tiistai 23. elokuuta 2016

Kuuanvuori ja Kerttulan luontopolku




Raision keskustasta on vain lyhkäinen luikaus metsikön siimekseen. Kerttulan liikuntakeskuksen kulmilta pääsee näpsäkästi kuntoradalle, jonka kätköistä paljastuu mielenkiintoinen luontopolkujen vyyhti. Kerttulan luontopolulle kun pölähtää, löytyy jokaiselle kuntoilijalle ja metsänkävijälle sopivan pituinen lenkki, sillä halutessaan matkaa voi jatkaa vaikkapa Ruskon puolelle Kullavuorta  (myös Kullaanvuoreksi ja ties miksi kutsuttu) valloittamaan. Polkuja lähtee aikas lailla joka ilmansuuntaan, joten on hyvä ottaa jopa kartta mukaan lähtiessään tutkimaan maastoa. 



Elokuinen sunnuntai, jolloin luontopolulle tähtäsimme, oli yhtä lämmin kuin terrierin löyhkäävä hönkäys ja jopa hetkittäin tukalaksi määriteltävissä. Syksyä alkoi kuitenkin selvästi olla jo hitusen tai jopa vähän päälle ilmassa. Maastoa koristavat kielot, jotka vielä aivan kotvanen sitten hehkuivat syvänvihreinä, olivat saaneet jo pehmeän kultareunuksen. Myös saniaiset ja lehtipuut olivat jo alkaneet vaihtaa kesäpuvustonsa syksyisempään. 

Vaikka kuuma oli kalliokivillä loikkia, kevyesti puuskittain etenevä tuuli toi lempeästi viilennystä lönkyttelijöiden elämään ja samalla se sai myös puut tanssahtelemaan mukanaan. 



Muutama hassu tuhat vuotta sitten maisemaa hallitsi meri, jonka laineiden loiskeet ja aaltojen vyöry ovat hioneet muinaisista rantakallioista uljaan kivikon. Kuuanvuoren kalliokukkula yltää korkeimmalle  reilun viidenkymmenen metrin mittaiselta vuoripahaselta avautuvat jokseenkin ristiriitaiset maisemat. Rinnakkain ovat idyllinen peltomaisema ja modernit tehtaat, joiden piipuista tupruttelee ties mitä kaikkea maailmaan.  
 

Kuuanvuoren laella kasvisto on jokseenkin niukkaa, mutta katajat, kanevat ja puolukanvarvut ovat ujuttautuneet mahtipontisten kivimöhkäleiden uumeniin. 




Kalliokivien syviä uurteita ja teräviksi hioutuneita tai vastakohtaisesti kaareviksi muotoutuneita pylväitä on Kuuanvuorella. Kivilohkareiden väliin on myös syntynyt aikain saatossa salakavalia onkaloita ja pieniä mustia aukkoja, joista varmasti kesäpäivänä saattaa luikerrella kyykäärmeitä esiin. Onneksi tämän vuoden osalta käärmekiintiöni taitaa olla hiljoksiin luontoäidin mielestä täyttynyt, emmekä joutuneet sihisijöiden tulilinjalle (mies olisi ollut lähinnä innoissaan pitkälälisten näkemisestä, minä olisin joutunut pakokauhun valtaan). 




Polkuja metsikössä risteää vähän sinne sun tänne, mutta varsinainen Kerttulan kinttupolku on mitaltaan kolmisen kilometriä. Polkujen kulkusuunnan selvittämiseksi kannattaa välillä tihrustaa polkujen varralla kasvaviin valtaviin mäntyihin ja kuusiin, sillä niiden kylkiin on merkattu reittiopasteet maalitöhröillä. Myös informatiivisia opastauluja, jotka kertovat esimerkiksi alueen kasvillisuudesta, matkan varrella on. 

Kaksi uteliasta kipsuttelijaa, minä ja parrakkaampi puolisko, taisimme pääreitin sijaan hortoilla vähän omilla reiteillämme, sillä filosofiamme vähemmän tutussa raisiolaisessa maastossa oli lähinnä mennä suht mielivaltaisesti sinne, minne polkuja risteili. Olo oli vähän kuin kahdella Kolumbuksella, kun uutta kohti läksimme. 



Muhkeat turve- ja sammalmättäät kutittelivat tuhtirunkoisten mäntyjen ja kuusten varpaita. Monenlaisen vehreän keskellä pilkotti punaista  pienet pulleroiset puolukat, hurmaavat ja herkulliset, eivät aivan vielä olleet ihan kypsiä, mutta pian kyllä. Pihlajanmarjat ja pienet sievät sienet toivat myös punakan lisän metsämaisemaan. 



Havupuiden ja kangasmetsikön lisäksi luontopolku johdattaa tammien ja koivujen valtaamaan lehtoon ja kovasti metsittymään päin olevalle peltoaukiolle. Joskus kauan sitten viljelysmaana toiminut alue on nykyään takuuvarmasti monenlaisen ötökän paratiisi, joskin vain yksi sitruunaperhonen uhmasi alkavaa syksyä surraamalla ees taas. 

Muutoin perhosia ei enää hirmuisesti lennellyt saati pieniä metsän mönkiäisiä koloistaan esiin pullahtanut, mutta Kuuanvuoren kulmilla näimme, kuinka jossain kaukana taivaanannassa liiteli ylväästi siivekäs otus, joka jäi tunnistamattomaksi lentäväksi objektiksi tai pisteeksi, sillä se oli kovin kaukana. Kenties haukka taivaalla kiisi. 



Metsässä talsiessamme pisti silmään, että moni puu lajista riippumatta näytti jokseenkin kärsivältä. Keloja ja pystyyn lähes tulkoon lahonneita mäntyjä ja koivuja pönötti siellä täällä sikin sokin. Myös sienet ja käävät ovat tehneet tuhojaan ja pistäneet monen puun lamaannustilaan, mutta kärttyiset salamatkin ovat alueella selvästi seikkailleet. Yksi puu näytti muun muassa salaman voimasta haljenneelta, ja runko näytti yhä hitusen hiiltyneeltä. Joidenkin kovaa vauhtia kelottuvien puiden oksistossa versosi vielä uutta vihreää.



Poromiehen tyttärenä kiinnitin luonnollisesti huomiota polkuja pitkin suhatessamme runsaaseen jäkälämäärään. Oli pallomaisia muhkuroita ja väkkyräisiä hattarakekosia, oli pehmeän vehreää ja hentoisen hopeaa. Kyllä kisuroilla olisi melkoiset pidot, jos raisiolaisille apajille pääsisivät turpa maassa herkkuaan mussuttamaan. 


Autottoman ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna luontopolulle pääsee varsin helposti. Pyörä on aina mainio menopeli, mutta Turun puolelta lähtevien, Raision kautta Naantaliin suuntaavien bussien kyydillä pääsee varsin likelle luontopolkua. Hyvä aloituspaikka on Hulvelankadulla, jonka varrella käsitöistä kiinnostuneet voivat samaan syssyyn visiteerata Friisilän verstailla (lisätietoa käsityötoiminnasta löytyy esimerkiksi Raision kaupungin sivuilta). 

Läheinen pysäkki on esimerkiksi Friisilänkadun kohdilta, josta voi jatkaa kulkua Tuulilantienä aina metsänrajaan asti. Parkkeeraamispuuhia harjoittavat voivat jättää piilinsä esimerkiksi liikuntakeskuksen kulmille, josta polku vissiin virallisesti alkaa.  



Kerttulan luontopolku on varsin mukava lyhkäisen päiväreissun kohde. Polun komein ilmestys on Kuuanvuori, jonka laelle kannattaa ehdottomasti kipittää. Kinttujaan kannattaa liikutella myös vähän pidemmälle ja jatkaa matkaansa lähiseutujen poluille, sillä varsin risteileviä reittejä pitkin pääsee näppärästi pitemmällekin patikkareissulle. 

Tietoa Kerttulan luontopolusta ja Kuuanvuoresta öytyy Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry:n sivuilta

4 kommenttia:

  1. Kiitokset mukavasta blogista, josta olen ammentanut ideoita omiinkin lähiretkiini! Viime viikonlopun retket veivät Aurajoen rantamille kolmen kunnan maille (Turku-Kaarina-Lieto) sekä Ruissaloon. Tämä Kerttula vaikuttaa myös oivalliselta kohteelta lapsiperheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kiitos mukavista sanoistasi. Ei välttämättä tarvitse aina mennä merta eemmäs kalaan, vaan lähiseuduilla on paljon tutustumisen arvoisia paikkoja. Juurikin Turku-Kaarina-Lieto- akselilla on todella paljon tekemistä ja näkemistä koko väelle, mutta kannattaa piipahtaa myös Raision puolella - esimerkiksi Kerttulan luontopolulla pienemmälläkin väellä on varmasti paljon katseltavaa, sillä mielikuvitus lähtee lentoon jykevien kuusten, pehmeiden mättäiden ja muhkeiden siirtolohkareiden ja kiviklönttien keskellä.

      Poista
  2. Niin monet luontopostauksesi alkavat maininnalla siitä, kuinka kaunista luontoa löytyy todennäköisesti aika läheltäkin; onnistut aina löytämään mainiot luontokohteet lähietäisyydeltä! :) Ties vaikka sinusta tulisi joskus, kaikkien uskomustesi vastaisesti, matkabloggaaja! Tietysti sillä ratkaisevalla erolla, että kun muut hilluvat New Yorkissa ja Dubaissa, sinä esittelet Suomen luontomatkoja. :) Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suommi on onneksi vielä sen verran metsäinen maa, että lähiluontoa piisaa ja yllättävissäkin paikoissa saattaa tulla kunnon ryteikkö vastaan. Ei tarvitse muuta kuin aukaista ulko-ovi ja painua tutkimusmatkoille löytääkseen ympäristöstä pieniä keitaita. :)

      Hih, matkareportaasien rustaaminen Dubain ylellisyysten sijaan Kovvdoskaisin huipulta kuulostaa houkuttelevalta! :D

      Poista