torstai 3. joulukuuta 2015

Kiitollisuudesta, valinnoista ja elämän tarkoituksesta

Varsin miellekkäitä miellekarttoja loihtiva tyyppi haastoi minut vastaamaan kolmeen kinkkiseen kysymykseen, joihin ei välttämättä yksiselitteisiä vastauksia voi kehitellä. Haasteen sain jo hyvä tovi sitten, mutta ei elämää suurempiin kysymyksiin voi kepeästi vastata, varsinkaan jos sattuu olemaan ylianalysointiin taipuvainen nainen, jolla on mielipide asiaan kuin asiaan. Parempi myöhään kuin ei millonkaan, totesi nainen, kun makusteli ja pohti suuria kysymyksiä joka näkövinkkelistä. Minä en osaa lyhyesti vastata, joten luvassa on pitkällinen kertomus. 


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että saan elää vapaana ja nauttia luonnosta, jota ei vielä ilmastonmuutos tai yltiöpäinen kaupungistuminen ole tuhonnut. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus opiskella, työskennellä, valita kumppanini ja vaikkapa harrastukseni ihan itse, eikä kenelläkään ole sananvaltaa toimiini, kunhan noudatan lakeja ja järjestyssääntöjä. Minun ei tarvitse elää holhoojan alaisuudessa toisin kuin esiäitimme vielä parisen vuosisataa takaperin. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa hyvinvointivaltiossa, jossa naiset saavat käydä koulunsa ja liikkua vapaasti ilman sortoa tai pelotta. Olen myös kiitollinen vuodenaikojen vaihtelusta ja luonnon rikkaudesta, jota saan todistaa joka päivä ulkoillessani.

Olen kiitollinen terveydestä. Vaikka refluksitauti ja ongelmapötsi sekä pms välillä jurppivat ja kiristävät (kanssaihmisten) hermoja, on minulla terveyden puolesta kaikki vallan hyvin. Turha valittelu pitäisi jättää väliin ja keskittyä hyvään oloon.

Olen ylpeä ja kiitollinen juuristani; minuun on iskostettu syvä pohjoisen identiteetti, jolla rehentelen. Olen suunnattoman kiitollinen lähimmäisistäni ja turvaverkostosta, jonka tärkeät ihmiset muodostavat. Olen saanut kasvaa hyvässä perheessä, jossa minulle on iskostettu kalloon moraali ja luonnon arvostus. Minulla on maailman lempein ja lämpimin äiti, joka on yrittänyt tehdä minusta kanssaihmiset huomioonottavan. Isäni on perehdyttänyt minut opiskelemaan luonnon ihmeellisyyksiä ja historian huminaa. Vaikka veljeni mielestä minulla on naurettavat kalapuikkokulmakarvat, on hän suurin idolini, jolta voin kysellä kiperissäkin tilanteissa neuvoa. Isovanhempani ovat sydämessäni, vaikka kolme neljästä on jo ehtinyt kadota jonnekin tiettymättömille teille. Etenkin mummoni vaikutti minuun suuresti: sitkeä nainen selvisi niin lottavuosista kuin elämän tuomista murheellisista takaiskuista. Haluan olla itsekin yhtä vahva ja periksiantamaton nainen kuin mummelini oli.


Olen saanut elämäni varrella tutustua mahtaviin ihmisiin, joita minulla on ilo kutsua ystävikseni, ja minulla on myös liuta upeita serkkuja. Olen pohjimmiltani erakkoluonne, joten olen suunnattoman kiitollinen niille urheille sankareille, jotka hidasta viestiin vastaamistani tai epäsosiaalisuuttani ovat jo vuosia sietäneet. Olette suuret kiitokset ansainneet!

Sitten on vielä yksi partainen kiitollisuuden aihe. Olen kiitollinen miehestä, joka sulatti suojamuurini ja rupesi avopuolisokseni. Vielä parikymppisenä suhtauduin yhdessäasumiseen ja parisuhteellistumiseen suhteellisen nihkeästi, vaan niinpä tapasin partatyypin ja havaitsin löytäneeni tukipilarin, lohduttavan sylin, kannustavan kumppanin ja itseäni tuhatkertaisesti pahemman urheilutilastonikkarin, jonka kanssa voin jakaa joka-aamuisen teksti-tv- hetken (sivu 235). Ei yhteinen arki jatkuvasti ruusuilla tanssimista ole – osaan olla melkoinen tuittupää, suorittamiseen ajautuva perfektionisti ja ärsyttävä tiuskija, joka naputtaa vessan vallanneista partahaivenista, mutta tyypin kanssa on hyvä olla.Olen kiitollinen yhteisistä ilon hetkistämme ja tasapuolisuuden nimissä ehkä joissain määrin vähemmän mukavista hetkistä, jotka ovat kaiketi tulkittavissa vahvistaviksi. Olen kiitollinen halauksista, rakkaudesta, kauniista sanoista ja teoista, joita olen miehen suunnalta vuosien varrella saanut – poloinen on esimerkiksi auliisti toiminut tiskijukkana (kirjaimellisesti) astianpesukoneen päätettyä aktiiviuransa.

Lienee sanomattakin selvää, että olen kiitollinen taloudessa häärivästä karvarhoidokista.


2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Toinen kysymys onkin jo pulmallisempi. Olisin voinut käyttää pipoa teiniaikoina ja korvatulppia rokkikeikoilla sekä jättää liian pienten jalkineiden oston väliin, vaikka ne kuinka hienot olisivat. Teini-ikäiselle minulle tolkuttaisin järkeä päähän ja kehottaisin olemaan oma itseni – käskisin lopettaa muiden peesailun ja suunnata kohti omia unelmia välittämättä muiden latistavista kommenteista tai määrännästä. Olisin voinut kuunnella pikemminkin itseäni kuin tulla jyrätyksi. 

Joidenkin ihmissuhteiden kohdalla olisin voinut olla vähemmän naiivi, toisten kohdalla vähemmän itsekäs. Olisin voinut aikoinani valita koulutusalani paremmin, jotta työllistymisnäkymäni olisivat edes pikkuisen ruusuisemmat ja monipuolisemmat. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut jättää murheellisen opiskelukaupunkini, joka ei tarjonnut minulle muuta kuin harmautta ja tylsyyttä, selkäni taa ja päätin siirtää maallisen tomumajani Turkuun. En olisi koskaan tavannut miestäni, jos olisin jäänyt ankeaan kaupunkiin nysväämään ja elämääni tuhlaamaan. Jos olisin valinnut tietyt asiat menneisyydessä toisin, en ehkä olisi päätynyt Turkuun ja olisi sellainen kuin nykyään olen.


Nykyisyydessä haluaisin kitkeä tietyt luonteenpiirteet itsestäni pois; haluaisin olla kärsivällisempi, rohkeampi, vahvempi, itsevarmempi ja suunnata ennakkoluulottomammin uutta kohti. Haluaisin oppia olemaan murehtimatta liiaksi asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet, eivätkä välttämättä edes koskaan todellisuudeksi tule kehittymään. Olen itseni pahin kriitikko ja kilpailen itseäni vastaan kaikessa mitä teen – aina pitää suoriutua tehokkaammin ja paremmin, mikä on lopulta aika kuluttavaa. Haluaisin siis oppia ottamaan lunkisti ja olemaan hermoilematta tulevaa.

Haluaisin, että läheisilläni olisi kaikki varmasti hyvin ja terveysasiat kohdillaan. Välillä elämä tarjoaa mukavia yllätyksiä, mutta välillä osuu kohdalle ikäviä asioita, jotka haluaisi muuttaa. Kunpa tärkeät ihmiset voisivat elää terveinä, onnellisina ja hyvinvoivina ilman surua ja vastoinkäymisiä. Ikuisesti, ettei heitä joutuisi menettämään ja hyvästelemään. 

Toivon kovasti, että Turun ja Kolarin välille kehitettäisiin saastuttamaton mutta nopea ja edullinen matkustuskeino, jotta näkisin perhettäni ja tuntureita useammin. Tai että pystyisin lyhentämään Kolarin ja Turun välimatkan murto-osaksi nykyisestä.


3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tätä on Stam1na pohtinut loistavan laulun verran. Elämän tarkoitus. Mistä minä tiedän, mikä on elämän tarkoitus? Pitääkö ylipäätään elämällä olla jokin tarkoitus? Elän, ajattelen hengitän - siinä on itsessään jo tarpeeksi mielivaltaisia asioita pienelle ihmiselle pohdittavaksi. Eikö se riitä elämän tarkoitukseksi, että on olemassa? 

Evoluution kannalta jokaisen eliölajin perimmäinen tarkoitus lienee lisääntyminen ja jälkikasvun hoivaaminen siihen asti, että uudet tulokkaat pärjäävät omillaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että ehkäpä elämän tarkoitus on syödä hyvää ruokaa, pussata kumppania ja vaalia tärkeitä ihmissuhteita ja luonnon ainutlaatuisuutta. Että uskaltaa seurata unelmiaan ja toteuttaa niin omia kuin läheistenkin toiveita. Ja kaiketi täyttää elämänsä sen verran mukavilla asioilla, että on onnellinen, sinut itsensä kanssa ja tasapainoinen, ja ottaa samalla huomioon muut ihmiset, luonnon ja eläimet. Kunhan onnellisuuteen ja itsensä kanssa tutuiksi pyrkiessään ei rupea stressaamaan turhista tai tavoittelemaan täydellisyyttä.

Koiran mielestä elämän tarkoitus on anastaa juustopaloja, saada juoksuhepuli lenkillä, kerjätä rapsutuksia ja nukkua poikittain sängyllä niin, että ihminen joutuu ahdetuksi nurkkaan. Siinäkin on aika hyvä systeemi elämän viettoon.

https://outovalo.files.wordpress.com/2015/11/starlight_blogger.jpg?w=640&h=306

Kolme kysymystä, joihin on todella vaikea vastata. Taisin lähteä vähän ylianalyyttiselle linjalle, mutta hauska haaste kyseessä oli – kiitos siis Mielekkäälle miellekarttailijalle! Itse en haasta ketään erityisesti, mutta haastan kaikki bloggaajat, jotka eivät haasteeseen ole vielä tarttuneet tai vastanneet, laatimaan oman kirjoituksensa. 

4 kommenttia:

  1. No niin, tässähän tuli vaikka mitä mielenkiintoista esille. :) Ylianalyyttisyys on joskus ihan tarpeen varsinkin blogimaailmassa, missä moni ei jaksa paljoakaan kirjoittaa, ja suht lyhyetkin tekstit tuomitaan lukijoiden toimesta helposti liian pitkiksi.

    Kyllä Suomessa on tosiaan hyvin ylivertaista asua, siitä ei pääse mihinkään, vaikka jotkut niin haluavat tätä maata haukkua.

    Sinulla on hyvä luontosuhde, ja matkustelu eri paikkakuntien välillä luo oivat puitteet luontoelämyksiin. Jo nuo ihanat luontokuvat osoittavat, että Helsingin harmaus jää kyllä nyt kakkoseksi (tai oikeammin ehkä kolmanneksitoista). Vähän alkaa itseäni jo väsyttää ainainen harmaus, tuuli ja sade. Vaikka ulkoilee niistä huolimatta, niin tämä on ainakin minulle sitä vaikeinta vuodenaikaa jaksaa tehdä oikeastaan mitään.

    Mukavia myös nuo aatokset, kuinka erilaista (ja ikävää) elämä voisi olla, jos ei olisi tehnyt tiettyjä valintoja. Ajatella, että jos ei tarvitsisi paljon muuta muuttaa kuin kielialan koulutus, niin aika hyvin pyyhkii asiat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään sen verran paljon kirjoittamisesta, etteivät lyhyet tekstit oikein meinaa onnistua. Intoudun aina kirjoittamaan asian vierestä, jolloin kirjoituksista muodostuu melkoista ryöppyilevää sekametelisoppaa. :) Minusta on kuitenkin kiehtovaa lukea tekstejä, joihin on selvästi nähty vaivaa ja otettu faktoista kunnolla selvää ennen kuin on tehty hätäisiä johtopäätöksiä (sinun blogisi on malliesimerkki hyvin laadituista jutuista, joista huokuu kiinnostus, laatu ja perinpohjainen tutkimustyö).

      Kyllä, meillä on onni asua vapaassa maassa. Etenkin naisen näkökulmasta maamme tarjoaa verrattoman tasa-arvon sukupuolten välille. Se on aika ainutlaatuinen juttu tässä maailmassa, jossa sorretaan, alistetaan, kohdellaan väärin ja satutetaan naisia.

      Tuli hiippailtua sen verran ahkerasti pitkin mettiä kakarana, että olen oppinut havaitsemaan keskellä alkutalven harmautta pieniä värinpilkahduksia. Joskin kyllä mainitsemasi sade, tuuli ja yleinen harmaus vievät energiatason hetkittäin nollatasolle tai pakkaslukemiin. Turussakin on paria päivää lukuun ottamatta ollut todella ankea ilmanala, mutta toisaalta harmaus on oivallinen tekosyy tuikata kynttilät palamaan. :D

      Filosofiani on, että jos jonkin valinnan olen elämässäni tehnyt niin ihmissuhderintamalla kuin työ- ja koulutuspuolella, on minun kyettävä seisomaan valintojeni takana ja hyväksymään seuraukset olivatpa ne sitten kuinka miellyttäviä tai vähemmän miellyttäviä tahansa. Ei omien valintojen märehtiminen ja murehtiminen auta (joskin olen tosi hyvä märehtijä), sillä elämässä ja maailmassa on sen verran paljon oikeasti ikäviä juttuja, joihin ei voi itse vaikuttaa valinnoillaan.

      Poista
  2. Kiitos sanoistasi blogini suhteen. <3

    Sinun, omien sanojesi mukaan, ryöppyilevät kirjoituksesi ovat miellyttävän huolettomia ja kotoisia lahjakkain sanankääntein. Kaikki tuo yhdistettynä upeisiin luontokuviin tuo minut aina blogiisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faktoja vaan löin tiskin blogiasi kommentoidessani, joten voi, kiitos itsellesi! Noin kauniista sanoista ei voi päivä käynnistyä muuten kuin hyvin. :)

      Poista