perjantai 11. marraskuuta 2016

#talvityömatkapyöräily

Maailmassa on ollut viime aikoina puhetta presidenteistä ja ehdokkaista, mutta tärkeämpiäkin asioita maailmassa on. Esimerkiksi työmatkan taittaminen kaksipyöräisellä veivausvehkeellä talvikeleissä. 

Ei nimittäin talvella pyöräilyssä mitään pahaa ole. Rystyset saattavat vähän paleltua voimakkaan viiman vuoksi, mutta käsineet on keksitty. Talvi saattaa pistää matkan varrelle vähän lumikinoksia, mustaa jäätä tai sohjokohtia, mutta kulkupelin taluttaminen ja varovaisuus ovat olleet muotia jo samoihin aikoihin, kun esi-isämme laskeutuivat puusta. 

Ei talvi pyöräilyä estä, kunhan muistaa pukeutua sopivasti eli ei liian heppoisesti tai toisaalta olla vuorautumatta koko suvun vaatekaapin sisältöön kerralla. Ja kunhan muistaa kypärän, valot, heijastimet ynnä näkökyvn ja kytkee tasapainoelimen päälle. Myös kaksi rengasta ja yksi satula ovat ihan hyvä lisä pyöräiliyyn.

Koska musiikki on universaali kieli, jota kaikki ymmärtävät, haluan kuvata suhdettani talvityömatkapyöräilyyn kauniiden lyriikoiden kautta. 

Ensinnäkin joka aamu, kun vetaisen sinisten mokkatöppösten tai reivaustohveleiden sijaan toppahousut jalkaan ja räpellän heijastimet hihoihini, hyräilen hiljaa mielessäni 

Put on my Sorel shoes
and went outside in the cold
Touched down in the land of winter wonders
covered in the whitest snow

Then I'm cycling in Turku
I'm spending time with my good ol' friend 
I'm cycling in Turku
But do I really feel the wind in my face


Toisinaan mieleni täyttää suureellinen riemu, kun sinkautan ahterini pyörän selkään ja luminen matka kohti tuntematonta tai siis työpaikkaa alkaa. En ole varmastikaan ainut, joka ensimmäisiä polkaisuja tehdessään hunteeraa, että

I want to ride my bicycle 
I want to ride my bike. 


Haastavissa olosuhteissa olen todennut, että

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun
Kanssa uljaan mammapyörämuiskun
Mä silmäni suljin ja etuvalo mun tietäni valaisi


Uljas pyöräni on monet sohjot ja kinokset elämänsä aikana nähnyt ja selättänyt kitisevistä kettingeistä ja omapäisestä käsijarrusta huolimatta. Se on kuljettanut minua paikkoihin, joihin en olisi ilman renkaiden rullausta välttämättä tullut lähteneeksi. 

Minä ja hän
tiedän sen
meillä on baana
yhteinen

Minä ja hän
tiedän sen
olemme aura
ikuinen


Jos nyyhkispyyhkislinja ei nappaa, olen kehitellyt myös nuorisoon vetoavan version talvipyöräilyn iloista Mark Ronsonin tahtiin.

Gonna ride my bike until I get cold


Kun turkulaisessa tuulessa maailmaa lähden valloittamaan pyöräni kanssa, hiipii ajatuksiini väkisinkin kiitollisuudentunne ystävääni kohtaan. 

Olen kaivannut sinua Tunturi,
kun kohtalon tuuli pyöräparkaani keinuttaa
Sinä pyörävarastossa pyllistit
ja mä pystymettästä kanssasi lähden kulkemaan


Niin hyppäsi höntti pyöränsä selkään ja läksi mitään pelkäämättä tuulta päin. Jos jokin muuttuvassakin maailmassa on pysyvää, on huonon huumorin määrä vakio. Kiitos ja anteeksi.

2 kommenttia:

  1. Ihailen ja kunnioitan ja arvostan tosi paljon kaikkia niitä, jotka pyöräilevät kesät ja talvet. Itse lopetan aina ensi pakkasten tultua. Pysyn juuri ja juuri pystyssä kesälläkin, jos tie on vaikkapa möykkyinen. Mitä siitä tulisi talvella... Olen vain ihan liian epätasapainoinen ja nössö. :DDD #pyöräilytalvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi jokunen velä kymmenisen vuotta takaperin uskonut rupeavani hehkuttamaan talvipyöräilyä, mutta talvella veivaaminen on jopa hauskempaa kuin porottavan auringon alla kesällä. :D Hah, lähipiirini pitää minua aikamoisena vitsinä, sillä olen erityisen hyvä kompastumaan omiin jalkoihini ja pyllähtelemään nenilleni - kannan mustelmani ylpeydellä - mutta hengissä sentään olen pysynyt. :D

      Poista