sanojen mukaan visiteeraavat hänen lisäkseen lähinnä mummot. Ei kuulemma muita asiakkaita pannukahviosastolla hyöri ainakaan turkulaisissa kaupoissa.

Kaiken kaikkiaan me molemmat olemme todenneet perkolaattorin hyväksi hankinnaksi. Perkolaattorissa valmistuu hyvää kahvia – ei tarvitse notkua kahviloissa, kun kotisohvalla voi ryystää maukasta sumppia. Minut se kuljettaa lapsuuteni kultareunaisiin mummomuisteloihin, miehen huumaa pehmeän aromikas makuelämys. Omalaatuinen kapistus se on, mutta ehkäpä se siksi sopiikin kaltaistemme hörhöjen keittiöön sumpin keittoa helpottamaan. 

2 kommenttia:

  1. Meillä on ollut kaksi perkolaattorikeitintä jo ainakin 30 v ajan.En kyllä ikinä luopuisi siitä.Puhdistus on aika kurjaa ihan fairyllä ja patasutilla. Lasiputken pudistamiseen käytän ns,piipunrassia.Nuppeja olen saanut kaupoista,mitkä haurastuvat ajan kanssa.Onko jollain jotain helpompaa tapaa puhdistaa keitin sisältä ja millä aineilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perkolaattori on oivallinen kapistus, ja makumaailmaltaan perkolaattorissa pihissyt kahvi on vertaansa vailla. Toki omat muttansa perkolaattorissa on, kuten juurikin putsaamisen hankaluus ja nuppien hapristuminen aikojen saatossa. Hmm, kysymys keittimen puhdistamisesta on erittäin hyvä - en valitettavasti oikein osaa sanoa mitään mullistavaa kikkakolmosta, sillä olen noudattanut samoja puhdistusmenetelmiä kuin sie. En ole oikein uskaltanut lähteä suljaamaan muita aineita kuin mahdollisimman hellävaraisia aineita (esimerkiksi Fairyä), jottei sisäpinta kärsisi.

      Poista