maanantai 7. marraskuuta 2016

Sunnuntai parhaimmillaan

Parasta sunnuntaissa on se, ettei tarvitse mennä mihinkään, ellei niin halua, vaan voi ottaa ihan lunkisti tai tehdä elämää helpottavia hommia.   

Saa lukea rauhassa kirjaa ja joululehteä tai katsella, kuinka paksujen suojavarustekerrosten verhoamat ukkelit suhaavat läpyskän perässä. Marraskuinen EHT ei välttämättä kokonaisuutena jää muistiin Leijonien legendaarisimpana turnauksena, mutta Ruotsia vastaan joukkueella oli jo tekemisen meininkiä. Vaisujen, vähän sisuttomien ja ponnettomien pelien jälkeen oli virkistävä huomata asenteen kasvavan joukkueessa. (Ja sitä paitsi Pete Parkkonen Maamme-laulua vetämässä on aina mainio juttu, vaikka lyhennetyllä kaavalla tyyppi sen esittäisi [sivuhuomautuksena mainittakoon, että Pete Parkkonen on aika, kröhöm, moniulotteinen artisti]).

Voi katsella rauhassa yhtä parhaimmista Poirot'n jaksoista, joka on luonnollisesti Viisi pientä possua. Kaikki Poirotit uppoavat minuun, mutta possumysteerissä on jotain erityisen vangitsevaa. 



On aikaa syödä lounas ilman puhelimen pärinää, sähköpostien tulvaa tai noin tsiljoonan pikkujutun hoitamista syömisen lomassa. Kiireetön, hidas äpöstely rauhassa nautiskellen on yksi vapaapäivän miellyttävimmistä hetkistä.

Pääsee luikertelemaan koiran rakentamaa esterataa pitkin. Vinkupossu siellä, jättiluu täällä. Tyyrpuurissa havaittavissa kissalelu, paarpuuriin ei kannata suunnata piipittävän hevosen vuoksi.

On aikaa pistää hävityksen hästingiksi muuttunut pirtti vähän siistimpään kuntoon, pistää tavarat paikoilleen ja nakata yli äyräiden turvonneesta pyykikorista romppeet koneeseen hyrskyttelemään. Kaiken puunaamisen ja jynssäämisen jälkeen voi ihastella kättensä jälkeä kynttilöiden hurmaavassa valaistuksessa ja olla huomioimatta johonkin nurkkaan itsepintaisesti jämähtänyttä pölykekoarmeijaa.

Saa nukahtaa puhtaiden lakanoiden ynnä raikkaiden vällyjen, jotka ovat päivän raikkaassa pakkasilmassa tuultuneet, syleilyyn, ja nakata kuumailmapallokuvioiset pyjamahousut jalkaan.

Voi nauttia marraskuisen auringon loihtimasta valosta, joka lumihippusiin heijastaen kirkastaa koko maailman. Lentsun aiheuttama tukkoinen ja pökkyräinen olo helpottuu kummasti, kun käy vähän happihyppelemässä raikkaassa ilmassa. Kokonaisvaltaiselle hikilenkkijuoksulle ei kannatan köhäisenä lähteä, muttei tursaaminen kuitenkaan leppoista ulkoilua estä. 



Voi todeta, että talvi tekee kovasti tuloaan Turunmaalle; kevyt pakkanenn saa poskipäät punastelemaan, rystysten iho alkaa viiman johdosta kuivua koppuraiseksi ja varpaat kaipaavat villasukkia, mutta talvi-ihminen tykkää silti varovaisesti vuoroaan odottavasta vuodenajasta. Aurajoen pinta on paikoitellen jopa hentoisen jäätä muistuttavan kerroksen peitossa. Tarkoittaako tämä sitä, että sukset ja luistimet voi kaivaa kohta varastosta esiin?

Saattaa tukehtua naurusta, jos seurana on itsensä patterin ja nojatuolin väliin ahtaava piski, joka myös nukkuu kauneusunensa mitä eriskummallimmissa asennoissa.

Saattaa tukehtua naurusta toisen kämpppiksen vuoksi. Yleensähän ihmiset imuroivat imurihärveleillä lattiapintoja tai tämä on ainakin olettamukseni, mutta mieheni sen sijaan oli makuuhuonettamme putsaillessaan onnistunut jotenkin imuroimaan toppini, joka lattiatason sijaan oli ihan makuuhuoneeseen sijoitetun senkin päällä. "Imuvoima oli kova", totesi mies puolustuksekseen.

Näillä eväillä pärjännee vallan mainiosti, vaikka alkuviikon alkukankeus pelottavasti olkapäätä jo koputtaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että elämässä pitäisi ehdottomasti olla enemmän sunnuntain kaltaisia päiviä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti