keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Luolalanjärvi Naantalissa



Kilometrin päässä Naantalin keskustasta sijaitsee vilkasliikenteisten teiden, tehdasmiljöön ja satama-alueen välissä melkoinen rehottavan kasvillisuuden kehto. Luolalanjärvi on jokseenkin mystinen paikka. Luonnonrauhasta ei ole liikenteen pauhun ja tehtaiden möykän vuoksi tietoakaan, mutta kaunista laineiden lentelyä ja ryteikköstä maisemaa on katsella. Vesistön seutu on eriskummallinen sekoitus rehottavasti kasvavia rehuja ja toisaalta ronskisti ihmiskäden muokkaamaa maisemaa: vastakohdista muodostuu mielenkiintoinen luontoretkien sekametelisoppa. 


Luolalanjärven historiaan mahtuu mielenkiintoisia tapahtumia. Järven rannalla on aikoinaan toiminut emäntä- ja karjatalouskoulu sekä erilaisia teollisuusmuotoja. Kylpyläkulttuuri, josta Naantali tunnettu ympäri maan lienee, sai aikoinaan alkusysäyksen Luolalanjärven rannalta löytyneestä Viluluodon lähteestä, jota 1700-luvulla terveyslähteenäkin aikoinaan hyödynnettiin. Tuhatkunta vuotta sitten järvi ulottui osaksi merta, mutta aikojen saatossa Luolalanjärvi on eriytynyt omaksi vesistökseen. 



Järvi on 25 hehtaarin suuruinen. Järven keskisyvyys on noini 1,6 metriä, joskin syvimmässä kohdassaan vettä piisaa noin viiden metrin verran. Nykyään Luolalanjärveä ei voi väittää luonnontilaiseksi; vesi on ihmiskäden toiminnan seurauksena vahvasti rehevöitynyt ja fosforipitoinen. Vuodesta 1953 lähtien veden korkeutta on ruvettu säännöstelemään, ja vettä on kauhottu teollisuuden hyödynnettäväksi. Läntisen rannan rantaviiva on osin täytemaata. Toivottakoon, että tulevaisuudessa Rehevöityminen on osaltaan vaikuttanut alueen kasvistoon, linnustoon sekä kalakantaan niin hyvässä kuin pahassa – toivottavasti Luolalanjärven puhtauteen sekä eliömuotojen viihtymiseen kiinnitetään tulevaisuudessa paremmin huomiota. 





Kuva, jossa luonto kohtaa teollisuuden. 


Rehevöitymisestä ja hälinästä huolimatta Luolalanjärvi on lintujen suosiossa: monenlaisia tikkoja ja tiaisia, telkkiä ja tukkasotkia, kala- ja lapintiiroja, pääskyjä ja uiveloita ynnä erilaisia sorsia on nähty lymyilevän Luolalanjärven pusikoissa tai puissa joko pesimis- tai muuttopuuhissa. Uhanalaisista linnuista Luolalanjärvellä on nähty mustakurkku-uikku sekä pensastasku. On hämmentävää, kuinka monipuolinen lintukanta viihtyykään pienellä järvialueella sen kummemmin melusta piittaamatta. Linnut eivät meille tohtineet näyttäytyä, joskin pari ylvästä lintua liiteli yläpuolellamme kalatilannetta kartoittamassa. Linnut liihottelivat harmillisesti sen verran korkealla, ettemme osanneet sanoa juuta tahi jaata sortista. Lintubongailua varten järven lähes vastakkaisille rannoille on rakennettu piskuiset lintutornit. Läntisen rannan lintutornin juurelle on rakennettu kulkuramppi.



Järven ympäri kiertää noin kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka johdattelee retkeilijän järven rannalle mutta myös keskelle mystisiä metsikköjä. Reidetkin saavat matkan varrella vähän töitä polun johdattaessa mäkiseen maastoon. Reitin varrelle on rakennettu kulkemisen helpottamiseksi pitkospuita, joista itäisen rannan puut on kunnostettu kevätkaudella 2015, joskin muilla osioilla taso on vähemmän laadukas. 


