sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Raskasta joulua ja vilinää vilskettä

Se olisi sitten taas yksi viikko elämästä vetelemässä viimeisiään. Vilinää vilskettä, helinää helskettä ja sen semmoista on taas piisannut. Maanantaina rääppiäistorttuja ja -kakkua posket pullottaen mussutellessani koin suuren ahaa-elämyksen ja päätin, että joskus isona haluan mennä naimisiin Antti Holman kanssa. Kerroin intoa puhkuen suuren havaintoni miehelle, jonka varsin lakoninen yhden sanan vastauslause "jes" oli jokseenkin latistava, joten onnnenhuumani haihtui ja jouduin raskain mielin ynnä sydämin hautaamaan haaveeni hurmaavasta Holmasta. Sydänsuruni unhoittaakseni rupesin seuraamaan hämmentävää dokumenttia venäläisestä miehestä, joka pitää itseään uudelleensyntyneenä Jeesuksena ja on perustanut monen tuhannen jäsenen muodostaman uskonlahkon Siperian takamaille. On todella pelottava ajatus, että yksi ihminen pystyy manipuloimaan kanssaihmiset pitämään tavallista kuolevaista mytologisena hahmona, rakentaa kultin itsensä ympärille ja pahimmassa tapauksessa uskoo jopa itse omiin uskomuksiinsa.


Tiistaina kävin kaverin luona pohtimassa maailman tilaa ja syömässä perinteiseen tapaan julman lättysatsin kermavaahdon ja puolukkahillon siivittämänä. En pysynyt edes perässä, kuinka monta tuntia kaksi naista sai vierähtämään varsin sivistyneen keskustelun siivittämän. Varasin  myös viimein junaliput, joista äiti on naputtanut viimeisen kuukauden ajan. Nyt se on varmaa: me pääsemme (tai minä pääsen, mies joutuu) viettämään perhejoulua kotikonnuilleni Kolariin!

Keskiviikkonakin oli suurta sivistystä ilmassa, kun kohtasimme Marin kanssa tutussa ja turvallisessa Café Artissa ja pyörimme kahvittelun jälkeen hetken kylillä. Mari päämäärätietoisesti neuvoi meikeistä tietämätöntä junttia tuskallisessa operaatiossa eli sopivan luomivärin löytämisessä, ja minä puolestani rupesin stailaamaan neitosta hänen syntymäpäiväpippaloitaan varten. Ihme kyllä ei leidi oikein lämmennyt ehdotuksilleni, vaikka omasta mielestäni erittäin hyviä vaihtoehtoja esittelin. Kiillosta  ja juhlavasta eleganssista arvon neiti kyllä haaveili, muttei kuitenkaan kelpuuttanut esimerkiksi tyrkyttämääni kimalteista poroneuletta. Ei edes suvainnut testata mitään ehdottamiani kamppeita. Ihmeellistä.

Torstaina suurin saavutukseni taisi olla lenkillä viipotus ja punttihommat, mutta perjantaina minä ja serkkuni raahasimme miehisemmät puoliskomme mukaamme ja läksimme virittäytymään joulutunnelmaan Raskaan Joulun tapaan Logomoon. Oli muutama muukin jouluhörhöilijä paikalle pelmahtanut loistavien muusikoiden musisointia tutkailemaan. Ville Tuomi, Tony Kakko, Antti Railio ja Ari Koivunen hoitivat kukin varsin mallikkaasti leiviskänsä, ja Elize Ryyd lauloi hienosti aina kun vain keimailulta ja hiustensa asettelulta vain malttoi. Yksi mieleenpainuvimmista tuokioista oli Koivusen mahtava tulkinta yhdestä kauneimmasta joululaulusta, Oi Jouluyöstä.  J-P Leppäluodon olisin kovasti toivonut olleen paikalla vetaisemassa Tontun, vaan loistava Ville Tuomi onnistui suorituksessaan niin upeasti, että ihokarvat nousivat pystyyn ja kyynikon silmäkulmaa koristi melkein pari kyyneltä. Tuomen esitysten innoittamana oli pakko nostalgisoida ja kuunnella pitkästä aikaa legendaarisen Suburban Triben mahtava Frozen Ashes vuodelta 2001. Supparit olivat vuosituhannen vaihteessa yksi suosikeistani, mutta hämmentävän hyvältä kipale kuulosti vielä neljäntoista vuoden jälkeen.


Lauantai sujahti varsin arkisten askareiden ja työhommien parissa, mutta tänään on rennon lepopäivän paikka. Olen oikein odottanut sunnuntain saapumista, jotta saan rentoutua vilkkaan viikon jälkeen ja nököttää mörrimöykkynä kotosalla; suorittamisvimma jääköön yhdeksi päiväksi unholaan, ja rento letkeys olkoon ohjenuorani. Kerrankin on ollut aikaa ryystää aamusumppi kynttilöiden lepatuksesta nauttien ja samalla lukea Turkkarin tarinoita ilman hillitöntä hoppua – yleensä kittaan aamukahvin tai -teen samalla, kun kiskon housuja kinttuihini, kaadan hurtalle ruokaa kippoon, sudin ripsiväriä pitkin naamaani tai epätoivoisena vedän takkia miten sattuu ylleni. Joulumarkkinoilla ehkä käymme, mutta siinäpä olkoon ainut ohjelmanumero tälle päivälle (joulukalenterin luukun avaamisen lisäksi [yllättäen luukusta paljastui Suomen lippu]). Muutoin päivä saa vierähtää luonnollisesti maamme itsenäisyyttä ja taivalta vapaana valtiona juhlistaen. Jospa nyt töllöttimen välityksellä seuraisi iltasella juhlahumua vuoden spektaakkelimaisimmasta tapahtumasta.

Leppoista itsenäisyyspäivää, tyypit!

2 kommenttia:

  1. Just nyt se poroneulekin kelpaisi, sillä arvaa oliko Myllyn BikBokissa sitä toppia!!! Yks pirun XS.. Soitan Skanssiin huomenna ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Kysäse muutki liikkeet vielä läpi, josko jostaki löytyis. Onneksi sulla on erittäin fiinit kengät. :D

      Poista