perjantai 11. joulukuuta 2015

Itse tehdyt joulutortut rahkavoitaikinasta

Miksi suotta ostaa pahanmakuista lehti- tai voitaikinaa kaupasta, jos suhteellisen helposti ja vaivattomasti saa väsättyä ihan itse kotitekoiset tortut, jotka maistuvat ainakin äärettömän luvun verran kaupan kyhäelmiä paremmilta? Yleensä valmiit torttutaikinat tahtovat maistua lähinnä rasvassa uitetulta pahvilta, joka syödessä halkeilee, repeilee ja lopuksi valuttaa rasvan viehkosti pitkin naamaa. Yäk.

Itse tehdyt tortut kuuluvat yhtä olennaisesti jouluun kuin paradoksit Petteri Punakuonon tarinaan. Meinasin aloittaa joulutorttukarkeloni jo lokakuussa, mutta mies toppuutteli, joten maltoin siis mieleni ja leivoin torttupataljoonan vasta ensimmäistä adventtia varten, kun saimme vieraita matalaan majaamme. Tänä vuonna leivoin kahdenlaisia torttusia: äidin kautta minulle periytyneellä mummon vanhalla ohjeella ja rahkavoitaikinalla. Perityn ohjeen jätän sukuni naisia kunnioittaakseni tästä kirjoituksesta pois, mutta rahkavoitaikinastakin saa vallan onnistuneita torttuja, jotka katoavat (miehen) pötsiin lähes saman tien. Sama rahkavoitaikina on toiminut pasteijoiden pohjana, mutta torttutalkoissa tuplasin taikinan. Sen verran oikaisin, että laitoin valmista, paistonkestävää luumuhilloa täytteeksi, enkä vaivautunut väsäämään itse soseita, vaikka viitseliäs emäntä niin olisi saattanut tehdä.


Joulutortut rahkavoitaikinasta

250 g voita tai margariinia
250 g maitorahkaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voi tai margariini pilkotaan pieniksi klönteiksi ja nakataan taikinakulhoon. Rasva sekoitetaan maitorahkan kanssa tasaiseksi massaksi, ja mukaan lisätään vehnäjauho, johon leivinjauhe on sekoitettu hyvin. Taikina nypitään käsin sekaisin nopeasti ilman vaivaamista. Valmiin taikinan voi nostaa ainakin muutamaksi tunniksi tai mielellään yön yli jääkaappiin lepäämään.

Jääkaapissa tarpeeksi kauan nököttänyt taikina kaulitaan esimerkiksi kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi, josta muotoillaan taikinapyörällä neliön kokoisia torttupohjia. Mitä useammin taikinan kaulitsee, sitä lehtevämpiä aikaansaannokset ovat. Taikinan reunaan tehdään taikinapyörällä viillot joka kulmaan, esimerkiksi joka toinen viilto pystysuuntaan ja joka toinen vaakatasoon. On makuasia, asetetaanko torttutäyte päällimäiseksi vai taikinaristikon alapuolelle, mutta meillä päin täyte tulee aina alle. Täytettä ei kannata laittaa luvattoman mielivaltaisesti, vaan kohtuudella, jottei hillo tursua paistuessaan yli äyräiden. Sakaroiden muoto on luonnollisesti myös leipurin päätäntävallan alainen juttu. Saumakohdat on syytä taitella huolellisesti kiinni ja jopa kevyesti kostuttaa vedellä, sillä muutoin tortut saattavat poksahtaa uunissa auki.

Torttusia paistetaan 220 asteessa noin 10-15 minuuttia uunista riippuen. Kannattaa kurkkia välillä uuniin, etteivät torttuset paistu koppuraisen koviksi tai jopa pala. Valmiita tortut ovat, kun pinta on kauniin kullahtavan ruskea.


Tortut ovat parhaimmillaan kunnolla jäähtyneinä. Tortut voi pakastaa ilman, että maku kärsisi mitenkään olennaisesti, joten herkut voi paistaa hyvissä ajoin. Tortut sopivat niin glögin, teen tai kahvin kanssa nautittaviksi, mutta jos joku oikein hienostella haluaa, voi ottaa maitopurkin jääkaapista. Miten vaan torttunsa haluaa suuhun viskaista, on makuelämys aina taattu. Luumuhillon sijaan voi luonnollisesti sihdata muunkinlaisia herkkuja, kuten aprikoosi- tai omenahilloa. Oma maku ratkaiskoon, mitä täytettä torttuihiin haluaa tunkea.

Rahkavoitaikina on helppo valmistaa, joskin nyppimisessä tulee olla huolellinen, ettei taikinaan jää äklöjä rasvaklönttejä. Taikina soveltuu niin suolaisen kuin makeankin tarjottavan pohjaksi, joten yhdestä isosta taikinasta saa valmistettua vaikkapa satsin sekä pasteijoita että torttusia. Rahkavoitaikinan valmistuksen voisi väittää olevan yhtä helppoa kuin heinänteon, mutta lapsuudenkesät heinäpellolla haravan ja talikon kanssa heiluneena junttina voin todeta heinähommien olevan kaukana helposta. Se pölvästi, joka on on moista ilmoille tohtinut heittää, ei ole eläessään tainnut heinäpelloilla pikkuvarpaansa kynttäkään näyttää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti