sunnuntai 8. marraskuuta 2015

On taaskin sunnuntai


Sunnuntai on koittanut meidän huushollissamme varsin leppoisissa tunnelmissa. Nukkua posotin hivenen tavallista pitempään eli yhdeksään asti. Yleensä nousen kukkumaan vapaa-aamuinakin viimeistään kahdeksaan mennessä ja mieluummin vähän aikaisemminkin, sillä olen tehokkaimmillani aamutuimaan tai varhaisen aamupäivän paikkeilla. Tykkään hoitaa aivotoimintaa vaativat jutut aamuteen tai -kahvin jälkeen ja käydä lenkillä, vaan liian myöhään kuorsaaminen saa lorvikatarrin helposti päälle, jolloin koko päivä saattaa mennä harakoille. 

Isänpäivän kunniaksi kotiseuduilleni on jo valkoinen vaippa saapunut maata peittämään, mutta Turussa maisema on kovin harmaa tihkusateiden ja aamuisen usvan yhdistelmän vuoksi (kuvien sininen taivas näkyi Turussa alkuviikosta). Melkein meinasi mukavuudenhalu ottaa minusta ylivallan ja harkitsin aamujuoksun passaamista, mutta onneksi kiskoin lenkkarit tassuihini ja lähdin lenkille ruhoani liikuttamaan ynnä pääkoppaani tuulettamaan. Kotiin saapuessani olin takuuvarmasti äärimmäisen vetävä näky hiukset vettä valuen ja läpikotaisin kastuneena, mutta raikkaassa ilmassa liikkuminen herätti horrostilaan joutuneet aivoni ja kehoni valtasi mukava energiaryöpsähdys, jota ei sohvan pohjalle jumiutuminen ja kahvin yletön kittaaminen olisi vastannut. Ei vesisade lenkkeilyä haittaa, vaan pikemminkin piristää mieltä tai ainakin kasvattaa taistelutahtoa ja siten nopeuttaa kinttujen nostelua. Lenkin jälkeen oloni oli sen verran energinen, että lankuttelin ja nostelin puntteja samalla, kun telkkarissa pyöri taustalla mielenkiintoinen ohjelma hurjapäisistä norjalaisista, jotka kiikkuvat epätodellisen oloisilla kallioisilla vuorilla. Itse he nimittivät uskomattoman jyrkkiä muodostelmia tuntureiksi, vaan minun mielestäni kivikasat voisi laskea jo vuoriksi. Hyvin tehdyn ja akuutin vaellusvimman synnyttävän ohjelman näkee Areenasta


Tänään en aio antaa kiireelle yliotetta, vaan rauhassa puuhastella kotihommien parissa. Suunnitelmissani on vaihtaa jouluverhot talviverhot olohuoneeseen siippani suostuttua viimein suuressa armossaan (joulun)punaisen värimaailman vähittäiseen lisäämiseen kotikolosessamme. Sen verran ihmisten ilmoilla tänään sunnuntailaiska pariskunta liihottelee, että käymme kahvilla tuttujemme luona, mutta muutoin aion hyvällä omallatunnolla ottaa vähän rennommin ja tapittaa antaumuksellisesti jääkiekkoa. Euro Hockey Tour- turnaus ei välttämättä aiheuta yhtä pahaa hurmostilaa kuin MM-kisat, mutta töllöttimessä näkyy nykyään sen verran vähän urheilulajeista jalointa, että EHT- pelit on katsottava. Toisaalta on hyvä, ettei esimerkiksi NHL- matseja näytetä maksuttomilla kanavilla. Saattaisivat työ ja muu elämä ajautua paitsioasemaan, kun nainen vapauttaisi sisimmissään luuraavan sohvaperunansa, itsensä telkkarin ääreen parkkeeraisi ja olennaiseen eli jääkiekkoon keskittyisi. 

Leppoisa sunnuntai tasapainottaa kiireisissä merkeissä sujunutta viikkoa, joskin tihkusateisiin päiviin on mahtunut monenlaista mukavaa ohjelmaa. Rupesimme yhtenä päivänä Marin kanssa hurjiksi löytöretkeilijöiksi ja valloitimme Myllyn laajennusosion. Oli vissiin muutama muu turkulainen päättänyt tehdä samoin  paljon oli mielenkiintoisia uusia liikkeitä tullut, mutta vähän liikaa ihmismassaa oli maisemissa. Avajaistarjouksia piisasi ja olisin voinut muuttaa Indiskan värikirjon keskelle asumaan, mutta eipä minulla ollut tarvetta humputella ja ostaa mitään vain sen vuoksi, että näyteikkunat olivat täynnä alennusprosentteja. Minulla oli lähinnä tarve täyttää elimistöni nopeilla hiilihydraateilla, vääränlaisilla rasvahapoilla ja lisäaineilla. Marin etukäteen hulppeasti hehkuttama piparilatte oli todella hyvää, jopa parempaa kuin olisin osannut toivoa, vaan kuvan kakkupalanen oli lähinnä ihan hyvää. Ei hassumpaa, muttei toisaalta tajunnanräjäyttävän valloittava kokemus. Ei ole kotitekoisia leipomuksia voittanutta mässyä (paitsi melkein ehkä Café Artin herkut). 


Ensi viikosta on tulossa vähintään loistava ellei jopa suorastaan täydellinen, sillä viikko alkaa Jarkko Niemisen jäähyväisottelua vahtaamalla ja pääkaupungin vilinää ihmetellessä. Jossain välissä on töitäkin kenties tehtävä, vaan loppuviikon pyhitän upealle olennolle nimeltä äiti, jos vain hänen reissunsa Turkuun toteutuu. Marraskuu on toistaiseksi ollut aika mukava kuukausi. 

4 kommenttia:

  1. Nauran täällä sun nopeille hiilareille ja vääränlaisille rasvahapoille :D :D Hassu tyttö! Vähän kuin nopeat autot ja.. jotain..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mulla taas tuli meän viimekertainen kahvitteluhetki mieleen saman tien, kun näin nimes kommenttilootassa. Niin mitäs piparilatelle tapahtui? :D

      Poista
    2. No sehän imas koko piparin!! :D

      Poista