sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Syntymäpäiviä ja humputtelua

Pitkään odotettua, kaihoten kaivattua joululomaa kohti on taas yhden viikon verran suhattu. Ensi viikolla tähän aikaan alkavat pakkausvilinät ja junalippuressailut olla huipussaan, sillä illan tullen sekalainen sakkimme hyppää junan kyytiin ja puksuttaa kotiseuduilleni Kolariin joulua viettämään. Ah, äidin juureslootat ja joulutortut – ilmoittaudun vapaaehtoiseksi koemaistelijaksi.

Joulukuu on melkeinpä paras aika vuodesta. Sukulaisten kanssa vietetyn yhteisen ajan lisäksi joulunalusaika on oivallinen tekosyy koota porukkaa yhteen ja ruveta sosiaaliseksi. Ja osallistua juhliin, joissa voi kadehtia emännän fiinejä kenkiä.


Viininpunaiset terveyskengät kuuluvat Marin koipiin, jotka eilen mennä viipottivat hurjaa vauhtia paikasta toiseen, sillä emäntä oli haalinut väkeä kylään syntymäpäivää viettämään ja uutta kotia juhlistamaan. Kenkiin kohdistuvan silmänruoan lisäksi emäntä oli pistänyt pöydän koreaksi ja leiponut jokaiseen makuun pizzaa, Dumle- kakkua sekä unelmatorttua, eikä unohdeta jouluista boolia, johon köksä oli lorauttanut ainakin glögiä ja ties mitä. Suklaatakin piisasi, joten minä tietenkin urheilusta innostuneena harjoitin hauiskääntöä ahkerasti suklaapalat hyppysissäni. Ei nälkä juuri illalla päässyt yllättämään monen sorttisten herkkujen huudellessa viehkeitä kutsuhuutojaan, joita ei voinut millään vastustaa. 

Tupa oli täynnä blogeja kirjoittavaa väkeä – en olekaan aiemmin muiden bloggaajien kuin Marin kanssa aikaa viettänyt, joten oli mukava tutustua tyyppeihin, jotka ovat jo monen monta vuotta blogia harrastuksena pitäneet ja jotkut jopa ammatin blogista itselleen tehneet. Hyvässä seurassa ja maittavien herkkujen äärellä aika lensi niin nopeasti, että kellon tarkkailu unohtui. Loppua kohden pidot vain paranivat, kun tarpeeksi sokeria veressä virtasi.

Juhlittava oli niin nättinä, että piti räpsiä hänestä (ja tietty herkullisen jouluisista korvakoruista) salaa kuvia. 



Paljon on ollut synttärihulinan ohella valmisteltavaa, hoidettavaa ja huolehdittavaa ennen kuin uskaltaa ruveta lomatunnelmasta puhumaan. Olen hankkinut joululahjoja ja laatinut aikatauluja. Olen juossut ja tehnyt koiran kanssa mukavan pitkiä ja reippaita kävelylenkkejä, ja vaikka etenkin juostessa hengittämisen sijaan vieläkin pihisen tai höngin aivan kuin en olisi koskaan juosta lönkyttänyt aiemmin, on liikunta antanut sopivan energiaryöpsähdyksen, jonka voimin olen muistanut hoitaa vaadittavat jutut. Pidän sopivasta kiireestä, mutta liian tiukka aikataulu, joka ei jätä laiskottelulle luovuudelle sijaa, lähinnä ahdistaa. Pyöränkin olen käyttänyt huollossa. Jälleen kerran olin onnistunut tyhjentämään renkaan, ja ohjaustankokin oli taas valahtanut niin omituiseen asentoon, ettei kulunutta tankoa enää kotikonstein saanut kiristettyä paikalleen. Olin jo varautunut vararikkoon korjausoperaatioiden vuoksi, mutta yllätyksekseni ei pyörän korjaaminen tuonut kuin viidentoista euron lohkaisun budjettiini, vaikka ties mitä ruuvia ja mutteria lisättiin ja onnetonta rengasta korjailtiin. 

Olen myös kirjoitellut ja väkertänyt joulukortteja ensimmäistä kertaa elämässäni. Sanotaan, että tyttäret alkavat muistuttaa äitejään jossain elämänvaiheessa, joten pelkään kovasti, että alamäkeni on alkanut juuri nyt. Olen vakaasti vannonut ja pyhästi päättänyt, että joulukorttirumba ei ole minun juttuni, mutta tänä jouluna sain jonkin ihmeen päähänpinttymän joulukorteista ja halusin pahvisella läpyskällä muistaa kaukana asuvia sukulaisia ja ystäviä. Tanttautuminen, täältä vissiin tullaan – ensimmäinen askel kohti keski-ikää on otettu.


Paljon on mukavia juttuja taas yhteen viikkoon mahtunut. Kiitokset vielä näin blogin välitykselle ihastuttavalle ja hurmaavalle Marille, joka muuttohommista huolimatta ehti ja jaksoi järjestää pippalot. Ensi viikon kiireet ja pakkauspaniikin saa selätettyä, kun on ensin saanut nauramisesta vatsan kipeäksi ja silmäkulmiin suloisesti naururyppyjä. 

2 kommenttia:

  1. :DDD Vai alamäki :D

    Ja yllättäen ootkin ikuistanut musta just ihan mun näköset kuvat :D

    VastaaPoista
  2. "Mikä ristus ny on ku ei aharista" ei sopis lappilaisen lausevalikoimaan, joten alamäki lienee soveliaampi ilmasu tässä kohtaa. :D

    Ikkuna on vähän taustalla vinossa, mutta sie olit niin nättinä, ettei kukaan huomanne. Toivottavasti. :P

    VastaaPoista