sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lentsupäiväkirja



Viikonloppu on aina erityisen odotettu vieras, mutta lokakuun ja marraskuun taitekohtaan ajoittunut viikko, jona Guggenheim-huuhaata ihmettelevät on määritetlty yksioikoisesti populisteiksi, on ollut yhtä vapaan odotusta. On nimittäin syyslentsu tullut Hörhölän väen huusholliin ja tuonut mukanaan ystävänsä pärskimisen, köhimisen ja nuutuneisuuden. 

Ei se ihme, että lenkkihommat ovat takkuilleet viime aikoina ja uni on maittanut tavallista enemmän - jos vaikka keho yrittäisi kertoa kantajalleen, että lentsua pukkaa. Valitettavasti en ole sairastanut blogiflunssaa eli en ole viitsinyt ottaa itsestäni kuvia vilttiin kääriytyneenä tyylikkäät kotivaatteet päälläni (koska sellaisia en omista) ja hiukset kuitenkin huolitellusti käherrettyinä. Todellisuus on meillä päin lähinnä Finrexin- kääreiden ja räkänästyykien verhoama ynnä kuumemittarin piippailun täyttämä. Olen kehittänyt itselleni alter egon; olen mörissyt niin möreällä äänellä, että olen ounastellut muuttuneeni Martiksi. 
  
Viikonloppu on ollut sen verran kaunis ja aurinkoinen, että melkein on meinannut lentsun ajoitus harmittaa aika rutkasti. Kirpsakka pakkassää yhdistettynä kultaiseen auringonvaloon olisi ollut mainio pohja luontoretkien suunnitteluun. Luotan siihen, että nättejä ulkoilupäiviä on vielä tulossa elämäni aikana aika monta.  

Meinaa hitusen harmittaa myös hatara muistini; unohdin täysin, että Billy Talentilla oli keikka Turussa lauantaina. Olisin kernaasti voinut hipsutella paikan päälle jodlaamaan Fallen Leaves- kipaleen tahdissa, mutta kaiken elämisen ja arjen juttujen tiimellyksessä sattui aivoissani lipsahdus ja liput jäivät hankkimatta. Vaikkei Billy Talent välttämättä aivan ykkössuosikkini ole, olisi ollut kiva käydä katsomassa ja kuuntelemassa kanadalaisia. Toisaalta Logomon hinnat ovat aika huimat, joten jäipähän karkkirahaa säästöpossuun sisältöä. Sattuiko joku teistä lukijoista käymään keikalla?



Tiistaina olin sentään sen verran elossa, että kävin heittämässä sumpit naamaan hyvässä seurassa. Kofeiinin hörpinnän lomassa teimme taattuun tapaamme nokkelia oivalluksia ja keksimme spektaakkelimaisen upeita suunnitelmia. Kävimme toki myös kauppoja kiertelemässä ja löysin vaikka mitä huikean jännää: ostin itselleni paketin lentsulääkettä ja vähän kurkkupastilleja. 

Kahvin ryystäminen punapään kanssa onkin ollut viikon jännittävin kodin ulkopuolinen aktiviteetti. Muutoin olen lähinnä nuokkunut koira kainalossa sohvatyynyjen alle muurautuneena ja juonut lämmintä. Olen toki myös hunteeraannut vähän joululahja-asioita ja suunnitellut parin viikon päästä kylään saapuvan äiteen iloksi jonkinlaista ohjelmaa. Olen pimputellut pianoa ja suunnitellut vaihtavani punaiset verhot olohuoneen puolelle lämpöä tuomaan.

Olen ihastellut hentoisen lumihattaran kuorruttamia lehtiä ja huurteisen maan keskeltä kurkistelevia ruohonkorsia. Keltainen kuunsirppi on valaissut tietämme, kun olen piskin kanssa käynyt köpöttelemässä illan tullen. Marraskuu on kaikessa aavemaisessa karuudessaan todella kaunis kuukausi. Maisema on vielä tulvillaan värejä, jos oikein pysähtyy katsomaan. 

Lentsusta ja huonosta muistista huolimatta viikko on siis ollut aivan siedettävä koitos. Ja mikä parasta, vielä on kokonainen sunnuntai rentoutta tulvillaan ennen uuden marraskuisen viikon aloittamista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti