torstai 6. lokakuuta 2016

Nakukakku eli huoleton täytekakku


En ole koskaan leiponut oikein perinteistä täytekakkua. Useimmiten perinteinen kermamöhkälekakku, jonka täytteenä on mörssättyä banaania ja purkkihedelmiä, on lähinnä imelä ja puistattava kokemus. Näpsäkkä ja kepeä brita on minun valintani (joko gluteenittomana tai perusversiona) tai epämääräinen kääretorttupalasten muodostama epämääräinen leivosröykkiö, mutta täytekakkujen kanssa värkkääminen ei ole ihan minun juttuni.

Mutta oma asennevammahan on vain muutettavissa ja ennakkoluulot selätettävissä. Mieheni, syksyn lapsen, ikääntymisen vuosipäivää juhlistaakseni päätin ottaa härkää sarvista ja väsätä suhteellisen perinteisen täytekakun, joskin innostuin muutaman poskia kuumottavan nolon vuoden jälkijunassa hyppäämään leivontatrendien vietäväksi ja leivoin alastoman kakun, nakukakun tai pläjäyksen, jota lontoota ja ameriikkaa puhuvissa maissa kutsutaan nimityksellä naked cake. Sopiva suomennos itseään juhlijoille paljastelevalle kakkuselle voisi olla esimerkiksi huoleton täytekakku, sillä leipomuksen idea on olla sopivasti vähemmän siloteltu ja pyntätty. Tosin kakkukuvia internetin ihmeellisestä maailmasta onkiessani tulin todenneeksi, että taideteoksiahan nakuilevat kakut vissiin ruukaavat olla, vaikka minä taisin lähinnä kuvitella pääseväni koristelukriisistä helpolla jättämällä turhat kuorrutukset vähemmälle.

Ohjeeni on mukaelma Kaarina Roinisen perinteekkäästä kirjasta Iloisen leipurin kirja. Leipomuksia arkeen ja juhlaan (2009).


Näpsäkkä nakukakku eli vähemmän huoliteltu täytekakku

Kakkupohja:
4 kananmunaa
 1 dl sokeria
 1 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja (reilu mitta)
½ tl leivinjauhetta
(tilkka sitruunamehua)

Kostutus:
1 dl vettä 
muutama loraus sitruunamehua

Täyte ja kuorrutus:
2 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria
tilkkanen sitruunamehua

Koristeeksi:
esimerkiksi mantelilastuja, marjoja, hedelmiä tai vaikkapa trollipeikkoja, tähtipölyä tai yksisarvisia, jos siltä tuntuu. Tie on vapaa!


Huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vatkataan huolellisesti kuohkeaksi, lähes valkoiseksi ja napakaksi vaahdoksi. Vaahto on valmis, kun se muutaman minuutin surraamisen jälkeen on sen verran kiinteää, että taikinaa vatkaimista valutettaessa jää pinnalle kuvio. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja ripotellaan siivilän läpi munasokerivaahdon joukkoon kuohkeaan. Tässä vaiheessa vatkain on syytä heittää nurkkaan ja nostella esimerkiksi taikinakaapimen avulla mössö huolellisesti sekaisin. 

Taikina kaadetaan joko yhteen isoon kakkuvuokaan tai pienempiin kippoihin. Taikinavuoat voidellaan ja korppujauhotetaan. Itse jaoin taikinan kahteen pienehköön vuokaan, jotka halkaisijaltaan ovat noin 22 senttiä. Paistoin kakkusia 175 asteessa puolisen tuntia uunin alimmalla tasolla. Huomattavaa on, että paistoaika vaihtelee luonnollisesti vuoan mitan mukaan; mitä isompi vuoka ja paksumpi taikina, sitä pidempi paistoaika ja toisin päin.

Paiston aikana älköön leipuri rampatko uuniluukulla, sillä kakku lätsähtää nopsasti, jos luukun menee aukaisemaan liian aikaisessa vaiheessa. Kakkupohja on valmis, kun se on kauniin ruskea ja irtoaa reunoista hyvin, Jotkut testailevat hammastikun avulla taikinan raakuusastetta (jos kakusta irtoaa taikinaa tikkuun, on se raaka).

Pohjan annetaan jäähtyä. Pohja halkaistaan tarvittaessa, joskaan liian ohkaiseksi ei kannata pohjaa yrittää sahata, ellei halua kakun sijaan tarjota muruseosta. Ennen täyttämisen aloitusta pohja on hyvä kostuttaa ruokalusikan avulla. Nesteeksi passaavat esimerkiksi erilaiset mehut, mutta esimerkiksi vesi, johon on puristettu vähän sitruunaa, toimii myös. Täyttämiseen tarvitaan lähinnä avointa mieltä ja kokeilunhalua. Itse tykkään kerman ja rahkan yhdistelmästä (kunhan rahkaa on riittävästi suhteutettuna kerman määrään), mutta vaikkapa tuorejuustoa voi herkkuhiiri myös testata. Pohjien väliin voi tuikata vaikkapa marjoja, hilloja, soseita, tahnoja tai hedelmiä, mutta miksei myös muksuille tarkoitettuja soseita voisi kakkuun tunkea.


Valmistin pohjan juhlia edeltävänä iltana ja täytin kakkukasan pari tuntia ennen tarjoilua, jotta maut ehtisivät vähän muhia ja kakku hitusen kostua. Kostutin kakun vedellä, johon lirutin muutaman tippasen sitruunamehua, miehen pyynnöstä lusikoin vähän hilloa pohjain väliin ja mätkin kermarahkaa ympäri kakkua. Viimeistelin mantelilastusotkulla ja syntymäpäiväsankarin toivomana pistin muutaman jalkapalloilevan ukkelin kakun päälle pönöttämään, mutta näistä en enää muistanut ottaa kuvia.

Nakukakku on siinä mielessä kiva kaveri, että sen tarkoitus on näyttää vähän sekamelskalta tai ainakin näin minä ajattelen. Aion ottaa itsensäpaljastelijasta revanssin viimeistään jouluna, jolloin aikeeni on tunkea taikinaan sopivasti hyviä mausteita ja tarjota kötöstys glögin kera. Nakukakku on helppo, ressitön ja nopea kyhäistä kasaan.  Ei muuta kuin munia vatkaamaan!

2 kommenttia:

  1. Kötöstys on foneettisesti kaunis ja moniulotteinen sana, jota voi käyttää harvinaislaatuisen laaja-alaisesti kontekstista riippumatta. :D

    VastaaPoista