Tosielämän hemuleille Luolalanjärven seutu on antoisa tutkimusten kohde. Rehevöityminen on vaikuttanut luonnon muovautumiseen: järveä ympäröivät niin tiheät pusikot ja pensaikot, että melkein viidakkoveitsi pitäisi mukaan varata päästäkseen eteen päin ryteikköisessä maastossa. Järven eteläpuolella silmiä hivelevän kauniit tervaleppälehdot ovat vallanneet miljöön, mutta Luolalanjärven suunnalta löytyvät myös katajaiset kedot, herttaiset luhtaniityt, tiheät kuusikot ja hienot pajupensaikot.




Mitä ihmettä Luolalanjärven männyille on tapahtunut, kun ne voimakkaasti kaartuvat ja kumartelevat itään taikka lähteen? Vähän suoremmat männyt ovat päätyneet toimimaan lintupopulaation kerrostaloina. 



Muutama alaosastaan vielä vireä koivu on alkanut kelottua vähitellen latvaa kohti. Kelottuneet koivut ovat reissuillani suhteellisen harvinainen näky siinä missä kelomäntyjä pönöttää aavemaisesti melkeinpä pienissäkin metsäpahasissa. Luolalanjärven reunamilla kelokoivuja näkyi muutamakin yksilö. Komeasti ne kaartuivat helmenharmaana helottavaa taivasta kohti. 


Väkkyräisten mäntyjen ja kelottuneiden koivujen lisäksi Luolalanjärven katajatkin ovat taipuvaista sakkia. Eikös se niin mene, että puut ovat uljaan ja tuuhean lehdistön tai havuston vuoraamia etelän suuntaan, mutta ovat harvapeitteisempiä pohjoiseen päin?


Lokakuun lopussa tehdyn tutkimusmatkan aikaan syksyn värikirjoa oli vielä jonkin verran havaittavissa, eivätkä aivan kaikki lehdet olleet ehtineet varista puista. Tosin tammilepät olivat jo riisuuntuneet ja verhonneet muhkeilla vihreillä lehdillään kinttupolut, ja saattoipa polun täyttää paikoitellen kultaiset koivun- ja vaahteranlehdet. Turkulaiset puut aloittivat kuluneena vuonna lehtien varistelun yllättävän myöhään – lokakuu oli jo ennättänyt lipua loppuaan kohti ennen oksien kyllästyttyä pitämään lehtiä hyppysissään kiinni tai vastavuoroisesti lehtien kaivatessa vapaata pudotusta. 



Hiippailimme veden äärellä eräänä pilvisenä ja harmaaksi jämähtäneenä päivänä, jolloin vaaleat pumpulihauhtuvaa muistuttavat jää- tai pisaramöhköiksi tiivistyneet tai kiteytyneet kekoset vaeltelivat taivaalla peittäen vähäisenkin auringonvalon. Järveä kierrellessämme aurinko alkoi jo vähitellen painua jonnekin taivaanrannan syleilyyn. Kaunista!


Luolalanjärvelle pääsee helposti Naantalin keskustasta itään päin kävellen. Turusta pääsee helposti niin kävellen, bussilla kuin omalla autollakin. Bussin kyydistä voi jäädä joko päätepysäkillä tai Käsityöläiskadulla pois ja suunnata kohti Tuulensuunkatua, joka loivan risteyksen kohdalla muuttuu Järveläntieksi. Me pujahdimme järveä kiertämään juurikin Järveläntien kautta, mutta varsinainen aloituskohta lienee tavoitettavissa Armonlaaksontieltä kinttupolulle koukkaamalla. Kutakuinkin koillisessa kulku käy soratien kautta. 


Kirjoitukseeni tietoja olen löytänyt Naantalin kaupungin sivuilta sekä Turun seudun luontoretkioppaasta. Molempia lähteitä lukaisemalla Luolalanjärvestä saa koostettua monipuolisesti tietoa niin alueen historiasta kuin eläimistöstä ja kasvistosta. 



En väittäisi Luolalanjärven olevaan millään muotoa luonnonrauhan symboli tahi hiljaisuuden tyyssija, mutta yllättävän rikkaaksi järven reunat osoittautuivat. Monipuolista puustoa ja kasvistoa piisaa –kesäaikaan varmastikin luonto rehottaa varsin yltäkylläisessä muodossa. Luolalanjärvi ei ole lainkaan pössömpi tutkimusretkien kohde, vaikkakin itse hamuan enemmän hiljaisuutta ja rauhaa, jota ei naantalilaisen vesistön reunamilla välttämättä helposti tavoita. Ellei pysty sulkemaan korviaan ja sulkemaan silmänsä tehtailta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti