lauantai 27. elokuuta 2016

Merellinen perjantai

Perjantai on pelastus. Kun viisi päivää viikossa menee aika useasti lähinnä hoppusumussa, viikonlopun aloittavana perjantaina olen kuin kesälaitumille säntäävä Mansikki, sillä edessä on kaksi kokonaista päivää, jotka voin tuhlata mukaviin juttuihin. Ei tarvitse olla näyttöpäätteen äärellä selkäranka mutkalla istuen tai tavoitettavissa koko ajan, hoitaa kiireellisiä hommia ja ressata, ehdinkö tehdä päivän aikana vaadittavat jutut, vaan on aikaa vain olla möllöttää, mönkiä mettissä ja viettää aikaa hyvien tyyppien seurassa. Tehdä asioita, joista saa energiaa seuraavan viikon hoppuiluun.

Vaikken todellakaan voittaisi maailman herttaisimman ihmisen titteliä, minulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät, joista yhden kanssa kävin perjantain kunniaksi harjoittamassa maakuntamatkailua  – perjantaikahvittelusta ynnä varsin filosofisesta keskustelusta Marin kanssa on muodostamassa jonkinmoinen  uljas perinne. Pitäähän sitä nyt hyvänen aika sentään puida naisvoimin viikon asiat, pohtia maailmanmenoa ja tietenkin nauraa hervottomasti sokerisen leivoksen tukkiessa miellyttävästi verisuonet ja aiheuttaessa aivoihin niin pahoja tukoksia, että tasottomien juttujen määrä on enemmän kuin vakio. 

Eilisen agendana oli käydä Naantalissa, mutta kuskilla ja kartturilla oli sen verran hyvät jutut, että matkan päämäärä meinasi välillä unohtua ja huomasimmekin köröttelevämme Rymättylässä. Tulipahan käytyä hienoilla silloilla ja toteamassa, että ensi kesäksi täytyy joko pistää oma pyörä kuntoon tai hankkia vähän kestävämpi vekotin, jotta Saariston rengastien kiertäminen toteutuisi. Olen kuluvan vuoden aikana innostunut pyöräilystä jopa juoksun kustannuksella, joten rengastiellä veivaaminen tai esimerkiksi Ahvenanmaan kiertely houkuttelisi melkoisesti. Haluaisin myös maastopyöräillä. Onneksi on elämä aikaa. 




Marin hiuksille tapahtui jotain mystistä merituulen puhaltaessa ja aaltojen loiskiessa rantaan, sillä neitosen kutrit rupesivat elelemään omaa tuuheaa elämäänsä ja taipuivat hienommille ja muhkeammille laineille kuin vaikkapa Jessica Rabbitin kiharat konsanaan. Samaan syssyyn kun Marin kuohkea kuontalo sai lisää tuuheutta, laski juttujemme taso jonnekin Mariaanien haudan tuntumaan ja ripsiväri saattoi vähän valua poskille, mutta eipä se elämistä haitannut. 

Turun keskustan vaihtaminen lähikuntien tutkailuun oli sangen onnistunut ratkaisu. Merellisen maiseman äärellä oli hyvä olla, varsinkn kun seura oli viehkeää, viksua ja vilmaattista. Teki hyvää olla kuulematta kaupungin pauhua ja keskittyä olennaiseen eli kaverin kanssa höpöttämiseen ja niin upeiden neronleimausten tuottamiseen, että sensuurilaitos iskee nyt ja jättää suurimmat oivallukset julkaisematta.



Koska perjantai on yhtä kuin herkkupäivä, piti kaupasta hakea vielä vähän kevyttä iltapalaa. Kotiin palatessani mies kysyi, olinko välttänyt houkutuksen ja malttanut jättää karkit notkumaan karkkihyllylle. Totta kai olin sulkenut korvani herkkujen hekumallisilta huudoilta ja sokerin suloisilta seireenisuhinoilta –  eihän suklaalla kuorrutettuja mansikkaklönttejä lasketa karkiksi. Eikä sen kooppis lakritsipötkylöitä, vaan alhaisen verenpaineen omaavalle ne ovat lääkkeeksi laskettavissa. 

Jälleen kerran oli sen verran mukava perjantai, että sunnuntain suosijan mielipide on muuttumassa ja viikon parhain päivä vaihtumassa viikonlopun aloittajaa kohti. 

2 kommenttia:

  1. Hihi :D Vaikka olikin ihan hirveä olo työpäivän päätteeksi, onneksi otin sen buranan ja jatkoin elämää, koska oli mahtava reissu!! Naantalin Aurinkoinen oli nimensä arvoinen :) Kiitos seurasta! Ens perjantain pyhitän Tepsille :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, elämän jatkaminen on ihan hyvä ratkasu. Kiitos ihan itelles, oli kyllä jälleen kerran onnistunut koitos! :D Ja kiitos myös hienoista kuvista :)

      Poista