lauantai 28. tammikuuta 2017

Arjesta viikonloppuun

Pitkästä aikaa minun maailmassani on ollut viikko, joka on sujunut koko lailla kommelluksitta ja olen jopa ehtinyt tehdä tärkeitä juttuja. Olen esimerkiksi varannut rajallisesta aivokapasiteetistani ison osasen varsin merkittävien ja suurten ajatusten pohdintaan ynnä kevään aikataulun pyörittelyyn. Koska elän syödäkseni, olen mussutellut varsin tyytyväisenä muun muassa herkullista kasvispiirasta. Ruukaan silloin tällöin leipoa rehumättöä pakastimeen, kas se on aika näppärä lounas napattavaksi mukaan, kun sorvin ääreen itsensä suuntaa. Tykkään raahata mielelläni eväät mukanani työmaalle, joten kasvispiiras tuo mukavaa vaihtelua lounaskattaukseen, joskin kotiin palattua tekee kyllä mieli vetaista kunnon päivällispöperöt vielä pötsiin jaksaakseen hoitaa iltapuuhat mallikkaasti. Tällä kertaa tungin taikinaan hiivaleipäjauhoja ja hitusen spelttiä (kummalliselta kuulostava yhdistelmä toimii yllättävän hyvin), ja täytteeksi nakkasin muun muassa mozzarellaa. Porkkanaraastetta taisi pohjaan tulla jonkin verran tavallista annosta enemmän, mutta se toi mukavasti ylimääräisen mehevyysasteen herkkuun. 

Helpottaa kummasti, kun välillä elämän kulkuun mahtuu viikko, jolloin selviää inhimilliseen aikaan kotia kohti. Kun ei melkein kellon ympäri joudu kodon ulkopuolella riehumaan, ehtii pyörittää kodin arkea ja jopa pääsee pehkuihin ainakin joissain määrin järkevään aikaan. Jos vain malttaa jättää yökukkumiset ja asioiden iltavatvomiset väliin, saa nukuttua sen verran hyvin, että jaksaa kiskaista lenkkarit jalkoihin ja hilpaista aamulenkille ennen työpäivän käynnistymistä. 


Tämän viikon teema on tainnut olla liikunta. Olen ollut hurja ja pistänyt herätyskellon uikuttamaan tavanomaista aikaisemmin ja maanitellut ruhoani heräämään hitusen nopeammalla tahdilla päivään, jotta ehtisin käydä juoksemassa. Olen ehdottomasti aamujuoksija, mutta illan tullen askel muuttuu edes jotenkuten rullaavasta ponnettomaksi laahustamiseksi. Liian aikainen herätys ei välttämättä ihan hirmuisen iso nautinto ole, mutta jos vaivanpalkaksi saa hikilenkin suoman hyvän fiiliksen, olen suhteellisen valmis heräämään vähän pöljään ja epäinhimilliseen aikaan. Kunnon eteen on välillä uhrauduttava.

Olen myös ollut syömättä ihan joka päivä karkkia (HURRAA - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki minulle!). Itsekurini makeiden herkkujen suhteen on nauttinut kysymysmerkin pituisen ajan varsin kyseenalaistsa mainetta tai oikeastaan ollut kokonaan hukkateillä, mutta uskon vakaasti arvoisan ystäväni saapuvan luokseni vielä takaisin. Yleensä olen ainakin omasta mielestäni aika kohtuusyöpöttelijä, mutta kiire, ressi ja höpö unirytmi ovat saaneet herkkuhammasta kolottamaan liian usein. Vaan sellaista on välillä elämä - sokerikuorrutteista ja ehkä vähän rasvankin täyteistä. En silti jaksa hirveästi just nyt murehtia syömisiäni, sillä muutama kuukausi vähän ylimääräisellä herkuttelulla ei varmastikaan maailmaa romahduta, kunhan ruokavalion pohja on kunnossa.

En ole kuluneella viikolla tehnyt oikeastaan mitään erikoista tai jännittävää, mikä on tehnyt itse asiassa oikein hyvää. Akkujen lataaminen on paikallaan, sillä Turun maisemat vaihtuvat viikonlopuksi aivan toisenlaiseen meininkiin - viikonloppu vierähtää tutustumalla Seinäjoen tärkeimpiin nähtävyyksiin, joista Hanna on tietenkin tärkein. En tosin tiedä, millä ilveellä selviän muutaman tunnin junamatkoista omalaatuisen matkakumppanini seurasta johtuen, mutta välillä on tärkeintä keskittyä matkan sijaan päämäärään.

Palataan siis asiaan, jahka Turunmaalle suuntaan. Nyt on aika nauttia viikonlopusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti