maanantai 23. marraskuuta 2015

Lehtikaaliryöpsähdys


Liputan kotimaisten herkkujen puolesta ja erityisesti tykkään todella paljon kaaliruoista. Lehtikaali on perinteinen suomalainen herkku, jota ennen muinoin on käytetty ruoanlaitossa paljonkin, mutta muiden herkkujen vallatessa markkinat on se toviksi unohtunut suomalaisesta keittiöstä. Kenties fitness- ja urheiluhörhöilyvillityksen myötä terveyspommi lehtikaali pääsee palaamaan ruokamaailman parrasvaloihin. Itse asiassa lehtikaali taitaa olla smoothie- kulttuurin myötä kohonnut jo trendirehuksi ja mikäpäs siinä, monipuolinen ja maukas herkkuhan se on.

Lehtikaali on järisyttävän rikas ravintoarvoiltaan. Siinä on C-vitamiinia kaksinkertaisesti esimerkiksi appelsiiniin verrattuna. Lehtikaali pitää sisällään myös kalsiumin, karoteenin, valkuiaisaineen ja proteiinin lähteen. Lehtikaali sopii naisen ruokavalioon mainiosti, sillä se sisältää rutosti rautaa ja antioksidantteja.


Lehtikaali on helppokäyttöinen lehtivihannes, josta saa monipuolisesti jos vaikka minkälaista hyvää aikaiseksi. Se sopii muhennoksiin, sipsiherkuksi ja vaikkapa helpoksi salaatiksi. Lehtikaalin käsittely ei ole monimutkaista: lehdet virutetaan hyvin ja paksuimmat ruotikohdat ruoditaan pois (en heitä tosin mitään osaa kaalista pois, vaan pilkon paksuimmat kohdat pienemmiksi ja lisään lehtien joukkoon). Kosteat lehdet on hyvä kuivata ennen pannulle tai pellille nakkaamista, jotteivät ne kärtsähdä ikävän makuisiksi. 

Itse tykkään lehtikaalin mausta aika lailla sellaisenaan, joten eräänä päivänä laitoin pannun kuumaksi, heitin öljyä kunnon tirskauksen ja kääntelin sopivan lehtimäärän paistumaan. Suolaa suosittelen käyttämään, jotta lehtikaalin kirpeä maku taittuu pehmeämmäksi. Tarjosin lehtikaalta yksinkertaisesti peruspastan ja sekalaisen uunijuuressatsin kera – yksinkertaista, mutta todella toimivaa (ja nälkäkärtyisen naisen iloksi nopeasti valmistuvaa) kotiruokaa. Sen lisäksi, että ruoka oli todella maittavaa, oli se myös mukavan täyttävää ja terveellistä. Eipä tullut nälkä vähään aikaan, niin kylläiseksi lehtikaalipöperö sekä minun että mieheni vatsat sai. 

Kovassa huudossa olevia sipsejä lehtikaalista saa, kun laittaa sopivan kokoisiksi levityt lehtykäiset uunipellille, lorauttaa kunnolla öljyä, ripottelee hitusen suolaa ja sekoittaa satsin sekaisin. Mausteita voi toki heittää joukkoon, mutta minun makuuni lehtikaali ei mitään hillitöntä mausterepertuaaria sen kummemmin kaipaa, vaan se on parhaimmillaan ihan vaan öljyn ja suolan kera. Lehtikaalisipsejä paistetaan uunissa 175 asteessa noin kymmenen minuutin ajan. Välillä on hyvä käännellä sipsejä, etteivät herkut pala. Paistoaikaa tulee tarkkailla! 


Vasta jälkikäteen kuulin tai luin jostain lähteestä, jota en enää muista, ettei lehtikaali viihdy runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten ja hedelmien, kuten tomaattien, lähistöllä. Etyleeni näet vauhdittaa lehtikaalin pilaantumista. Minä ehdin tietenkin vastavärien voimaan luottavana pilkkomaan muutaman tomaatin lehtikaalin sekaan, joskin eipä etyleeni ehtinyt tuhojaan tehdä, sillä lehtikaali ei kauaa pöydällä notkunut ennen pötsiin päätymistä.

Makuja- sivusto varoittaa, että liiallinen lehtikaalin popsiminen saattaa olla vaarallista: kaali imee itseensä helposti torjunta-aineita ja myrkkyjä  Lisäksi lehtikaalissa on oksaalihappoa, joka sitoo itseensä kalsiumia ja saattaa altistaa munuaiskivien muodostumista, joten aivan holtittomia määriä ei toki kannata lehtikaalta popsia. Mutta kukapa nyt monta lautasellista yhtä ja samaa rehua mättäisi naamaansa? Kuka edes jaksaisi syödä yhtä ja samaa raaka-ainetta päivästä toiseen? Eihän mitään raaka-ainesta tai ruokaa ole syytä popsia tolkuttomia määriä. Unohdettakoon siis höpinät, otetaan järki käteen ja ruvetaan monipuolista ravintoa syömään. Lehtikaali on sen verran helppokäyttöinen ja moneen ruokaan soveltuva keksintö, että sitä kannattaa kokeilla. 

2 kommenttia:

  1. Mukavan kattava kirjoitus lehtikaalista ja sen lukuisista hyvistä (ja parista huonosta) puolesta! Olen syönyt sitä raakana leivän päällä ja smoothiessa. Jos tekisin useammin smoothieita kuin kerran vuodessa, lehtikaali olisi kyllä ihan huippukasvis. Leivän päällä se kävi lopulta liian kuivaksi ja kuituiseksi. Yleisesti olen kyllä suuri kaalien ystävä.

    Huomasitko muuten haasteen, jonka lähetin sinulle blogissani: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2015/11/18/kivoja-ja-paskamaisia-juttuja/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lehtikaalipitoiset pöperöt, kuten kaikessa yksinkertaisuudessaan monet muutkin kaaliruoat, ovat nerokasta ruokaa, joten ei herkulle voi muuta kuin ylistyslauluja suoltaa. Esimerkiksi lehtikaali tekee perussalaatista ruokaisan, täyttävän ja maittavan. En tosin ihmettele, että leivän päällä saattaa lehtikaali maistua puisevalta, mutta onneksi rehusta saa taiottua vaikka jos mitä hyvää aikaiseksi.

      Olen kyllä huomannut haasteen ja muistaakseni kommentoinkin sitä (tai sitten söheltäjällä on jäänyt ajatuksen tasolle vastaaminen). :) Vastaan oikein mielelläni haasteeseesi!

      Poista