perjantai 30. syyskuuta 2016

Ruskon mystisin kivi



Varsinais-Suomesta ei taida pahemmin löytyä pienintäkään metsäplänttiä, johon ei muutama vuosisata tai -tuhat takaperin olisi ängennyt jonkinmoista siirtolohkaretta, omituista mäntyä tai muita eriskummallisia luonnon muovaamia monumentteja. Eipä silti kovin monessa paikassa tule törmänneeksi järjettömän kokoiseen kivipalluraan, joka etumuksellaan törkkii käärmemäisesti kiven päälle pyrkivää mäntyä. 



Pikaisen kävelymatkan päässä Ruskon kirkon suunnalta löytyy yksi omituisimmista kiviklohmoista, jonka olen pienen elämäni aikana nähnyt. Se on valtava, varsin eriskummallisen muotoinen ja näyttää aivan andromedalaisten hylkäämältä alukselta. Monen metrin korkuinen ja leveydeltään muhkeissa mitoissa koreileva kivi tuntuu olevan melkoinen mysteeri, sillä yleensä kaiken kaikesta mahdollisesta turhasta ja vähemmän turhasta kertova atk ei edes osaa antaa möhkölle nimeä. Sen verran vakuuttava ilmestys kuitenkin kivipyörylä on, että kyllähän nyt nimi pitäisi sillä olla olemassa. 

Kiven alle on muodostunut leveähkö luola, jonka uumenissa pitkäkoipinen mies mahtuu kyykistelemään ja utelias piski haistelemaan. Luolan kattoreuna näyttää melkeinpä lippalakin lippaosalta, niin hienosti se kaareutuu metsää kohti. 




Luola on varsin nätti laitos, mutta hätkähdyttävä ilmestys on myös mielenkiintoisen kasvupaikan itselleen valinnut mänty. Sitkeästi hoikka puu yrittää kasvaa sakeassa metsässä, mutta jo juuritasolta mänty on lähtenyt kasvamaan mielivaltaisen mutkikkaasti ja kiven lakea kutitellessaan se kumartuu katolle ketarat ojossa kuin rapsutettavana oleva hurtta. Kaipa mäntysellä on joskus jokin logiikka ollut touhuissaan, mutta aika toivottomalta männyn kiemurakasvu näyttää.

Oikeastaan pöhkösti kasvava mänty kuvastaa elämää; monta mutkaa, kaarretta ja kiemuaa mahtuu, mutta lopputuloksena on kaiken kaikkiaan hieno esitys. Tosin on todettava, että jälleen kerran todellisuus on kuvia ihmeellisempi - ei jykevän kiven saati männyn olemusta saa napattua kameraan. 



Olisi mielenkiintoista tietää upean paikan historiasta. Mieleeni pulpahteli väkisinkin samankaltaisia aatoksia kuin Kärsämäen pirunpesällä pyöriessäni; millaisia uskomuksia ja myyttejä alueeseen on mahdettu liittää, onko luolan tuntumassa ollut pysyvää tai väliaikaista asutusta ja onkohan monumentin tuntumassa ollut rituaalista toimintaa. Jääkauden voimat ovat massiiviset, mutta muinaisina aikoina maailmankaikkeuden ihmeet ovat saaneet kovin kirjavat selitykset, joten ties vaikka luolan kätköissä on peikkoja, metsän henkiä tai itse vihtahousu kansan mukaan lymyillyt. 

Ympäröivä metsä on varpujen ja kanervain täyttämää, vaan metsän laitamilla pilkistää idyllinen maalaismaisema. Syyskuussa pellot olivat jo pehmeän kultaiset, joten pikkulintuja ja oravia tähyilevä piski ei maastoutunut hopeaisen hohtavana kovinkaan hyvin maisemaan. 



Pienessä metsikössä kulkee jonkin verran kinttupolkuja, mutta kovinkaan laajasta metsäalueesta ei ole kyse. Itse asiassa kiviklöntin ympärysmetsä on puristautunut omakotitaloalueen ja peltojen väliin, joten alueella liikuskellessaan on syytä kunnioittaa kanssaihmisten kotirauhaa. 

Tolkuttoman isoa kiveä ja sen kiemuraista mäntykaveria pääsee varsin helposti kyttäämään bussin kuskaamana - Ruskon ja Vahdon kulkevat kaarat lähtevät aivan Turun keskustasta ja vievät melko liki ihmeellistä luontokohdetta töllistelemään, joskin eritoten viikonloppuisin on hyvä varmistaa aikataulut ennen kuin päättömästi säntää paikan päälle. Eivät meinaan kovinkaan tiheästi vuorot kulje. 


Me jäimme kirkon jälkeisellä pysäkillä pois ja kuljimme Paavaistentietä puolisen kilometriä, kunnes mies äkkäsi metsän keskeltä kuikuilevan kivipahasen. Muhkeasta möhkäleestä ei ole minkään sortin mainintaa, vaan silmät kannattaa pitää auki metsän liepeillä. 

Retkipaikasta löytyy Harri Leinon oivallinen kirjoitus mystisestä lohkareesta ja Kaislatuuli- blogissakin on luettavissa mainio teksti aiheesta. Leinon tavoin ihmettelen minäkin syvästi, miksi ihmeessä näin harvinaislaatuisesta ja poikkeuksellisesta muodostelmasta ei juurikaan ole tietoa saatavilla. Toki lähimaastossa asuvien mieleen ei välttämättä mikään tolkuton turistirysä olisi, mutta turhaan on mysteerimöykky joutunut vaipumaan unholaan. Käykäähän te, arvoisat ihmiset, kurkkaamassa luonnon mahtipontisuutta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti