sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Sisustuskuumetta ilmassa

Jos kulunut viikko pitäisi tunkea pahvilaatikkoon ja kirjata lootan päälle muutamalla sanalla, mitä on sisälle tunkenut, kuvailisin kokonaisuutta adjektiiveilla yllätyksellinen, omituinen ja tehokas. Pieniä ja suuria ynnä ajatuksia herättäviä tapahtumia on tammikuu ollut yhden ihmisen kohdalla tulvillaan. Eipähän ainakaan käy aika pitkäksi, kun tollo pitää itsensä kiireisenä. 

Maanantai oli turhia kaunistelematta päivä, joka olisi pitänyt pistää vessanpytystä alas ja päästää viemäriin ikuisiksi ajoiksi tai näin ainakin alkuviikosta tuntui. Sähelsin vähän sitä sun tätä ja pöljäilin siellä sun täällä, mutta epäilyksistäni huolimatta selvisin kuitenkin tyhmäilystäni huolimatta elämässä eteen päin. Ehkä osasyynä elämän voittamiseen oli iltapalaksi mussuttamani Runebergin torttu. Vaikken ole mitenkään vallattoman suuri torttusten ystävä, mehukas ja mehevä herkku pelasti nuutuneen naisen, jonka hirviömäinen maanantai oli melkein murjonut. Laskiaispullia odotan silti kuolavanat suupielistä valuen (ehdottomasti vattu- tai mansikkahillon kera - kyllä mantelimassaakin voin puputtaa, jos muuta ei ole tarjolla, mutta olen perinteitä vaaliva nainen). 


Onneksi tiistai ei sentään saapunut elämän näyttämölle maanantain jatkumoa - yleensä juttu menee niin, että joko maanantai on kamala tai sitten tiistai pyllistää rujosti päin naamaa, mutta harvemmin kummatkin menevät yhtä katastrofaalisen huonosti. Jos oikein nolosti säheltää, ei suunta voi olla kuin ylös päin, ja kävi vieläpä niin että yksi maanantainen kämmäilyni osoittautui vastoin odotuksiani ihan siedettäväksi tolloiluksi. 

Muutoin päivät ovat olleet ihan siedettäviä, ja perjantaina selvisin kommelluksitta työhommissa Helsingin puolelle. Edelleenkin työkiireet tuppaavat vainoamaan, mutta toivon kovasti parin viikon päästä tilanteen helpottavan ja aikaa jäävän muullekin kuin työmaalla notkumiselle. Paljon on nimittäin suunnitelmia lähitulevaisuudelle - olen haaveillut jo pitkään asuinsijamme ehostamisesta ja päivittämisestä nykypäivään. Oman tönön hankkiminen metsän keskeltä houkuttelisi, mutta realistisesti ajateltuna hanke ei ole vielä moneen, moneen vuoteen ajankohtainen, joten päättömän haaveilun sijaan katseet voisi siirtää nykyiseen tilaan ja tehdä pienillä vippaskonsteilla elämistä helpottavia ratkaisuja. Minulla onkin aivan tolkuton sisustusvimma päällä. Piskiä ei pahemmin kalusteiden järjestely tai sisustamiseen liittyvät neronleimaukset kiinnosta, vaan se haluaisi viettää talviset päivät lähinnä lumessa loikkien ja jänisten jälkiä haistellen. 

Olemme puhuneet tapetoinnista jo aika monta vuotta saamatta kuitenkaan mitään konkreettista toimitettua, mutta yksi ilta keksin omasta mielestäni rohki loisteliaan idean; tapetoinnin sijaan voisimme aivan hyvin irroittaa kuprulla olevat ja kulahtaneet tapetit ja maalata seinät raikkaiksi. Keittiöremonttikin houkuttelisi, mutta tällä hetkellä ei ole aikaa ruveta värkkäämään muutaman kuukauden savottaa, eikä talouspuolikaan kovin helposti hirmuiseen mylläkkään taivu. Vaikka keittiön kalusteet ovat peräisin karkeasti arvioituna ihmiskunnan ajanlaskun alkuvaiheiden ajalta, ovat ne silti ihan toimivat ja sen verran neutraalit, että niiden kanssa pystyy elämään. Eivät ne välttämättä kovinkaan nykyaikaiset saati sisustuslehtiin sopivat ole, mutta toisaalta ne ajavat vallan hyvin asiansa. En ymmärrä ihmisiä, jotka päivittävät vielä hyvin toimivan kalustuksensa muutaman vuoden välein vain siksi, että kyllästyvät huushollin ilmeeseen.

Onneksi mielikuvitusta käyttämällä saa ehostettua pirtin kuntoon, ja onneksi parrakkaampi puolisko on aika kekseliäs tyyppi ja kykenevä hahmottamaan kämppämme ulottuvuudet oivallisesti. Tänään on kuulemma kalusteiden myllertämis- ja siirtelypäivä. Vieraitakin on tänään tulossa matalaan majaamme, joten on syytä ruveta hommiin - vaikka poden vakavaa sisustuskuumetta, yritän saada aivoissani leipomisasioille kuuluvan osasen paakaripuuhille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti