tiistai 11. lokakuuta 2016

Herkullinen omenapiiras

Voiko syksyä elää ilman omenahässäkkää?

Oletan, ettei kukaan rohkene heittäää ilmoille kieltävää vastausta, sillä kyllähän omena on kerrassaan monipuolinen lisä paakarin leivonta-aineksiin; ensinnäkin toskaomenapaistos eli kauraomenahässäkkä on sen verran herkullinen ilmiö, että ahnaasti herkkua nauttivan olo voi olla toskatuokion päätteeksi täyttä tuskaa. Vaan ken pötsiinsä liikaa herkkuja ahtaa, ei toki voi olla muuta kuin autuaan onnellinen onnistuneen äpöstelyhetken päätteeksi, sillä kunnon omenamättö on jokaisen ähkyn arvoinen.

Omenapiiras sen sijaan on klassikko, jonka ehdoton juhla-aika on luonnollisesti syksyisin, mutta kylläpä talvisen puhurin hönkiessä ulkosalla pehmeä paistos tuo  turvallisuuden ja lämmön tunteen huusholliin ja vilttiin kääriytyneen emännän mieleen. Ja tietenkin järjen vievän huumaavan tuoksumaailman, sillä kaneli, pomeranssinkuori ynnä inkivääri ovat yhtä kuin talven ihmemaan luovat elementit. 


Ruukaan leipoa omenapiirasta muistaakseni jonkin hiutalepaketin kyljestä nappaamaani reseptiä mukaillen, joskin luonnollisesti vuosien saatossa pohjan koostumus on elänyt leipurin mielihalujen ja kaapin sisällön mukaan. Välillä olen tunkenut pohjaan spelttiä, toisinaan ohraa, joskus ruista. Pohja on sen verran yksinkertainen, että erilaisia jauho- ja mausteyhdistelmiä voi testata aika lailla mielivaltaisesti. Omenan sijaan voi puljauttaa marjoja tai vaikka päärynää pohjan päälle.

Omenan kanssa maukkaan liiton muodostaa tietenkin muruseos, jonka saa valmistettua näppärästi piiraspohjan raaka-ainesten sekoittelun yhteydessä. Koska leivonnassa pätevät mielivaltaisuuden ja luovuuden säännöt, voi toki halutessaan murun voi jättää pois tai vaikka tunkea rahka-, kermaviili- tai tuorejuustohässäkkän pinnalle. Yksi tärkeimmistä ohjenuorista leipomisen suhteen on leipurin omien mielihalujen noudattaminen, toisinaan leipomuksen lopputulokseen vaikuttaa niinkin arkinen ilmiö kuin se, mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. 


Helppo omenapiiras

100 g rasvaa
vajaa 1 dl sokeria (tumma sokeri, esimerkiksi fariini, passaa mainiosti)
3 dl jauhoja, esimerkiksi kauraa, rouheisia sämpyläjauhoja tai spelttijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
kanelia, inkivääriä, pomeranssinkuorta

Päälle
noin desin verran muruseosta 
oman maun mukaan omenaa (esimerkiksi 3-4 keskikokoista omenaa)
ihan rutosti kanelia


Jauhojen ja hiutaleiden joukkoon sekoitetaan rasva ja sokeri. Muodostuneesta mössöstä otetaan reilu desilitra sivuun muruseosta varten. Kippoon jääneen taikinan kyytiin nakataan mausteet, kananmuna ja maito. Koko satsi veivataan huolellisesti sekaisin ja valmis taikina levitetään voidellun piirakkavuoan päälle. Taikinan ei tarvitse olla murotaikinamaisen kiinteää ja tönkköä, vaan se saa jäädä hitusen pehmeämmäksi. 

Omenat leikataan siivuiksi ja asetellaan nätisti ja symmetrisesti tai vapaasti valittavan tyylin mukaisesti piiraspohjan päälle. Päälle ripotellaan mukavasti kanelia ja tietenkin lopuksi syrjään nakattu muruseos. Syksyistä komeutta paistetaan 200- asteisessa uunissa keskitasolla puolisen tuntia tai sen verran, että pinta ja reunat ovat ruskettuneet nätisti. 

Parhaimmillaan piiras on jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa tarjottuna saman tien tai seuraavana päivänä iltapäiväkahvin kera tai pakasteesta sulatettuna viikonloppuherkkuna. Eli omenapiiras on aina hyvä vaihtoehto, uskokaa herkkuahterin sanoja. Omenapiiras on rakkautta ja iloa yhden vuoallisen verran. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti