perjantai 20. marraskuuta 2015

Valmistautumista jouluun, osa yksi

Jos hyvin käy, vietän jouluni kotopuolessa Kolarin hankien keskellä, muttei kaupungista karkaaminen suinkaan estä oman kotini valmistelua jouluiseen asuun. Kynttilät ja tuikut on kaivettu jo hyvä tovi sitten esille, vaan marraskuun puolella voi jo ruveta hyvällä omallatunnolla lisäilemään myös punaisia pilkahduksia ympäri kotia. Syvä tummanpunainen on yksi lempiväreistäni – onhan se rakkauden ja lämmön väri, joka antaa energiaa. Siispä meidän kodissamme punaisella on olennainen osa joulutunnelman luomisessa. Kliinisen valkoinen ympäristö, jossa tehostevärinä käytetään valkoista ja ehkä pikkaisen valkoista, jätettäköön sairaalaan, mutta meille tylsän monotonista, väritöntä sisustusta ei ole tuleva (eihän valkoinen sitä paitsi ole edes väri).


Meillä on aika niukka joulukoristevalikoima, mutta muutamat tärkeät jutut pääsevät framille jo hyvissä ajoin. Ensimmäinen askel kohti joulua on punaisten verhojen kiskaiseminen ikkunoihin ja samaa kangasta olevien koristetyynyjen viskaaminen sohvalle. Vallilan Mandariini-kuosiset punavoittoiset kangaskaistaleet ovat koristaneet ikkunoitani jo monen vuoden ajan monessa asunnossa, mutta ensimmäistä kertaa voin sanoa, että ne ovat osa oikeaa kotia; olen asunut vaikka minkälaisissa legopalikoissa, kolhooseissa ja loukoissa, jotka sentään ovat tarjonneet katon pään päälle ja neljä seinää lämpöä eristämään, vaan nyt olen kotona. En kämpillä tai perillä, vaan kotona. Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusajan.

Olen aavistuksen yllättynyt siitä, että olen ihastunut Mandariinin vallattomaan kuosiin. Rakastan sisustuksessa tummia, syviä ja rikkaita sävyjä, mutta suureelliset ja yltiöpäisen muhkeat kuvioinnit eivät välttämättä aina kolahda. Jotenkin Mandariinit tuntuvat omilta, ja etenkin joulunaikaan ne ovat ainut oikea valinta olohuoneeseemme lämpöä ja juhlavaa tunnelmaa suomaan. Joulu on rakkauden juhlaa, joten rakkauden värin leimahdukset pitkin kotia sallittakoon. 


Mies, joka ei yleensä hirveästi tykkää punaisesta, on jo oppinut elämään verhojen kanssa – toisaalta vähemmän joulusta intoileva poloinen on muutenkin joutunut kärsimään sietämään avopuolisonsa jouluhöpinöitä. Minä voisin aloittaa joululaulujen kuuntelun jo lokakuussa, mutta siippaani armahtaakseni olen hilllinnyt itseni ja aloittanut hörhöilyni lähinnä varovaisesti joululahjoja miettimällä ja kodin koristelua suunnittelemalla. Viimeistään marraskuun loppupuolella tonttupeto pääsee kuitenkin väkisinkin irti, ja olen kykenevä huntsimaan lähinnä jouluun liittyviä ruoka-asioita tai muuta yhtä äärimmäisen tärkeää. Joulu on kutakuinkin parasta aikaa vuodesta, joten luonnollisesti nautin juhlahumusta antaumuksellisesti miehen pudistellessa epäuskoisena (tai epätoivoisena) päätään höntin naisen edesottamuksia seuratessaan.

Onhan joku muukin aloittanut jo jouluvalmistelut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti